5.10.2011 | Luonto

Merellinen kulttuurin kehto

Elämä pikkusaarella, kaukana mantereesta, ei ole pelkkää ruusuilla tanssia. Keväisin kelirikon aikaan on yhteys mantereelle poikki. Silloin Pärnuun pääsee tarvittaessa vain lentokoneella.

Ensimmäisenä koulupäivänä on Kihnun kouluun kerääntynyt 50 oppilaan lisäksi kunnanjohtaja ja oppilaiden vanhempia. Ensimmäisen luokan aloittaa tällä kertaa kolme oppilasta, jotka saavat kihnunkieliset aapiset käteensä merkiksi opintielle astumisesta. Kihnun murretta opetetaan koulussa aktiivisesti.

Kihnu lienee ainoa paikka Virossa, missä naiset pukeutuvat kansallishameeseen joka päivä. Punaraitaisia hameita vilahtaa niin kyläkaupassa, kunnantalolla kuin koulussakin.

Perinteiden säilymisestä saa kiittää saaren sijaintia kaukana mantereesta. Edes neuvostovoimat eivät pystyneet tuhoamaan kihnulaisia tapoja. Kihnun kieli ja kulttuuri ovatkin vuodesta 2003 Unescon maailmanperintölistalla, mistä saa kiittää Kihnua paljon filmannutta Mark Soosaarta.

Kysymykseen, miksi Kihnussa on hyvä elää, vastaa saarella syntynyt Maris Valm: "Kihnussa on rauhallista. Voit tehdä niitä asioita, joista nautit; viljellä maata, kalastaa ja harjoittaa käsitöitä." Kihnun tulevaisuus panee nuoren naisen mietteliääksi. "Kihnun kulttuuri pysyy hengissä, ainakin paperilla. Tosiasia kuitenkin on, että nuoret muuttavat saarelta pois. Kihnun kulttuuria tuetaan monin tavoin, mutta ehkä yksi kymmenestä jatkaa perinteitä myös jatkossa."

Parhaimman kuvan kihnulaisuudesta saa kirkkoa vastapäätä sijaitsevassa Kihnun museossa. Entisen koulun tiloissa esitellään videon ja äänen avulla kihnulaisia häärituaaleja, hylkeenpyyntiä ja käsitöitä sekä tietenkin kalastusta. Museon näyttelytilat on toteutettu poikkeuksellisen taidokkaasti ja hyvällä maulla.

Saaren kuuluisin henkilö on Kihnu Virve, jonka merestä ja saaristolaiselämästä kertovat laulut ovat raikuneet festareilla ja konserttikiertueille ympäri Viroa. Virve on 83-vuotiaaksi pirteässä kunnossa. Pari vuotta sitten hän toteutti unelmansa ja hyppäsi laskuvarjolla lentokoneesta.

Saaren luonto on yhdistelmä metsiä, rakentamattomia rantoja ja pikkuluotoja. Metsät ovat pääasiassa kuivia männiköitä ja reheviä pähkinäpensaslehtoja. Vaihtelevuutta maisemaan tuovat hyvin hoidetut pihapiirit ja vehmaat laidunmaat.

Kihnun pohjoiskärjessä sijaitsee upea hiekkasärkkä, joka jatkuu veden alla mantereen suuntaan. Särkät ja luodot ovat merimetsojen kansoittamia. Näitä merten mustia ritareita valvovat puolestaan majesteetilliset merikotkat, joita ei Kihnun retkellä voi olla näkemättä. Rantojen asukkaisiin kuuluvat myös riuttatiirat, meriharakat ja ristisorsat.

Saaren pohjoispuolella sijaitsee Sangelaid, jonka pikkuluodoilla viihtyvät erityisen hyvin hylkeet.

Kihnu

* Kihnun saari sijaitsee 10 kilometrin päässä mantereesta. Kihnu mainittiin kirjallisuudessa jo 1341. Nykyään saarella asuu noin 500 ihmistä.

* Kihnun naiset ovat tunnettuja käsitöistään; punaraitaisista hameista, villapaidoista ja kintaista. Kihnu on aina ollut myös merimiesten, kalastajien ja hylkeenpyytäjien saari.

* Kihnun perinnekulttuuri on Unescon luettelossa vuodesta 2003 alkaen. Viron yleisradiossa on kihnunkieliset uutiset pari kertaa viikossa.

* Saaren tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Kihnun museo ja kirkko sekä eteläkärjessä sijaitseva majakka.

* Kihnuun pääsee laivalla Munalaid-satamasta, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Pärnusta.

* Polkupyörä on paras kulkupeli saaren teillä. Pyöriä voi vuokrata myös paikan päältä.

TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA