12.11.2016 | Luonto

Aavan meren äärellä

Lahemaan länsiosan kulttuurihelmiä ovat Viinistu ja Käsmu, seudulla riittää nähtävää myös luontoihmiselle.

Tuuli puhaltaa Suomenlahdelta ja merilevä tuoksuu, kun astelemme Viinistun satamaan. Kalastus oli aikoinaan kylän asukkaiden tärkein elinkeino, ja kieltolain aikaan vietiin Suomeen myös väkevämpiä tuotteita. Nykyään tärkein tulonlähde on matkailu.

Lokakuun lopussa Viinistu on hiljainen, poissa ovat turistiryhmät ravintolan terassilta. Merellä kuitenkin tapahtuu. Läheisen Mohnin saaren ja sataman välistä viilettää telkkien, allien ja sepelhanhien parvia – arktinen muutto on käynnissä pitkälle marraskuuhun. Syksyn ensimmäinen tilhiparvi saapuu Suomen suunnasta heleästi helisten.

Punamultainen rakennus aivan meren rannassa osoittautuu kappeliksi. ”Haluatteko vilkaista sisään? Voin avata oven”, kuuluu äkkiä takaamme. Maastoautosta nouseva mies osoittautuu Viinistun taidemuseon perustajaksi ja omistajaksi Jaan Manitskiksi.

Sisällä kappelissa Manitski kertoo, että rakennus oli aikaisemmin varasto. Nyt siellä on ehditty jo pitää häitä, konsertteja ja jumalanpalveluksia. Takaseinälle on ripustettu Leonhard Lapinin valmistama risti.

Alttarina toimivasta suuresta ikkunasta näkyy Suomenlahden ulappa ja kaistale Mohnin saarta. Joutsenpari lentää veden pintaa viistäen.

Jaan Manitski on saanut Viinistussa paljon hyvää aikaiseksi. Kompleksiin kuuluu taidemuseon lisäksi ravintola, satama ja hotelli. Virossa mies tunnetaan yhteistyöstä Abban kanssa, Ruotsissa asuessaan hän toimi yhtyeen finanssijohtajana. Viroon palattuaan Manitski ehti toimia myös ulkoministerinä.

Viinistusta tie kiemurtelee kohti seuraavaa merenrantakylää Turbuneemeä. Manitskin vinkkaamina pysähdymme hiukan Viinistun eteläpuolelle ja tutustumme luontopolkuun, jonka varrella on kaksi pientä lintutornia. Niistä avautuu mainio näkymä ruovikkoiseen poukamaan.

Erun lahti on koko Lahemaan paras lintukohde. Niinpä onkin hieno uutinen, että syyskuussa lahden pohjukkaan Vihasoolle avattiin uusi lintutorni. Tornin lahjoitti Lahemaalle Nordic Houses KT -yritys kansallispuiston 45-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Uudesta tornista merenlahti avautuu kuin tarjottimella. Haapanoiden, telkkien ja muiden vesilintujen parvia on siellä täällä. Kaksi vanhaa merikotkaa nousee rannalta siivilleen. Ne kohoavat korkeuksiin, kunnes toinen putoaa vesilintuparveen kuin kivi. Saamme todistaa, miten jättimäinen kotka yrittää napata haapanan, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Käsmussa meri on koko ajan läsnä. Suomenlahti kimmeltää poikkikatujen päässä ja merimuseon takana mäen päällä seisoo valkoinen puumajakka.

Käsmussa ihmetystä saattaa herättää, miksi talot ja aidat ovat lähes kaikki valkoisia. Käsmu oli aikoinaan kapteenien kylä, jossa säilytettiin ja huollettiin laivoja. Valkoinen talon väri oli kapteenien yksinoikeus.

Komeiden kapteenien talojen välistä kulkeva kylänraitti loppuu parkkipaikalle, josta alkaa kaksi luontopolkua. Metsän siimeksessä kilpikaarnapetäjät kohoavat taivaisiin. Vaikka metsikköä kutsutaankin mastometsäksi, ei laivoihin tehty mastoja rantametsän puista niiden kierouden takia.

Luontopolkujen varrelle jää monta kiinnostavaa kohdetta, kuten niemenkärjen valtavat siirtolohkareet ja metsän pirunpellot. Kansallispuistoa huoltava RMK ansaitsee kehut siitä, että polut ovat Käsmussa moitteettomassa kunnossa ja uudet infotaulut niin viroksi kuin englanniksikin.

Tunnelma Käsmun niemennokassa on autuas, syysaurinko lämmittää poskia ja meri kimmeltää. Taustamusiikista pitää huolen joutsenten laulukuoro. Kuradisaar näkyy vain kivenheiton päässä, sinne voisi vaikka kävellä.