6.5.2018 | Luonto

Kiskot vievät maaseudulle ja luonnon rauhaan

Junalla pääsee kätevästi eri puolille Viroa. Tarttoon matka kestää noin pari tuntia, Pärnuun kaksi ja puoli tuntia.

Junan ikkunasta avautuu näyteikkuna virolaiseen luontoon ja maaseutuun.

Juna nytkähtää sulavasti liikkeelle. Balti jaam ja Toompean mäki kirkontorneineen loittonevat nopeasti. Junan ikkunan ohi vilisevät Kassisaban värikkäät puutalot, Kristiinen jalkapalloareena ja Männikun metsät.

Reilun vartin päästä ollaan jo kaupungin rajojen ulkopuolella. Tallinnasta startannut iltajuna kohti Pärnua on täpötäynnä töistä palaavia ihmisiä, matkalla lähikuntiin Kohilaan ja Raplaan. Pärnuun asti piletin ostaa vain muutama.

Kohilan sievä pikkukaupunki puutarhapalstoineen houkuttelisi jäämään, mutta tällä kertaa määränpää on Pärnu. Kohilassa saisi helposti vietettyä kokonaisen päivän fillarilla pikkuteitä polkien.

Maisema vilisee ikkunan takana: metsää, peltolaikkuja, yksittäisiä taloja, hevoshakoja. Kattohaikaroita seisoskelee pesissä ja pientareilla. Niillä ovat pesintäkiireet jo käynnissä.

Raplassa juna tyhjenee, jäljelle jää vain muutamia matkustajia. Kohilan tavoin Rapla on mukava pikkukaupunki, jonne on aina kiva poiketa. Harmi, ettei komea kaksitorninen kirkko näy juna-asemalle.

Tunti on nyt kolkuteltu ja reilu toinen mokoma on jäljellä. Vaikka junamatka Pärnuun kestääkin hitusen kauemmin kuin bussilla, on matkustaminen junassa mukavampaa.

Uudet, modernit junat ovat viihtyisiä. On mukavat tuolit, pöydät, wifi, vessa ja pistokkeet. Välillä voi venytellä ja jaloitellakin. Ja mikä parasta, pyörän saa ottaa ilmaiseksi mukaan.

Loppumatkalle on ripoteltu peräti kymmenen pysäkkiä ja juna pysähtyy niissä kaikissa. Lelle on risteysasema, josta pohjoisesta saapuvat junat lähtevät joko Pärnuun tai Viljandiin.

Lellestä kyytiin astuu usein myös retkeilijöitä. Lähellä sijaitseva Kõnnumaan suojelualue on mukavan matkan päässä. Myös koko Viroa halkova Matkatee-vaellusreitti kulkee Lellen kautta.

Lellen jälkeen peltomaisema muuttuu metsäisemmäksi. Erityisesti Vändran seutu on tunnettu metsistään, tosin kuusikko on muuttunut monin paikoin kantopelloksi. Sitä on surullista katsella.

Luonnonmukaisempi metsuri on myös jättänyt jälkensä. Tuoreita majavien kaatamia puita näkyy aivan radan varressa ja valtava majavan pesäkin.

Viittä kymppiä kolisteleva juna tarjoaa oivallisen ikkunan ohi vilisevään luontoon. Hiirihaukkoja liitelee tuon tuosta peltojen ja aukioiden laidoilla, metsäkauriit pelästyvät puiden välistä ilmestyvää oranssia sukkulaa.

Kerran nuori hirvi sai sätkyn ja laukkasi junan rinnalla ojassa hyvän matkaa.

Sitten juna pysähtyy keskellä ei mitään. Viluvere, sanoo kuuluttaja. Pysäkit ovat modernit, mutta ikkunasta näkyy vain lepikkoa. Pensasmuurin välistä puikkelehtii polkupyörää taluttava vanha nainen junalaiturille.

Junaan nousevia ihmisiä on mukava katsella. Näin Viron maaseudulla eletään vuonna 2018. Kontrasti lähtöaseman Kalamajaan hipstereineen on valtava.

Junamatka maaseudun halki on myös matka halki menneen ajan.

Monella Lellen ja Pärnun välisistä asemista on tarina kerrottavanaan. Useimpien kulta-aika on jäänyt vuosikymmenten taakse.

Yksi sellainen on Tootsi, jossa toimi vuosina 1939–2011 valtava turvebrikettejä tuottava tehdas. Ikkunasta vilahtaa vieläkin sivuraiteen päässä kohoava massiivinen rakennus.

Ja historiaan jää pian tämäkin rataosuus, sillä valtio päätti, että Lellen ja Pärnun välinen pätkä jää kunnostamatta. Rataosuus suljetaan vuonna 2019, joten vielä ehtii kokemaan junamatkan Pärnuun.

Rail Baltica valmistuessaan tarjoaa seuraavan mahdollisuuden ajaa junalla Pärnuun. Sillä tosin ei ole mitään tekemistä maaseutumatkailun kanssa.

Juna saapuu iltakahdeksan jälkeen Pärnunjoen ylittävälle sillalle. Laskeva aurinko muuttaa taivaanrannan punaiseksi.