 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
10 vuotta uutta itsen�isyytt�
|
Se oli kahdeskymmenes elokuuta. Toompean parlamenttirakennuksen kokoushuoneissa k�ytiin kuumeisia neuvotteluita, salissa kansanedustajat �tappoivat aikaa� k�sittelem�ll� seuraavan vuoden budjetin yksityiskohtia.
| Kansan yhten�isyytt� ei mik��n voi voittaa. |
|
|
|
 apaaehtoiset seisoivat vartiossa Viron television p��rakennuksen ja radiotalon edess�. Suuressa asetehtaassa Lasnam�en laidalla odottivat puna- armeijan erikoisjoukot k�skyj�. Kaikkialla, koko maassa olivat televisiot auki ja radiot p��ll�, radio l�hetti tauotonta puheohjelmaa jotta l�hetyksen katkeaminen olisi heti tiedossa. Huhuja ja uutisia oli liikkeell�, enemm�n huhuja kuin uutisia, Moskovassa tilanne eli koko ajan, oli elokuu 1991 ja Neuvostoliiton vallankaappauksen p�iv�t.
Lopulta Toompean neuvottelijat p��siv�t yhteisymm�rrykseen ja Viron silloinen Korkein Neuvosto p��tti muutamaa minuuttia ennen puolta y�t� todeta Viron vapautuneen ja pyysi ulkovaltoja palauttamaan diplomaattisuhteet Viroon. Se mik� oli alkanut vuonna 1987 oli p��ttynyt.
Fosforiitista se alkoi
Vuonna 1987 tuli julkisuuteen tietoja siit� ett� koillis- Virosta aletaan pian kaivamaan lannoiteaineeksi sopivaa fosforiittia. Neuvostoliiton tapojen mukaan kaivoksista piti tulla suuret ja mahtavat. Virolaisia suunnitelmat kauhistuttivat, maakunnan mittakaavassa olisi pohjavesi saastunut tai kadonnut ja kaivoksiin olisi tuotu kymmeni� tuhansia uusia ty�ntekij�it� muualta Neuvostoliitosta.
Viroa oli ven�l�istetty johdonmukaisesti jo 70- luvulta l�htien. 80- luvun lopulla oltiin siin� tilanteessa, ettei Virossa en�� pystynyt toimimaan pelk�st��n viron kielell�. Liian moni kauppojen myyj�, l��k�ri, virkamies tai vaikkapa taksikuski oli ummikkoven�l�isi� jotka eiv�t osanneet eiv�tk� halunneet puhua viroa. Virolaisten oli omassa maassaan n�yrrytt�v� ja hoidettava p�ivitt�isi� asioitaan maahanmuuttajien kielell�. Jos maahan tuotaisiin viel� lis�� ven�l�isi� j�isiv�t virolaiset v�hemmist�ksi ja maan ykk�skieleksi tulisi ven�j�.
Tulevaisuuden pelko oli suurempi kuin herrojen pelko, kansa nousi vastarintaan. Vaikka yleisesti ymm�rrettiin ett� jos nyt h�vit��n ja siirtoty�l�isi� tuodaan koillisViron kaivoksille on se virolaisten ja virolaisuuden loppu, niin t�t� ei sanottu ��neen. Puhuttiin puhtaasi ymp�rist�kysymyksist�, ei politiikasta. Vastarinta oli laajaa ja suotta eiv�t virolaiset puhu fosfori- sodasta. Vastarinta oli jopa niin laajaa, ett� kaivosten perustaminen lyk�ttiin ep�m��r�iseen tulevaisuuteen.
Fosfori- sota oli se tekij�, joka her�tti virolaiset stagnaatioajan passiivisuudesta ja havahtumisesta todellisuuteen seurasi sitten kaikki muu. Suurena apuna oli Gorbatshovin glasnost eli avoimuuspolitiikka. Neuvostoliiton sis�isi� paineita pyrittiin v�hent�m��n antamalla niiden purkautua osittaisen sananvapauden kautta. Mutta paineita oli ker��ntynyt vuosien varrella liikaa, ihmiset alkoivat kaikkialla sanoa ja sanottuaan ajatella. Totalitarismille taas ei ole mik��n niin vaarallista kuin itsen�isesti ajatteleva alamainen. Koko kommunistinen Neuvostoliitto alkoi natista sis�isen paineen voimasta.
