Nelosen ratikalla lentoasemalta kasarmeille

Raitiovaunulinja 4 kohti Tallinnan lentokenttää kulkee muun muassa Lõõtsa-kadun modernien kortteleiden ohi.

Tallinnan raitiolinjojen uusimmassa päätepisteessä Ülemistessä voit astua terminaalista suoraan ratikkaan ja hurauttaa keskustaan.

 

Ülemiste on turistille tuttu paitsi lentoasemasta, myös megaluokan ostosparatiisista (tai helvetistä). Mutta Ülemisteä kannattaa kierrellä muutenkin. Seutu on muutamassa vuodessa kokenut metamorfoosin rupisesta teollisuusalueesta Tallinnan teknopoliksi.

Siitä yhtenä ovat merkkinä muun muassa oululaisen Technopoliksen uudet toimitalot lähellä Ülemiste linnak -pysäkkiä. Työpaikkojen myötä alueelle on siinnyt aimo joukko kiinnostavia ravintoloita ja kahviloita.

Ülemistestä ratikka kiertelee radan ja vilkkaan Peterburi teen yli Sikupillin asuinalueen halkaisevalle Majaka-kadulle. Neuvostoaikainen arkkitehtuuri on yhtenäistä ja omalla tavallaan viehättävää. Kesällä täällä on myös hyvin vehreää. Asuinalueella kuulee pääosin venäjää.

Sikupilliäkin piirittävät jo välkehtivät toimistorakennukset. Kalkkikivitörmälle rakennetuista uusista kerrostaloista avautuva merinäkymä on varmasti huikea.

 

Moderni Tartu maantee

Ratikka vierii rinnettä alas Tartu maanteelle. Kadun toisella puolen kohoavat entisen selluloosa- ja paperitehtaan mahtavat kalkkikivimuurit. Takana häämöttää vuoden 2007 kiinteistöbuumin maamerkkinä Fahle maja. Vanhan tehdasrakennuksen päällä nököttävä lasinen kuutio on herättänyt sekä huomiota että polemiikkia.

Tallinna on todellinen arkkitehtuurin laboratorio, uutta ja vanhaa vieretysten sulassa sovussa. Tätä kerroksellisuutta on kätevää ihailla pystynokkaisen CAF-ratikan takaosan maisemaikkunasta.

Bussijaaman pysäkki on tuttu ainakin linja-autoasemalle menijöille, mutta lähellä on myös käsityön harrastajien mekka Karnaluks, jonne Suomestakin suunnataan toiviomatkoille.

Tartu maanteestä on muutamassa vuodessa kehkeytynyt hienostokatu. Komeat asuintalot lasiparvekkeineen ovat pyyhkäisseet pois epämääräiset varasto- ja puutalorötisköt.

Näillä hoodeilla voi silti haistella vielä neuvostotunnelmaa jalkautumalla Keskturgin pysäkillä ja piipahtamalla Keskustorin kauppahallin lihatiskeillä tai eksoottisia eineitä tarjoavissa torikuppiloissa.

Keskustorin ja Stockmannin väliin jää Tallinnan ehkä komein Stalinin ajan arkkitehtuuria edustava kokonaisuus.  Alunperin Dvigatelin tehtaan työläisille rakennetun asuinkorttelin kulmarakennuksen kruunaa tornin huippuun viritetty tähti ja sirppi -koriste.

Paberin pysäkillä voi ihailla tornitalojen väliin jäänyttä pientä Johanneksen kirkkoa, joka palveli keskiajalla vaivaisia ja köyhiä. Mörkömäinen tiilimöhkäle kadun toisella puolen puolestaan päästi neuvostoajalla sisään valuuttakauppaan vain harvat ja valitut. Tällä haavaa ikkunattomassa rakennuksessa toimii Cat House -niminen yökerho.

Ratikka puikkelehtii Tallinnan Manhattaniksi kutsuttujen pilvenpiirtäjien välistä ensin Narva maanteelle ja edelleen Virunaukiolle ja Pärnu maanteelle. Sitä sitten körötelläänkin seuraavat kolme kilometriä.

Kohti kasarmeja

Nelosen linjan toinen pää Tondi lienee melko tuntematon muille paitsi intohimoisille sisustajille ja rakentajille. Tällä kertaa matka päämääränä eivät ole tapetti-, laatta- ja huonekaluliikkeet vaan Tondin kasarmit.

Mutta eipä missata Pärnu maanteen alkupäätä. Kosmoksen pysäkille on antanut nimen vuonna 1964 rakennettu modernia arkkitehtuuria edustava elokuvateatteri, joka on vieläkin Viron suurin. Risteyksen oikealla puolen komeilee superministeriöksi kutsuttu uljas kaksoistorni, jonka kattojen alle on majoittunut peräti neljä eri hallinnonalaa.

Ja heti katse vasempaan. Urhea morsia poseeraa miinusasteista huolimatta häämekossaan  kauniin jugendtalon portailla. Tässä Onnenpalatsiksi kutsutussa maistraatissa vihitään suurin osa tallinnalaisista. 1910 valmistunut talo rakennettiin alun perin huonekalutehtailija Carl Lutherin perheen kesähuvilaksi.

Myös viereisen Vineerin pysäkin nimi viittaa aikoinaan superkuuluisaan Lutherin vaneri- ja huonekalutehtaaseen, jonka perusti Carlin isä jo vuonna 1880. Komea kalkkikivirakennus täyttää koko korttelin.

Nurkan takana piilottelee tehtaan entinen kerhohuone, joka toimii nyt viihtyisänä Pagaripoisid-leipomon kahvilana. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen ja tehokolmikon piirtämää erikoista julkisivua on mahdotonta olla huomaamatta. Vieressä olevat tehtaan tuotantorakennukset on muutettu komeiksi loftasunnoiksi.

Ratikka kapuaa radan ja sillankyttyrän yli. Vastaan kolkuttelee retroratikka Julius, jossa matkustavaiset istuvat sievästi puupenkeillä kuin Matti ja Liisa konsaan. Itä-Tallinnan sairaalan jälkeen käännymme Tondi-kadulle. Päätepysäkiltä on kasarmeille reipas kymmenen minuutin patikkamatka.

Tondin kasarmit rakennettiin 1900-luvun alussa Pietari Suuren merilinnoituksen henkilökuntaa varten. Sittemmin kasarmit palvelivat sotakouluna sekä Viron että neuvostovallan aikana. Mahtavat punatiiliset jugendrakennukset tekevät vaikutuksen läheltä ja kaukaa. 1990-luvulla ne jäivät tyhjilleen ja ehtivät rapistua pahasti ennen kuin kaupunki myi kiinteistöt.

Ensimmäinen rakennuksista,Tondi 51, on jo asuinkäytössä, toinen odottaa yhä pelastajaansa ja  kolmannen itäsiipi palvelee yksityisenä korkeakouluna. Kasarmien taakse on noussut kalliin rahan Kristiine city.

Tondin päätepysäkiltä nelosen raitiovaunu kaartaa takaisin Pärnu maanteelle kohdassa, joka aiemmin toi veden paikallisten kielelle. Toisella puolen katua nimittäinvalmistettiin makeisia, ja siksi myös pysäkin nimi on edelleen Kalev. Nykyään karkkitehtaassa majailee Viron poliisi- ja rajavartiolaitos.

 

Teksti Arja Korhonen, kuvat Andrei Chertkov

Lue lisää samasta aiheesta
keskustori lutherin tehdas majaka ratikka Sikupilli stockmann tondi tondin kasarmit