Jalkapatikalla kohti Latviaa – The Baltic Guide testasi Rannikon vaellusreitin
Teksti ja kuvat Mikko Virta, kartta Eve Jaansoo
Mäntymetsän reunustama hiekkaranta on ihanteellinen pitkiin kävelyretkiin. Virossa on voimassa jokamiehen oikeus, jonka mukaan rantaa pitkin on jokaisella oikeus kulkea esteettä.
Riianlahden ylle on kerääntynyt tummia pilviä ja tuulee navakasti, kun astun rantahietikolle hotelli Lepaninan lähellä. Tarkoituksena on patikoida rantaa pitkin kohti etelää ja Latviaa sekä samalla testata, miten vuosi sitten avattu Rannikon vaellusreitti käytännössä toimii.
Alkumatka sujuu mukavasti. Kostea rantahietikko on sopivan kova kävelemiseksi. Sääkin näyttää suosivan, tosin meren ylle on kerääntynyt uhkaavan tummia pilviä.
Pienen kävelymatkan jälkeen edessä on niemi, jonka pystyy kiertämään rantakivikkoa pitkin. Onneksi merivesi ei ole kovin korkealla. Kovilla länsituulilla matkanteko tuskin olisi mahdollista ilman kumisaappaita.
Niemen takaa paljastuu pieniä lahdenpoukamia, jotka ovat täynnä syysmuutolla olevia kahlaajia: suosirrejä, rantasipejä, valkovikloja ja meriharakoita. Rantaan huuhtoutuneet levävallit tarjoavat niille kuvuntäytettä ennen matkan jatkumista kohti etelää.
Rannikon vaellusreitin opastusmerkkejä ei näy missään. Onneksi reitti kulkee nettikartan mukaan pitkin rantaa, joten eksymisen vaaraa ei ole.
Vaellusreitin ideana on, että Tallinnasta voi kulkea rantoja pitkin Latvian ja Liettuan rajalle. Ihan joka paikassa rannoilla ei voi kävellä, joten reitti kulkee välillä pitkin teitä. Hyvä esimerkki on Matsalun kansallispuisto, jossa on paljon ruovikoita ja muita hankalasti kuljettavia paikkoja.
Mutta täällä Kablin eteläpuolella leveää hiekkarantaa pitkin on helppo tallustella, eikä tarvitse edes pelätä, että sattuisi jonkun pihamaalle.
Täällä myös kirkastuu, kuinka hieno asia on Viron jokamiehen oikeus, jonka mukaan rantaa pitkin on jokaisella oikeus kulkea esteettä.
Kablin seudullakin on kyllä mökkejä, mutta ne ovat hiekkarannan laidalla metsän siimeksessä. Rantaa reunustaakin monin paikoin aita, jonka kyltit muistuttavat, että tästä alkaa yksityisalue eli viroksi eramaa.
Tänään rannoilla on hiljaista. En kohtaa yhtään ihmistä ensimmäisen tunnin aikana. Merkkejä ihmisistä silti näkyy: rannalle pystytetty lentopalloverkko, dyynien päällä kököttävät rantatuolit, hietikolle unohtunut rantasandaali. Ihan kuin kesä olisi juuri äsken lipunut pois.
Vielä elokuun alkupuolella täällä oli taatusti aikamoinen vilske, kun lomalaiset muualta Virosta kansoittivat kilometrejä pitkää rantaa.
Nyt on autuaan hiljaista ja rauhallista.
Ensimmäiset ihmiset näen Lemmen telttailualueella. Virolaisten nuorten seurue on sytyttämässä juuri nuotiota grillipaikalla.
Muuten legendaarinen telttailualue on tyhjillään. Kesän sesonkina Lemmen metsikössä ja rannoilla käy aikamoinen kuhina. RMK:n eli Viron metsähallituksen hoitama alue on ilmainen kaikille, joten se houkuttelee paljon väkeä erityisesti keskikesällä. Lemme on saanut joskus myös ikävää julkisuutta nuorten bilepaikkana.
