Virossa muistettiin 100-vuotiasta Tarton rauhansopimusta – juhlinta päätti maan itsenäisyysjuhlinnan
Aamuyöllä 2.2.1920 allekirjoitettu Tarton rauhansopimus. Listan ensimmäisenä on neuvotteluja johtaneen Jaan Poskan allekirjoitus.
Viro julistautui itsenäiseksi 24.2.1918, mutta vasta rauhansopimus entisen emämaan kanssa vuonna 1920 teki itsenäisyydestä kansainvälisesti hyväksyttävän tosiasian.
Kirjapaino tyri. Ennen monistuskoneiden keksimistä kaikki vähänkään virallisemmat paperit monistettiin kirjapainossa, niin myös Tartossa solmittavan Viron ja Neuvosto-Venäjän rauhansopimuksen teksti. Allekirjoitus piti olla 1.2. kello yhdeltä, mutta tekstissä oli pilkkuvirhe. Siispä latominen meni uusiksi. Ilmeisesti painamisessa oli muitakin ongelmia, sillä korjaaminen venyi ja venyi. Se oli varmaan vastaavan faktorin elämän pahin työvuoro: kehilöä, johon kirjaimet yksitellen aseteltiin, ladottiin ja ladottiin. Vasta puolen yön jälkeen saatiin painotuoreet sopimuspaperit rauhanneuvottelijoiden eteen allekirjoitettavaksi. Oli jo 2.2.1920.
Kun allekirjoitettavaa ei vielä ollut, mutta pöytä oli koreana, pidettiin juhlapäivälliset poikkeuksellisesti ennen allekirjoitusseremoniaa. Juhlapäivällisten ateriajuoma oli samppanja, kuten asiaan kuuluu ja venäläisten kanssa nostettiin monta vodka-maljaa, kuten asiaan kuuluu. Suuret herrat olivat vähän väsyneitä, kun lopulta päästiin itse allekirjoitukseen.
Aikalaistodistajan mukaan Viron valtuuskunnan puheenjohtaja Jaan Poska oli sen verran uupunut, että hänet piti hienovaraisesti auttaa pystyyn ja kävelemään salin poikki. Poska kantoi vastuunsa kuin mies ja piti vielä hyvän improvisoidun puheen lehtimiesten ja kutsuvieraiden läsnäollessa. Aikalaistodistajan mukaan hyvin lasittunein silmin…
Kaikki sujui hienosti ja rauhansopimus allekirjoitettiin juuri niin juhlallisesti kuin oli tarkoituskin. Seuraavana päivänä Viron valtuuskunta palasi Tallinnaan, asemalla oli vastassa hallitus ja pääministeri, kunniakomppania ja orkesteri. Ensin soitettiin Porilaisten marssi, sillä eihän sitä voinut venäläistä tai saksalaista marssia soittaa ja virolaiset juhlamarssit odottivat vielä säveltämistään. Tervehdysten jälkeen asemalla laulettiin kansallislaulu. Suomalainen musiikkiperinne oli siis virolaisten suurena hetkenä hyvin edustettuna.
Itsenäisyysjulistus ei riitä
Kun uusi valtio syntyy, se julistautuu itsenäiseksi ja julistuksen antaa jokin laillinen kansalaisten edustuslaitos. Vuonna 1918 Virossa ei parempaa ollut kuin kunnanvaltuustojen ”ylinvaltuusto” eli Maapäivät. Se oli laillinen elin, mutta ei sentään mikään parlamentti. Itsenäisyys julistettiin, mutta sitä ei vielä missään tunnustettu, sillä periaatteesta sen valtion, josta uusi valtio eroaa itsenäiseksi valtioksi, pitää tunnustaa ensimmäisenä uusi valtio.
Oikeastaan Viron valtio oli syntynyt vasta keväällä 1917, kun Venäjän väliaikainen hallitus oli yhdistänyt virolaisten asumat alueet yhdeksi hallintoalueeksi. Se oli ensimmäinen kerta historiassa, kun virolaiset asuivat ”samassa maassa” eli yhdellä hallintoalueella.
Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä, kun virolaiset julistautuivat itsenäisiksi ja seuraavana päivänä saksalaiset miehittivät maan. Vasta Saksan antauduttua 11.11.1918 virolaiset pääsivät pystyttämään omaa tasavaltaansa ja omaa hallintoaan. Samaan aikaan alkoi Viron vapaussota. Vapaussodan aikana virolaiset rakensivat itselleen valtion. Ensimmäinen parlamentti, muun muassa perustuslakia säätävä väliaikainen Asutav Kogu, valittiin huhtikuussa 1919 ja vuoden 1919 aikana saatiin pystytettyä kaikki valtion tarvitsemat rakenteet. Koska koko ajan käytiin sotaa, niin armeija ei näistä rakenteista ollut se vähäpätöisin. Lopulta Virolla oli Baltian sotanäyttämön paras armeija.
Se ei enää ollut maa-alue, vaan oikea valtio, joka aloitti 4.12.1919 rauhanneuvottelut toisen valtion kanssa. Rauhanneuvottelut päättyivät rauhansopimukseen ja entinen emämaa tunnusti uuden valtion. Nyt Viro oli kaikin puolin kansainvälisen lain mukainen valtio. Tarton rauhaa onkin kutsuttu Viron syntymätodistukseksi.
Tie rauhaan
Suurvallan hajotessa tapahtuu kaikenlaista ja niin oli myös Venäjän keisarikunnan hajotessa. Reuna-alueet, kuten Suomi, itsenäistyivät ja hajoamissotia käytiin ympäri entistä imperiumia. Sekavin tilanne oli ehkä Baltian maissa, joissa monta toimijaa ajoi kukin omia tavoitteitaan. Viro sai ensimmäisenä alueensa hallintaansa ja järjestykseen.
