11.6.2023 | Historia

Laulava vallankumous

Kesällä 1988 Neuvosto-Eestissä laulettiin. Laulettiin aikaisemmin kiellettyjä lauluja, uusia ja vanhoja isänmaallisia lauluja. Elettiin Viron Laulavaa vallankumousta.

Teksti Antti Sarasmo
Kuvitus The Baltic Guiden arkisto/Hannu Lukkarinen

Tallinnan laululavalle oli kokoontunut kesäyössä ehkä 100 000 ihmistä eli noin kymmenen prosenttia Neuvosto-Eestin virolaisesta väestöstä, kaikkialta Virosta. Neljä peräkkäistä kaunista kesäyötä, neljä kokoontumista laululavalle ja neljä ikimuistoista iltaa, jolloin kerrankin, vuosikymmenten jälkeen sai vapaasti olla virolainen ja siitä ylpeä. Laulettiin ja heilutettiin kiellettyjä Viron tasavallan lippuja, oltiin henkisesti vapaita.

Tätä olikin Viron Laulava vallankumous. Vapauduttiin henkisesti neuvostomiehityksestä ja alettiin olla virolaisia, Viron kansalaisia. Viro palautti sitten itsenäisyytensä elokuussa 1991, mutta se oli enää vain virallinen teko. Mielissään virolaiset olivat tehneet oman vallankumouksensa jo kesällä 1988.

Laulun voima

Viron Laulava vallankumous alkoi yölaulujuhlista 10.–14.6.1988. Talvella ja keväällä Virossa oli perustettu monia poliittisia yhdistyksiä, jollaisia periaatteessa ei Neuvostoliitossa sallittu. Maa sihisi poliittisesta toimeliaisuudesta mutta suurin väkijoukkoihin se ei ollut vielä levinnyt.

Tartossa vietettiin perinteisiä viihdemusiikin päiviä 14. toukokuuta 1988. Nyt pop-iskelmä korvaantui aivan toisenlaisella musiikilla. Täpötäydelle Tarton laululavalle esitettiin ”viisi isänmaallista laulua”. Melodiat olivat tarttuvia ja sanat sellaisia, että ne menivät suoraan sydämiin.

Laulusarjan nimi ”viisi isänmaallista laulua” viittasi virolaisten kansalliseen heräämiseen 1800-luvulla. Maaorjina vuosisatoja eläneet virolaiset saivat henkisen omakuvan rakennuspalikat, kun Carl Robert Jakobson piti kolme ”kolme isänmaallista puhetta” eli esitelmää virolaisten historiasta 1868–1870. ”Viidellä isänmaallisella laululla” oli sama sytyttävä vaikutus kuin edellisen vuosisadan puheilla, ne sanoittivat sen mitä ihmiset sisimmissään tunsivat.

Kuukautta myöhemmin Tallinnassa olivat perinteiset keskiaikajuhlat eli Vanhankaupungin päivät. Ohjelmaan kuuluivat konsertit Raatihuoneen aukiolla. Tällä kertaa ohjelmisto oli vähän erilainen ja kun soittoluvan aika Raatihuoneen torilla täyttyi, lähdettiin yhdessä, niin soittajat kuin yleisökin, jatkamaan iltaa laululavalle. Yhteinen epävirallinen konsertti aloitti laulavan vallankumouksen ja silloin ei vielä kukaan edes ounastellut tulevien öiden satatuhatpäistä yleisömerta.

Poliittinen laululiike Virossa

Laulavan vallankumouksen sytytti poliittinen laululiike. Käytännössä kaikki virolaiset artistit tekivät poliittisia lauluja 1987–1991. Toiset kappaleet olivat suorasukaisempia kuin toiset.

Yksi erikoisuus oli kantrimusiikin suosio. Neuvosto-Eestin kapinallinen nuoriso soitti amerikkalaista musiikkia, ihan vaan kapinoidakseen. Viron nykyinen presidentti Alar Karis soitti opiskeluaikanaan bändissä, joka esitti opiskelijabileissä tanssimusiikkia ja tyyli oli tietenkin kantri.

Kaikkea valvottiin, jokaista bändiä seurattiin ja jokaisesta julkisesta esiintymisestä raportoitiin. Vain epävirallisesti pystyi olemaan kriittinen, muuten lauluilla oli lyhyt loppu. Levyttämään pääsivät vain poliittisesti harmittomat yhtyeet ja levylle pääsivät vain poliittisesti vaarattomat laulut. Sitten 1988 tuuli kääntyi ja ”rokkarit” saivat sellaisen aseman kansakunnan mielenmaisemassa, ettei moista ole muualla ollut.

Menneisyys ja nykyisyys löivät kättä musiikissa, vanhoja runoja sävellettiin ja kiellettyjä lauluja alettiin esittää ilman lupaa. Uusia kappaleita syntyi jatkuvasti. Sanat olivat tärkeitä, mutta niitä suomalaisen on vaikea ymmärtää, koska niin paljon niihin kätkeytyi piilomerkityksiä. Kuuluisimmat säkeet olivat ”viidestä isänmaallisesta laulusta”:

”Eestlane olen ja eestlaseks jään”

”Virolainen olen ja virolaiseksi jään,

koska minut virolaiseksi luotiin.

Virolainen olla on uljasta ja hienoa

vapaasti isoisän malliin.”

Nationalismin korostaminen, neuvostokansalaisuuden väheksyminen, historiallinen romantismi porvarillisen Viron tasavallan aikaan, Neuvostoliiton vastaisuus… Paljon pahaa jo yhdessä säkeistössä.

Miksi laulava vallankumous?

Kuorolaulu oli ja on virolaisten juttu. Musiikki ja vironkieliset laulut olivat jotain omaa, joka virolaisille oli jäänyt jäljelle neuvostomiehityksestä huolimatta. Henkisessä murroskohdassa kansa vaistomaisesti kerääntyi sellaisen ympärille, joka oli aitoa ja virolaista.

Musiikki, rokkarit ja Laulava vallankumous

Laulavan vallankumouksen muusikkoja on haastatellut muusikko Harri Rinne. Kirja kertoo ihmisten ajatuksista ja siitä, miten ”rokkarit” kokivat uuden kansallisen heräämisen.
Harri Rinne: Laulava vallankumous – Viron rocksukupolven ihme (2007)
Video Rentaaplus-yhtyeen esityksestä, mukana nykyinen presidentti Alar Karis
https://menu.err.ee/media/video/1359560?contentId=1608323534
Justament (Viipuri on heidän ainoa suomenkielinen kappaleensa) oli Laulavan
vallankumouksen ja poliittisen laululiikkeen suorasukaisimpia edustajia.
Pääsi levyttämään Viron itsenäistyttyä.
https://youtu.be/cGVpQ35rx1o