Lahemaan lumoissa
Teimme retken kesäiseen Lahemaan kansallispuistoon.
Lämmin tuuli tulvahtaa vasten kasvoja, kun astumme valokuvaaja Andrein kanssa autosta Palmsen lehmuskujalle. Haarapääskyt piirtelevät taivaalle ratojaan ja naakkaparvi ruokailee nurmella – saksalaisryhmä astelee rytmikkäästi kohti kartanonporttia.
Palmse on taatusti yksi Lahemaan tärkeimmistä nähtävyyksistä, sen historia tunnetaan 1200-luvulle asti. Ylväs keltainen kartano piirtyy portin takaa, sen sisätiloissa voi tutustua kartanon asukkaiden elämäntyyliin.
Luontoihmisen jalat vievät nopeasti kartanopuistoon, jonka lampareessa telkkäemo kaitsee juuri kuoriutunutta pesuettaan. Puistolammen takana nousevat jylhät kuuset ja lehtipuut, juhannuksen alla niitty hehkuu sinistä ja keltaista. Lehvästössä laulaa kirjosieppo, taempana pikkusieppo. Luontopolkujen viitoitukset ohjaavat kartanonrouvan ja kartanonherran jalanjäljille.
Palmsen puistossa vierähtää helposti tunti, sivurakennuksen luontokeskuksessa toinen mokoma. Sen näyttelyssä esitellään Lahemaan kansallispuiston historiaa ja luontoa, mukaan saa myös karttoja alueesta.
Kapea asfalttitie mutkittelee kohti seuraavaa komistusta, Sagadin kartanoa. Herraskainen maisema muuttuu hetkessä korpikuusikoksi, voisi kuvitella vaikka karhun kömpivän kuusien kätköistä tielle. Lahemaan taikaa on juuri se, että ensin olet kartanomiljöössä ja jo seuraavassa hetkessä erämaan sydämessä tai aavan meren rannalla.
Sagadissa on selvästi rauhallisempaa, sillä suuret turistiryhmät loistavat poissaolollaan. Ja nurmikin on saanut kasvaa, sitä peittää valkoinen kukkapeite. Puistolammen rannalla on hyvä istahtaa hetkeksi ja seurata sinisten neidonkorentojen leikkiä veden pinnalla.
Lampi kuhisee elämää vedenpinnan allakin. Tuhannet nuijapäät uivat jättimäisinä parvina eri suuntiin, ja kalat niiden ympärillä. Lampea ympäröivät valtavat jalopuut, niiden joukossa on myös yksi Viron korkeimmista tammista (32 metriä).
Sagadin leppoisa tunnelma vaihtuu pian, kun matka jatkuu kohti kolmatta kartanoa, Vihulaa. Tulijan vastaanottaa kumpuilevan viljelysmaiseman keskellä kohoava hollantilaistyylinen tuulimylly.
Vihulassa tuoksuu lehtikuusille. Syykin selviää pian, kun puistosta löytyy toinen toistaan mahtavampia lehtikuusia. Monipuolisen puiston puut on nimetty, niinpä saamme tietää, että valtava kanadanpoppeli on Baltian suurin lajissaan. Puistossa kasvaa myös suuria tammia, vaahteroita ja jalavia.
Vihulan kartanon alueella on useita mielenkiintoisia rakennuksia, kuten vodkamuseo ja jääkellari. Kannattaa pistäytyä myös vesimyllyyn, joka sijaitsee Mustaojan kosken partaalla.
Mieli halajaa metsään, onhan Lahemaan pinta-alasta merkittävä osa metsän peittämää. Oanduun on Vihulasta vain muutaman kilometrin matka, joten matka taittuu ripeästi.
Oandussa Majavapolku vie mäntykankaalle, joka hellepäivänä tuoksuu lapsuuden kesille. Polku kulkee metsän halki törmälle, josta laskeudumme portaat alas.
Sitten kauneus mykistää kulkijat.
Edessä virtaa hiljalleen tummavetinen joki, jota reunustavat korkeat vihreät saniaiset. Tumman veden yllä liihottelee suuria sinisiä sudenkorentoja. Mustapääkerttu lurittelee haapojen latvoista. Tällaisia näkymiä Lahemaa tarjoaa parhaimmillaan.
Joet ovat Lahemaan tavaramerkki, länsiosassa mutkitteleva Valgejoki on niistä tunnetuin. Joet tarjoavat elinympäristön harvinaisuuksille kuten jokihelmisimpukalle, taimenelle ja harjukselle.
Seuraava pysähdys on Suomenlahden rannalla, Altjassa. Meren rannalla kököttävät rinnatusten viisi verkkovajaa, joista on tullut Lahemaan symboli. Altjan luontopolku kulkee pitkin merenrantaa ja vie riippusillan yli upealle hiekkarannalle.
Altjan kalastajakylästä matka jatkuu rantatietä pitkin Vergiin. Vieri vieressä seisovat puutalot puutarhoineen reunustavat raittia ja lapsetkin vilkuttavat ohikulkijoille naurussa suin – tämä on lahemaalaista kesäidylliä parhaimmillaan.
Monen mutkan kautta päädymme Võsuun. Uusi pienvenesatama on hieno, mutta Võsun uimaranta on kertakaikkisen upea. Mäntyjen reunustama valkoinen hiekkaranta jatkuu kauas. Vanha rantaklubi kertoo menneistä ajoista, jolloin Võsu oli suosittu lomakaupunki. Hauskoja pikkumökkejä katsellessa voi vain kuvitella, millaista Võsussa oli vuosikymmeniä sitten.
Päivä kääntyy iltaan, mutta paljon nähtävää jäi vielä seuraavaan kertaan. Tänne on tultava uudestaan.
TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT MIKKO VIRTA, ANDREI CHERTKOV, KARTTA EVE JAANSOO
Lue lisää samasta aiheesta