Taiteilijat liikkeelle
Virossa paineet purkaantuivat julki huhtikuun alussa 1988. Silloin taiteilijaliitot pitiv�t suurkokouksen Toompean nykyisess� parlamentin istuntosalissa. Taiteilijat puhuivat yhteiskunnan ongelmista ja puhuivat rohkeasti.
Huhtikuussa 1988 astui n�ytt�m�lle kaksi kansaliikett�. Toinen oli vaivihkaa perustetut Muinsuskaitse Seltsit eli muinaisuuden suojelijoiden yhdistykset. Virallisesti ne hoitivat kansallista kulttuuriperint��, tekiv�t talkoilla risusavottoja keskiaikaisissa raunioissa ja muuta vastaavaa yhteiskunnallista vapaaehtoisty�t�. Todellisuudessa se muinaisuus jota suojeltiin oli itsen�inen Viron tasavalta.
Huhtikuussa kansallisille muinaisuuden suojelijoiden p�iville Tartossa osallistui yli 10.000 osanottajaa ja juhlakulkueen edess� kannettiin kolmea lippukangasta. Yksi oli sininen, toinen musta ja kolmas valkoinen. Ne olivat kielletyn Viron lipun v�rit.
Toinen kansanliike oli Rahvarinne eli kansanrintama. Sen perusti Edgar Savisaar suorassa televisio- ohjelmassa. N�in estettiin viranomaisten mahdolliset vastatoimet. Kansanrintama kasvoi joukkoliikkeeksi ja sen riveist� syntyiv�t my�hemmin monet poliittiset puolueet.
Laulava vallankumous
Vaikka kansa oli havahtunut, ihmiset olivat viel� ajatuksineen yksin, l�himm�isiin kun oli opittu suhtautumaan kommunismin ajalla ep�luuloisesti. Kansan yhdisti kansaksi kes�n 1988 Laulava vallankumous.
Virolaiset rockmuusikot olivat alkaneet tehd� kansallismielisi� lauluja. S�vellettiin rockia vanhojen runoilijoiden is�nmaalisiin runoihin ja tehtiin aivan uusia is�nmaalisia lauluja. Uusiksi kansanlauluiksi tulivat Alo Mattiisenin �Viisi is�nmaallista laulua�.
Tallinnan perinteiset vanhan kaupungin p�iv�t j�rjestet��n aina kes�kuun alussa. Kes�kuu 1988 oli lumoavan kaunis ja aika ymp�rill� poliittisesti sekava. Rockmuusikot ja tallinnalaiset kokoontuivat vanhan kaupungin p�ivien merkeiss� improvisoiduille konserteille Laululavalle, Viron kansalliselle symbolille. Sadattuhannet kuulijat tulivat paikalle, kielletyt Viron liput liehuivat ja kansa ja muusikot olivat laulaessaan yht�. Nyt koettiin yhteishengen syntyminen ja sit� jatkui koko kuuman kes�n. Joka puolella Viroa j�rjestettiin konsertteja, joka puolella laulettiin muusikoiden mukana ja joka puolella tunnettiin oltavan yht� kansaa. Ja lopuksi syyskuussa Laululavalle tuli joka kolmas virolainen eli noin 300.000 henke� laulamaan Kansanrintaman suurtapahtumassa Vironmaan laulu 88. Nyt tiedettiin mit� haluttiin, haluttiin vaputta. Mutta kuinka se voitaisiin saavuttaa, siit� perivirolaiseen tapaan oltiin vahvasti erimielt�. Muinaisuuden suojelijat tahtoivat palauttaa vanhan Viron tasavallan, yksinkertaiset vapautua Neuvostoliiton miehityksest�. Kansanrintama taas n�ki j�rkev�mm�ksi julistaa Eestin- Neuvostotasavalta itsen�iseksi. Poliittiset kiistat olivat katkeria vaikka molemmilla liikkeill� oli hyvin paljon samoja j�seni�.
