Kaupunkiseikkailu rikkaasta Kadriorgista köyhään Kopliin

TBG vie ratikalla pitkin poikin Tallinnaa.

 

Kapuan ykkösen retroratikkaan viehättävien jugendtalojen reunustamalla Tallinnan Weizenbergi-kadulla. Puiston nurkalta ratikka kurvaa kohti Narva maanteetä ja keskustaa.

Kadriorg lienee Tallinnan raitiolinjojen päistä tunnetuin. Sieltä löytyvät kaupungin kuuluisimmat taidemuseot, upein puisto ja useita suosittuja ravintoloita. Rannan puolelle rakennetaan jälleen tiuhaan tahtiin vauraan väen asuintaloja.

Olen matkalla hienostokaupunginosasta huonostokaupunginosaan.

Viru-hotellin kohdalla ykkönen kiepahtaa Mere puiesteelle ja kiertää jyryyttelee vanhaakaupunkia  vastapäivään.

Rautatiesemalla kansainvälinen puheensorina vaihtuu venäjään. Kyytiin nousee nukkuvierumman näköistä porukkaa muovipussit kädessä. Avulias mies auttaa nuorta äitiä kampeamaan lastenrattaat vanhanmallisen ratikan korkeiden askelmien yli.

Muuten –Telliskiveen ja aseman uuteen kauppahalliin menijöiden kannattaa hypätä pois Telliskiven pysäkillä, josta on lyhyt matka molempiin turistirysiin. Päätän paluumatkalla pysähtyä toriostoksille ja arpoa lounaspaikaksi yhden seudun kymmenistä ravintoloista.

 

 

Turistien Tallinna jää taakse

Oikealle jää Kalamaja upeine puutaloineen, samoin se turisteille tutumpi Tallinna. Angerjan pysäkillä muutama kanssamatkustaja jää pois ja suunnistaa Paavli-katua kaupungin kuuluisimmalle kirpputorille. Kopli-katu levenee komeaksi bulevardiksi, ja oikealla vilahtaa muutama muhkea Stalinin-aikainen kivitalo. 

Sitsin jälkeen ratikka kolkuttelee kohti synkkämaineista Koplinniemeä. Maisemasta ovat hävinneet uudet talot ja rakennustyömaat. Nostokurkia näkee vain Paljassaaren satamassa ja muilla telakoilla. Sekalainen talokanta on pusikoiden ja teollisuuslaitosten täplittämää.

Sirbin ja Malevan pysäkeiltä pääsisi Koplin kalmistopuistoon, jonka arvohaudat neuvostovalta lanasi maan tasalle 1951. Stroomin rantaankin kävelisi tästä kymmenessä minuutissa. Kesemmällä sitten.

Hyppään kyydistä Sepa-kadun kulmassa, jossa puoliksi palanut puutalo kertoo, ettei kiinteistökehittäjän karvainen käsi ole vielä saanut otetta surullisen kuuluisista Koplin linjoista.

 

Menneen suuruuden ja nostalgian Kopli

Vaaleanpunainen verho liehuu vielä purkamattoman talon rikkoutuneessa ikkunassa, kivijalka on vedelty täyteen graffiteja. Haahuilen kieltokylteistä piittaamatta pistoraiteen yli kohti rantaa. Joskus muinoin tästä  tuhannen taalan merimaisemasta nauttivat kalastajat ja karjapaimenet.

Niemen länsipuolella Kaluri- ja Süsta-kaduilla vanhat puuhuvilat, Bekkerin sataman rakennukset ja neukkuajan hrutsovkat muodostavat häkellyttävän arkkitehtonisen sillisalaatin. Umpikujalla vastaan tulee mies polvihousuissa, vaikka on pakkanen. Välttelen varoiksi katsekontaktia.

Derevjaška-baari Koplin päätepysäkin vieressä on hinnoitellut sekä laten että neljä senttiä vodkaa kahteen euroon. Metrin korkuiset kaiuttimet suoltavat sentimentaalista slaavilaista musiikkia.

Koplin ilme on vähän nuhruinen, siinä on mennyttä suuruutta ja nostalgiaa, mutta on vain ajan kysymys, milloin tämä kätketty helmi lyödään rahoiksi. 

 

Raitiovaunu-juttujen sarja jatkuu vielä maaliskuun lehdessä.

Tallinnan raitiovaunulinjojen kartat ja ohjeita matkalipun ostoon löydät tämän lehden sivulta 46. Lue myös netistä tammikuun lehden juttu “Tallinnan julkisen liikenteen ABC”.

 

Teksti Arja Korhonen, kuvat Andrei Chertkov

 

Lue lisää samasta aiheesta
Bekkerin satama Kaluri Maleva Paavli puutalo Sepa Sirbi Süsta