Jumittava hissi, banaanit ja joulukuuset
Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut jo vuosikymmeniä. Silti monet Virossa asuvat venäjänkieliset muistelevat haikeudella neuvostoaikaa, kun kaikilla halukkailla oli töitä ja katto päänsä päällä. Mahtava ja oikeudenmukainen isänmaa huolehti omistaan, kaikki neuvostokansat olivat ystäviä keskenään ja rauha vallitsi maassa. Virossa pärjäsi mainiosti venäjän kielellä, koska kaikkien virolaisten oli osattava toinen kotimainen. Venäjänkielisiin sääntö ei pätenyt.
10–19-vuotiaana asuin Lasnamäellä. Uusia taloja nousi kuin sieniä sateella ja rakennusmaiden räjäytykset olivat arkipäivää. Samoin joka puolella norkoilevat neuvostosotilaat, joita oli tuotu Viroon tuhatmäärin näitä taloja rakentamaan.
Humalaisten sotilaiden lähentely-yritysten päivittäinen torjuminen oli rasittavaa ja pelottavaa. Sen sijaan naapureiden elämää oli mielenkiintoista seurata, sillä betoniseinissä varsinkin sähköpistokkeen kohdalla oli yhtä hyvä äänieristys kuin paperisermissä.
Hissi oli jatkuvasti rikki. Äidilleni kauppakassien kanssa kahdeksanteen kerrokseen kiipeäminen kävi kunnon jumpasta. Monta kertaa jäin hissiin jumiin. Tiedossa saattoi olla usean tunnin odottelu, joten äiti paistoi vohveleita ja ruokki minua hissin ovien raosta.
Tyhjät hyllyt olivat tavallinen näky kaupoissa. Jos jossain näkyikin pitkä jono, kannatti varmuuden vuoksi asettua sen jatkoksi ja vasta sitten selvittää, mitä myydään.
Ei lapsuuteni sentään pelkkää kurjuutta ollut. Minulla oli kirjekavereita Suomesta. Opettelin kielen Puhutteko suomea -oppikirjan ja Suomen TV:n avulla. Unelmoin siitä, että jos joskus nelikymppisenä pääsen matkustamaan Suomeen, marssin oikopäätä R-kioskille ja ostan ainakin Suosikin, paketin vaaleanpunaista purkkaa ja pullon Coca-Colaa.
No, pääsin ensimmäistä kertaa Suomen ihmemaahan jo 18-vuotiaana. Ostin kuin ostinkin Suosikin, purkkaa ja Coca-Colaa sekä mm. korvalappustereot, tuoksuvia pyyhekumeja, neonpinkit korvakorut ja hiuslakkaa. Nykyään näitä (Suosikkia lukuun ottamatta) ja kaikkea muuta saa toki Virostakin.
Betonilähiöiden rakentaminen on loppunut, neuvostosotilaat ovat kaikonneet ja venäjän kieli kadonnut katunimikylteistä. Kouluissa ei enää päntätä isoveljen sanelemaa historiaa, Leninin kuolemattomia iskulauseita tai Kalashnikov-kiväärin osia.
Joulukuusia myydään jo ennen joulua eikä vasta joulun jälkeen, sini-musta-valkoisesta vaateyhdistelmästä ei joudu rehtorin tai esimiehen puhutteluun ja Viru-hotelliin voi astua ilman että leimattaisi ilotytöksi.
Paljon hyvää on Virossa tapahtunut uudelleen itsenäistymisen myötä. Alkuvuosien valuuttakriisit ja kuponkitalous ovat onneksi vain muistoja. Tilalle on tullut vapaus, kansallinen ylpeys ja itsemääräämisoikeus. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, joten sitä kannattaa ja pitääkin juhlia. Onnea ja pitkää ikää 100-vuotiaalle synnyinmaalleni!
Teksti Kristiina Kass
Kristiina Kass on suosittu virolainen lastenkirjailija, kuvittaja ja mm. Risto Räppääjä -sarjan virontaja. Hänen tunnetuin hahmonsa Nõianeiu Nöbinina (Noitaneiti Nöpönenä) seikkailee kirjojen lisäksi myös koko perheen TV-sarjassa. Kass on asunut Suomessa vuodesta 1990.
Lue lisää samasta aiheestabetonilähiö itsemääräämisoikeus kuponkitalous Lenin valuuttakriisi venäjä venäjän kieli vohveli