Syksyn kynnyksellä täällä saa nauttia luonnon rauhasta ja upeista maisemista Riianlahdelle. Rantakiveen on kaiverrettu vuosilukuja ja paikannimiä: Vilnius 1988, Kaunas 1974. Via Baltican lähellä sijaitseva telttailu-alue on tuttu myös muualta Baltiasta tuleville.
Lemmestä eteenpäin kävellessä näkyy rantametsikössä yhä enemmän huviloita ja mökkejä. Osa niistä on melko hulppeita, osa ränsistyneitä.
Edessä näkyy niemenkärki, jonka kiertäminen rantaa pitkin tuntuu hankalalta. Onneksi juuri ennen niemeä näkyy hiekkarannan reunassa tolppa, johon on kiinnitetty Rannikon vaellusreitin sininen merkki. Tästä on siis mentävä takaisin tielle.
Vanhaa Tallinna–Riika-tietä ei tarvitse kävellä pitkään, kun pääsee taas rannalle kävelemään. Samalla voi ihmetellä Krapin rantaa myötäilevää, yli kilometrin pituista telttailualuetta, jossa on nuotiopaikkojakin lähes viisikymmentä.
Krapin rannalla näkyy jo enemmänkin ihmisiä. Muutama heistä on lähdössä uimaan Riianlahden lämpöiseen veteen.
Krapista matka jatkuu Treimanin kylään, jossa pitää palata takaisin asfalttitielle. Treimani on hyvä taukopaikka, koska siellä on etapin ainoa kyläkauppa ja baari.
Pikkuruisen kylän nähtävyyksiä ovat kaksi kirkkoa ja Treimanin museo, jonka aarteita ihmetellessä saattaa vierähtää pidempikin tovi.
Treimanista Latvian rajalle matka jatkuisi pitkin asfalttitietä, mutta päätän tällä kertaa hypätä bussin kyytiin, koska aurinko on jo laskemaisillaan. Onneksi Pärnu–Ikla-reitillä on päivässä kymmenen bussivuoroa, eikä lippukaan maksa kuin euron tai pari.
Latvian rajalla, Iklassa on aavemaisen hiljaista. Ainoa elävä olento on maiden rajan ylittävä kellanruskea kissa. Sitä eivät valtakuntien rajat kiinnosta.
Mutta kun astuu rajan yli Ainažiin, muuttuu kaikki: kieli, arkkitehtuuri, maisemakin. Viro ja Latvia ovat läheisyydestään huolimatta hämmästyttävän erilaisia.
Latvian puolella kipaisen hiljattain uudistettua luontopolkua pitkin aallonmurtajalle, joka kulkee juuri sopivasti Viron ja Latvian välissä. Korkeat kumpupilvet heijastuvat kuin kerrostalot kaukana Riianlahden ulapalla. Aurinko on jo laskemassa niiden taa.
Rannikon vaellusreitti – 1 200 kilometriä Tallinnasta Liettuan rajalle
• Viime vuonna avattu Rannikon vaellusreitti kulkee Tallinnasta Viron ja Latvian rantoja pitkin Liettuan rajalle. Yhteensä reitillä on pituutta 1 200 kilometriä.
• Vaellusreitti on osa E9-kaukovaellusreittiä, joka alkaa Portugalista ja kulkee Keski-Euroopan halki Baltiaan.
• Vaellusreitti on jaettu kahdeksaan alueeseen ja 60 päiväetappiin. Kablin ja
• Iklan etappi on noin 16 kilometriä pitkä.
• Lisää tietoa saa reitin sivuilta, josta voi myös printata reittien karttoja ja kuvauksia.
• Lisää tietoa: www.coastalhiking.eu
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Jazzkaaren konsertteja myös Tartossa
- Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan uusi näyttely esittelee yli 100 huonekasvia
- Hiidenmaan ravintolaviikko alkoi lauantaina
Lue lisää samasta aiheesta