Muinaisuuden suojelijat olivat radikaaleja ja saivat radikaalin idean. He perustivat 1989- 90 vallattoman parlamentin, Viron Kongressin jonka vaaleissa saivat ��nest�� vain Viron kansalaiset. Hanke oli menestys, ihmiset rekister�ityiv�t kansalaisiksi ja moraalisesti vahva oma parlamentti valittiin. Samaan aikaan Kansanrintama panosti Korkeimman Neuvoston eli Neuvosto- Eestin parlamentin vaaleihin 1990. Nyt oli ensi kertaa oikeus asettaa useampia kuin yksi ehdokas ja tuloksena oli kansanrintaman suuri vaalivoitto. Muinaisuuden suojelijat tekiv�t poliittisen virheen boikotoidessaan Korkeimman Neuvoston vaaleja, vaikka siihen oli moraalisesti hyv�t syyt. Saivathan n�iss� vaaleissa ��nest�� kaikki, jopa Virossa olevat Punaarmeijan asevelvolliset.
Kansanrintaman johtajasta Edgar Savisaaresta tuli Neuvosto- Eestin ensimm�inen p��ministeri jolla oli ��nest�jien tuki.
Samaan aikaan jatkui kielletyn menneisyyden palauttaminen, puhuttiin vaietuista asioista kuten kyydityksist� ja juhlittiin kiellettyj� juhlap�ivi� kuten joulua.
Poliittisesti tilanne oli paljon sekavampi, koko Neuvostoliitto natisi liitoksistaan ja kaikki yrittiv�t saada itselleen mahdollisimman paljon valtaa ja vapautta. Pit�� muistaa ettei kukaan tiennyt etuk�teen ett� Neuvostoliitto romahtaisi ep�onnistuneeseen vallankaappausyritykseen elokuussa 1991. Neuvostoliiton uskottiin hajoavan, mutta vasta joskus 90- luvun toisella puolella. Piti siis toimia pitk�j�nnitteisesti ja rauhallisesti. Viron Kongressi yritti luoda rinnakkaista kansalaisyhteiskuntaa joka v�hitellen olisi sy�nyt ontoksi virallisen Neuvosto- Eestin. Kansanrintama puolestaan yritti �salamitaktiikkaa�, siivu siivulta hivuttaa Neuvosto- Eesti� kohti sit� rajaa jonka toisella puolella olisi Viron tasavalta. Kahden kansallisen linjan kiista oli viel� ratkaisematta kun tuli hetki toimia, Moskovassa tapahtui vallankaappaus. Kriisin hetkell� Korkeimman Neuvoston puhemiehist�n puhemies eli �presidentti� Arnold R��tel oli historian vaatimusten tasalla. H�n n�ki ettei itsen�isyys saa alkaa poliittisella riidalla vaan itsen�iseksi pit�� tulla yksimielisesti. H�n ilmoitti kiisteleville osapuolille ettei allekirjoita yht��n julistusta joka ei ole niin Kansanrintaman kuin Viron Kongressin hyv�ksym�. Ja sitten neuvoteltiin, koko elokuinen y� ja seuraava p�iv� aivan iltay�h�n asti.
Viron Kongressin moraalinen kanta voitti, vaikka Kansanrintaman uusi itsen�isyysjulistus tuntui helpommalta toteuttaa. Viro oli siis vain vapautunut Neuvostoliiton miehityksest� eik� mik��n uusi valtio.
J�lkik�teen on selv� ett� ratkaisu oli oikea ei vain moraalisesti vaan my�s k�yt�nn�ss�. Miehityksest� vapautuminen teki monet asiat helpommaksi, Viron ei tarvinnut vastata Neuvostoliiton ulkomaanvelasta, sosialisoitu omaisuus voitiin palauttaa oikeille omistajilleen, liittyminen kansainv�lisiin j�rjest�ihin oli helpompaa kun vain palattiin omalle vanhalle paikalle, edellisen itsen�isyyden ajan perinteille oli helpompi rakentaa uutta valtiota jne...
Uudelleen itsen�istymisen sankareita eiv�t ole vain muutaman kansaliikkeet tai ajan johtavat poliitikot. Sankareita on koko Viron kansa joka osasi pit�� yht� ja malttoi toimia rauhallisesti hetkeksik��n kadottamatta n�kyvist� todellista tavoitetta. Ilman kansa tukea ja k�rsiv�llisyytt� eiv�t taitavimmatkaan poliitikot olisi siin� onnistuneet mik� tapahtui kahdeskymmenes elokuuta 1991.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Viron Historiallinen Museo]
|
|
