6.8.2025 | Ravintolat

Kulinaarinen viikonloppu Hiidenmaalla – viisi ravintolaa ja yksi festivaali

Teksti Stewart Johnson
Kuvat Tatiana Metsala / Visit Estonia,
Stewart Johnson, Katrin Press

Hiidenmaalle, Viron luoteisrannikolla sijaitsevalle saarelle, on monta hyvää syytä matkustaa. Nähtävää nimittäin riittää: on majakoita (itse löysin kuusi ja vierailin niissä kaikissa), saaren keskellä sijaitseva Kaibaldin liivik, joka on metsien ympäröimä hiekkasaareke, ja muistuttaa keidasta ympäröivää aavikkoa. Rantoja on monia, mutta oma suosikkini on saaren luoteisosassa Kõrgesaaren lähellä sijaitseva Kirikulaht (suomeksi Kirkonlahti). Se on kuin järvi aivan meren vieressä, ja ihanteellinen paikka viettää iltapäivä suppailen tai kajakin kyydissä, kuten minä tein.

Matkani varsinainen syy oli Võnge-festivaali. Valitettavasti se oli suuri pettymys. Pidän telttailusta festareilla, mutta leirintäalue oli keskellä traktoreilla kynnettyä peltoa, jossa nukkuminen oli mahdotonta. Lopulta lahjoin erään lähistöllä asuvan miehen ja sain pystyttää telttani hänen pihalleen. Festarialueelle ei myöskään päässyt ennen kello kolmea iltapäivällä, mikä oli ongelma, sillä kaikki ruokakojut ja vessat sijaitsivat alueen sisäpuolella. En ymmärrä, mitä järjestäjät oikein ajattelivat.

Toisaalta olen oikeastaan kiitollinen siitä, että festivaali oli niin mitäänsanomaton, koska se antoi minulle neljä kokonaista päivää aikaa tutustua Hiidenmaahan. Jos siis saavut saarelle autolla, ota lautta Rohukülasta Heltermaalle. Paikallisten nyrkkisääntö on: varaa liput vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Muuten voit joutua jonottamaan satamassa tuntikausia.

Perillä kannattaa suunnata Kärdlaan, viehättävään pikkukaupunkiin, jossa on söpöjä kahviloita, ravintoloita ja baareja. Katso majakat karttasovelluksesta ja käy niissä kaikissa. Erinomainen tapa viettää iltapäivä on etsiä majakoita maastosta kartan avulla.

Vierailuni osui myös Hiidenmaan avoimien kotikahviloiden päivään, mutta siitä nauttiminen osoittautui haastavaksi neljästä syystä: sade oli tauotonta, kahvilat sijaitsivat kaukana toisistaan, lähes missään ei käynyt kortti ja… yli kaksitoista kahvia päivässä ei ole hyvä idea.

Ensimmäisen päivän iltana kävin Ratturitalussa, viehättävässä ravintolassa ja kahvilassa, joka sopisi hyvin myös rentoihin hääjuhliin. Schnitzel oli herkullinen ja omistaja erittäin palvelualtis. Keskustelimme viroksi parikymmentä minuuttia, kunnes mainitsin olevani ulkomaalainen. Hän totesi viroksi: ”Tiedän kyllä, olet amerikkalainen.” 27 vuoden aikana Virossa kukaan ei ole arvannut oikein. Useimmiten minua on luultu ruotsalaiseksi, norjalaiseksi tai pahimmillaan, suomalaiseksi (vitsi!). Kysyin, mistä hän tiesi. ”Aksentista”, hän vastasi. En tiennytkään, että viroa puhuvilla amerikkalaisilla on oma aksentti!

Äär’e Särts -pizza ravintolassa Kalana Äär

Seuraavana päivänä päädyin lounaalle Kalana Äär -ravintolaan, joka sijaitsee lähellä saaren läntisintä kärkeä. Trendikäs mutta silti kodikas paikka vaikutti ulospäin vaatimattomalta, mutta kun ruoka saapui pöytään, oli selvää, että keittiössä tiedetään mitä tehdään. Chilillä täytetyt uuniperunat olivat uskomattoman hyviä, ja Äär’e Särts -pizza oli yksi parhaista, mitä olen Virossa syönyt.

Kalana Äärin chilillä täytetyt uuniperunat.

Iltapäivällä palasin taas Kärdlaan ja päätin kokeilla paikallista panimoravintolaa, Hiiumaa Pruulikodaa. Paikka oli kaunis ja alkupala, joka sisälsi herneitä minttukermalla ja ruisleipätikkuja, oli herkullinen. Pääruoka sen sijaan oli pettymys, erityisesti hintaan nähden. Tilasin kanan ja kukkakaalin kukkakaalikermalla. Minulle tarjottiin yksi pieni kanafileepihvi, jonka reunat olivat sitkeät, kaksi kukkakaalinuppua ja siinä kaikki. Onneksi lähistöllä oli ruokakauppa, josta ostin leivonnaisia iltapalaksi. Seuralaiseni tilasi kanapastan ja oli yhtä pettynyt.