Neuvosto-Venäjällä käytiin sisällissotaa. Valkoisia kenraaleja joukkoineen hyökkäsi niin Siperiasta, Ukrainasta, Latviasta kuin Virostakin ja välillä Venäjän vallankumouksen tulevaisuus näytti sinetöidyltä. Vuoden 1919 aikana Neuvosto-Venäjä sai kuitenkin torjuttua päälle kaatuvat uhat ja oli hetki aikaa yrittää järjestää asioita, ennen kaikkea saada valkoisten venäläisten tukialueita eliminoitua.
Virossa oli toiminut Luoteisarmeija, joka yritti valloittaa Pietarin. Sen hyökkäys Pietaria vastaan epäonnistui ja armeija hajosi. Virolaiset riisuivat lyödyn armeijan aseista ja tässä nyt oli yksi alue, jossa oli mahdollisuus eliminoida valkoisten joukkojen tukialue. Oli aika rauhanneuvotteluille.
Ensimmäisenä kiisteltiin rajoista. Viron armeija oli turvallisesti Viron rajojen ulkopuolella, joten Virolla oli mistä neuvotella. Venäläiset yrittivät parantaa neuvotteluasemiaan suurhyökkäyksellä Narvan-rintamalla, ja kahdessa massahyökkäyksessä joulukuun alussa ja joulukuun lopussa venäläiset yrittivät vyöryttää virolaisten rintaman. Nämä taistelut olivat rajuudessaan verrattavissa ensimmäisen maailmansodan taisteluihin. Virolaisten puolustus kesti ja solmittiin välirauha 31.12.1919. Vapaussota oli voitettu.
Rajoista päästiin sovintoon, koska sotilaallista ratkaisua ei enää kannattanut yrittää eikä virolaisilla ollut mitään halua rakentaa Suur-Viroa. Rajoiksi tuli suunnilleen ”virolaisten asumien alueiden rajat” + ”tykinkantama”. ”Tykinkantama” merkitsi aikana, jolloin tykit ampuivat 4–5 kilometrin päähän, noin 10 kilometriä leveää suojavyöhykettä Viron rajoille, esimerkiksi suiroa Narva-joen takana. Virolle rajat olivat hyvät ja turvalliset.
Talousasioista neuvoteltiin pitkään ja sopimukset lisineen olivat yksityiskohtaisia. Kumpikin osapuoli kärsi omat sotavahinkonsa. Evakuoitu omaisuus, kuten Tarton yliopiston kirjasto ja arkisto, palautettiin ja lisäksi Neuvosto-Venäjä maksoi 15 miljoonaa kultaruplaa Virolle siitä omaisuudesta, joka virolaisilta oli jäänyt sen alueelle. Viron satamien kautta Neuvosto-Venäjä puolestaan saisi vapaasti käydä ulkomaankauppaa eikä sille asetettaisi tai tariffi- tai kaupallisia esteitä.
Venäjällä olevat Viron kansalaiset saisivat vapaasti palata Viroon ja tätä mahdollisuutta käytti noin 50 000 ihmistä. Esimerkiksi Pietarissa oli ollut useita tuhansia virolaisia asukkaita.
Sopimus oli siinä tilanteessa molemmille osapuolille hyvä rauhansopimus.
Tarton rauhan merkitys
Viron kanssa tehty rauhansopimus oli ensimmäinen ja Neuvosto-Venäjän neuvottelut muiden reunavaltioiden kanssa jatkuivat. Toinen rauhansopimus oli Moskovassa allekirjoitettu Liettuan ja Neuvosto-Venäjän rauha 12.7.1920, kolmas Latvian kanssa Riiassa 11.8.1920.
Sitten palattiin Tarttoon ja Suomi solmi rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa 14.10.1920. Viimeisin rauha solmittiin Puolan kanssa 18.3.1921 Riiassa. Neuvosto-Venäjä oli saanut länsirajansa rauhoitettua, sodat olivat loppuneet ja uudet valtiot tunnustettu.
Tässä prosessissa virolaisilla rohkeina päänavaajina oli suuri merkitys. Tarton rauha oli naapurimaille aivan yhtä tärkeä kuin mitä se oli virolaisille. Se mahdollisti uusien rauhansopimusten sarjan.
Lähde historia-artikkelin jalanjäljille!
Luitko Antti Sarasmon historia-artikkelin ja haluat tietää lisää?
Tarton rauhan satavuotisjuhlaa juhlistetaan Virossa ja erityisesti Tartossa monin tavoin. Juhlinta on alkanut jo joulukuussa.
Viron kansallismuseossa Tartossa julkistetaan 1. helmikuuta kahden euron erikoisraha Tarton rauhan kunniaksi. Samana päivänä pidetään myös Viro 100 -juhlinnan virallinen päättäjäisjuhla kansallismuseossa. Keskiyöllä päivän vaihtuessa helmikuun 2:een päivään Tarton Raatihuoneentorilla juhlistetaan rauhansopimuksen allekirjoittamista.
Helmikuun 2. päivä on kello 10 muistoseremonia Kalevipojan muistomerkin luona Tartossa ja kello 11 juhlajumalanpalvelus Tarton Johanneksen kirkossa. Tarton kaupunginmuseossa on 16. helmikuuta saakka avoinna rauhansopimusta esittelevä näyttely.
Lue koko juhlakauden ohjelma (viroksi): www.tartu.ee/et/tarturahu100.
Teksti Antti Sarasmo, kuvat Viron kansallisarkisto
Lue lisää samasta aiheestaitsenäisyysjulistus Jaan Poska tarton rauha tarton rauhanjulistus Viro-100 viron historia viron itsenäisyys viron vapaussota
