Kansallislinnut kiikarissa
Suomalaisia on koskettanut laulujoutsenten pariuskollisuus. Suomen kansallislinnuksi laulujoutsen valittiin vuonna 1981.
Joutsenretki kokosi suomalaisia ja virolaisia Matsaluun satavuotiaan Suomen kunniaksi.
Tuuli tuivertaa marraskuisena lauantaina meren rannalla. Ollaan Haeskassa, Matsalunlahden pohjoisrannalla.
Syysmuuton lintumassat ovat jo räpytelleet paremmille ruoka-apajille. Poissa ovat kymmenientuhansien lintujen hanhi- ja sorsaparvet ja niitä kiikaroivat lintuharrastajaporukat.
Haeskan upeilta rantaniityiltä löytyy marraskuussakin paljon katseltavaa, jos vain osaa etsiä. Tällä kertaa kiikarissa ovat etenkin Suomen kansallislinnut, laulujoutsenet.
Suomen juhlavuoden kunniaksi järjestetylle joutsenretkelle on tullut kolmisenkymmentä suomalaista ja virolaista luonnonystävää.
Joutsenia näkyy runsaasti ruokailemassa rantavedessä, mutta ne ovat pääosin kyhmyjoutsenia. Kaksi nukkuvaa hahmoa näyttää kuitenkin solakammilta ja kun ne nostavat päänsä siiven alta, paljastuvat ne laulujoutseniksi.
Lisää kansallislintuja löytyy ruovikon takaa ruokailemasta. Siellä niillä on mukava tuulensuoja.
Haeska on suomalaisten rakastama lintupaikka, yksi Viron suosituimmista. Tuulingun talon pihapiirissä sijaitsevassa lintutornissa käy muuttoaikoina vilkas kiikarointi.
”Suomalaisia lintuharrastajia täällä on käynyt jo 1980-luvun puolivälistä alkaen. Nyt täällä käy jo kiinalaisiakin”, Tuulingun talon isäntä Ants Ale kertoo.
Ants Alen mukaan joutsenilla on Haeskan kanssa muutakin yhteistä. Paikka oli viime vuosisadan alkupuolella suosittu joutsenten metsästyspaikka.
”Niiden metsästys oli silloin kuitenkin enemmän herrojen huvia. Paikalliset talonpojat vain auttoivat lisätienestin toivossa.”
Alkuaikoina metsästysretkillä kävivät saksalaiset, myöhemmin neuvostoajan puoluepomot. Joutsenten ampuminen oli silkkaa huvittelua. Ale vertaa sitä vaikkapa golfin peluuseen.
Joutsenten metsästys loppui Matsalun suojelualueen perustamiseen vuonna 1957.
Joutsenten tilanne Suomessa oli 1950-luvulla hälyttävä. Arvioiden mukaan maassa pesi vain 15 joutsenparia. Syynä vähyyteen oli ennen kaikkea metsästys.
Joutsenten pelastuminen oli ihme, mistä saa kiittää kirjailija Yrjö Kokkoa, jonka uupumaton valistustyö valkolintujen puolesta kantoi pikkuhiljaa hedelmää.
Kokon kirjat Ne tulevat takaisin ja Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu saivat suomalaisten asenteet vähitellen muuttumaan. Kansallislinnuksi joutsen valittiin 1981. Nyt Suomessa pesii jo
10 000 joutsenparia.
Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu on Virossakin kulttikirjan maineessa. Eräs retkeläinen kertoo, että moni virolainen on lukenut sen suomeksi ja harmittelee, ettei sitä ole vielä käännetty viroksi.
Joutsen yhdistää suomalaisia ja virolaisia myös kielessä. Haapsalulainen lintuharrastaja ja luonto-opas Tarvo Valker kertoo, että joutsenen vanha vironkielinen nimi on joutsin.
Suomeksi joutsenta taas on kutsuttu aikoinaan nimillä luikko ja luikka. Viroksi joutsen on luik.
Valker myös nostaa esiin Lennart Meren, joka nimitti itämerensuomalaisia vesilinnun kansaksi, joille joutsen oli pyhä.
Joutsenen trumpettimainen ääni taas inspiroi Jean Sibeliusta, joka kertoi sen olevan ”yksi elämän suuria vaikutelmia”.
Matsalussakin joutsenen ääntä päästään kuulemaan. Jotain majesteettista, ja perisuomalaista, kansallislinnun kumeassa töräyttelyssä on.
Teksti Mikko Virta, kuvat Mikko Virta, Andrei Chertkov, kartta Eve Jaansoo
Lue lisää samasta aiheestahaeska joutsen joutsenretki kansallispuisto lintutarkkailu luonnonpuisto ornitologia