Myöhemmin samana iltana illalla palasimme festivaalialueelle, jossa ei ollut kahteen tuntiin lainkaan esiintyjiä lavalla. Ihmiset istuskelivat tylsistyneinä ja ilman olutta, jota oli vaikea löytää koko festivaalialueelta. Juttelin paikallisten kanssa, jotka istuivat kotipihoillaan nauttimassa illasta. Kävi ilmi, että Hiidenmaan ja Saarenmaan välillä vallitsee vanha kilpailuasetelma. Yksi mies kysyi, olenko käynyt Hiidenmaalla aiemmin. Sanoin käyneeni useasti, mutta vain kahdessa tutussa paikassa. Yleensä matkustan Saarenmaalle. Hän tokaisi: ”Saarenmaalle? Tiesitkö, että tarinan mukaan hiidenmaalaiset lähettivät parhaan paimenensa Saarenmaalle ja siten saarenmaalaiset syntyivät?” Hän nauroi makeasti.

Sanoin: ”Mutta eikö se tarkoita, että hiidenmaalaiset pitävät lampaista vähän liikaa?” Hän lopetti nauramisen ja totesi: ”Ahaa… En taida enää kertoa tätä vitsiä.” Vaihdoimme aihetta ja päädyimme puhumaan saaren ravintoloista. Hän kehui Ungrun ravintolaa ja majataloa, joka sijaitsee koillisosassa. Sain saman suosituksen useammaltakin ihmiseltä ennen matkaa ja matkan aikana. Seuraavana iltana suuntasin sinne illalliselle.

Ungru sijaitsee vähällä käytöllä olevan sataman lähellä, pienessä talossa, jossa on mukava terassi. Pöytiä on vain muutama sisällä ja ulkona, joten varaus on suositeltavaa. Henkilökunta puhui sujuvaa englantia, ja paikalla oli muitakin ulkomaalaisia. Olin nälkäinen ja päätin hemmotella itseäni täydellisellä aterialla. Aloitin naudantartarilla, joka oli ehkä yksi kahdesta parhaasta koskaan syömästäni. Ja molemmat ovat olleet Virossa.

Pääruoaksi tilasin voissa paistetun hauen, joka tarjoiltiin perunamuusin, happamien omenapalojen, parsan ja lehtikaalisipsien kera. Ainoa kysymykseni oli, miksi tällä ravintolalla ei ole Michelin-tähteä. Kysyin tätä ravintolan hiidenmaalaiselta kokiltakin. Ja muistatteko hinnan Hiiumaa Pruulikodassa? Sama hinta, mutta taso moninkertaisesti parempi.

Voissa paistettu hauki Ungrun ravintolassa.

Jälkiruoaksi tilasin espresson ja tonkapavuista valmistetun crème brûléen. Tonkapavut maistuvat hieman vaniljan ja neilikan yhdistelmältä. Seuralaiseni tilasi suklaamoussen savusuolan kera. Molemmat annokset olivat reilun kokoisia ja ehdottomasti hintansa arvoisia.

Tonkapavun makuinen crème brûlée Ungrun ravintolassa.

Palvelu oli myös erinomaista. Tarjoilija esitteli jokaisen annoksen rauhallisesti ja innostuneesti, aivan kuin olisi itse halunnut syödä ne. Todella lämminhenkinen kokemus.

Laskun jälkeen jäimme vielä juttelemaan, ja hän mainitsi Hiidenmaan ja Saarenmaan välisestä kilpailusta. Sanoin: ”Minulla on hyvä vitsi hiidenmaalaisista.” Hän innostui: ”Kerro ihmeessä!” Aloitin: ”Tarina kertoo, että saarenmaalaiset lähettivät parhaan paimenensa Hiidenmaalle – ja näin syntyivät hiidenmaalaiset!” Nauroin kovaan ääneen. Hän ei nauranut, vaan totesi: ”Tuo on aika töykeä vitsi hiidenmaalaisista.” Hämmentyneenä selitin: ”Sehän on vitsi saarenmaalaisista – siitä, miten he pitävät lampaista.” Tähän hän vastasi: ”Vanhempani ovat Saarenmaalta.”

Jätin valtavan tipin, palasin hiljaisissa tunnelmissa autolle ja sitten telttaan. Vatsa oli täynnä, olo mukava ja nukahdin heti. Koko festivaalin viimeinen ilta jäi siis välistä. Aamulla, kun ruokaa ei ollut tarjolla, lähdin takaisin satamaan. Jonotin lautalle vain kaksi tuntia, mutta nälkäisenä. Onneksi Heltermaan satamabaari ja bistro oli avoinna. Söin täydellisen lounaan, joka sisälsi kotitekoisia lihapihvejä kastikkeella. Viroksi ruoka on nimeltään ”kodused kotletid”.. Nukuin makeasti koko lauttamatkan takaisin mantereelle ja näin unta seuraavasta reissusta Hiidenmaalle.