Mies joka tapasi Villu Tammen

Istumme KuKun terassilla. Professori Leonhard Lapin kertoo tarinoita, ilmassa on alkukesän tuntua. Otamme sille, ja lähestyvälle juhannukselle.

Kirjailijaliiton talossa Jaan Malin lausuu uskomattomalla äänellään 20-luvun ekspressionistista runoutta ja Kreikan amfiteattereja vanhempaa teatteria. Kerran vaimoni Sannan kanssa olimme täällä Jürgen Roosteen runoillassa, joka päättyi valtavaan piirileikkiin, voimallisesti vanhoja jumalia esiin manaten. Asko Künnap, runoilija joka muuttaa merkitykselliseksi kaiken mihin koskee, kurottaa tuolin yli ja toteaa: ”Se on hyvä.” Niin onkin.

Menemme vielä yhdelle Valli-baariin. Kun kaksi vuotta sitten asuimme Kunstihooneen ateljeessa, oli se vaarallinen paikka: takaovemme antoi sinne ja etuovemme KuKuun, ilmeinen mahdollisuus eksyä ystävien seuraan! Kaido ostaa ensimmäiset, minä toiset, sitten en enää pidä lukua. Toimittaja Peeter liittyy seuraan. Vanha pomoni Juhani liittyy seuraan, hän on purjeveneellä Tallinnassa. Kapteeni Teet liittyy seuraan. Ja seuraan liittyy myös mies, joka katsoo minua silmien ympärille: ”Villu, oletko se sinä?”

Ei-ei-ei! Villulla on pidempi parta, ja hän on kaksi vuotta minua vanhempi. Mies ei usko. Kyllä-kyllä, Villulla on paljon pidempi parta, ja hän on kaksi vuotta vanhempi. Mies kääntyy epäuskoisena. Vähän myöhemmin mies palaa saman kysymyksen kanssa. Päätän, että hän ei sittenkään luule, että olen Villu Tamme, legendaarisen J.M.K.E.-yhtyeen perustaja, Tere Perestroika ja Valge Liblika Suvi -kappaleiden tekijä. Ehkä tapasimme 30 vuotta sitten. ”Muistan sinut”, sanon. ”Mutta siitä on niin paljon aikaa.” Mies on onnellinen, halaamme niiden vuosien kunniaksi. Kun kapteeni Teet tilaa taksia, tajuan että raitiovaunut ovat lopettaneet kauan sitten, ja ravintola takanamme tyhjentynyt ihmisistä.

Kävelemme kotiin, Sanna ja minä. Ja ajattelen, että niin monen vuoden jälkeen miehellä on muisto yöstä, jolloin Villu Tamme halasi häntä Valli-baarin edessä.

TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA SANNA LARMOLA

Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka lähti Helsingistä 17 ja Suomesta 10 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten matka toi Englannin Manchesterista Ranskan kautta Tallinnaan.
Päätös pakata pieni luoteisenglantilainen talo, Kiven ja hänen valokuvaajavaimonsa Sannan seitsenvuotinen koti konttiin, ja jäädä pysyvästi Viroon oli helppo,kun jo ensimmäisenä Tallinnan-iltana monet vanhat
ystävät olivat tulleet toivottamaan tervetulleeksi ja vaihtamaan uusimmat kuulumiset. Suomen iltapäivälehtien mainostamaa halpaa kulutusta pariskunta ei hae:
”Elinkustannukset täällä ovat samat kuin Englannissa, ja hinnat tavallista eurooppalaista tasoa, mutta vastineeksi luovaa intoa ja yhteistyöprojekteja löytyy selvästi enemmän”, toteavat Kivi ja Sanna.

Lue lisää samasta aiheesta