 |
|
|
|
K o l u m n i:
Ruoho on aina vihre�mp��...
|
 iehell�ni on puoli vuotta vakava riippuvuus, nimitt�in ruohonleikkaaminen. Kev��st� alkaen h�n tuskin malttaa odottaa, ett� jotain poistettavaa ilmaantuisi, koko kes�n jyr�� ja syksyst� saakka kaihoilee seuraavaa sesonkia.
Vuokratonttimme on pieni, n. 600 neli�t�. Kaiken sill� kasvavan nurmen olemme itse kylv�neet ja lannoittaneet, sill� muuttaessamme piha oli tyypilliseen virolaiseen tapaan t�ysin hy�tyk�yt�ss�. Vain yksi kukkapenkki, kasvihuoneita, ylenm��rin marjapuskia ja hedelm�puita. Tyhj�t tilat olivat mustalla mullikolla, jossa oli kasvatettu perunat, porkkanat, kaalit ja muut tuoretavarat talven varalle. Syyt� olikin, sill� neuvostoaikoina kaupoissa oli puutetta melkein kaikesta. Samalta n�yttiv�t naapuriemmekin tontit silloin.
Vuosien mittaan on puutarhan k�ytt�tarkoitus selv�sti muuttunut l�hiymp�rist�ss�mme. Kukkaistutuksia luodaan ja koristekasveja kasvatetaan yh� enemm�n ja enemm�n, sy�t�vien kustannuksella. Pihat eiv�t my�sk��n ole en�� vain ty�ntekoa varten, vaan niist� nautitaan. Ty�teli�s el�kel�inenkin kehtaa juoda kahvikupposensa jo ulkosalla. Trendik�st� on kutsua naapureita ja yst�vi� k�rist�m��n makkaraa tai saslikkia pihapiiriin.
Entisten kukkienkasvatuksen mallisovhoosien tilalle on syntynyt pelk�st��n Tallinnaan joukko puutarha- alan myym�l�it� ja tarhoja, joista l�yt�� kaiken mahdollisen, jopa puutarhatonttuja (jollei sellaista ole omasta takaa).
Puutarhakalusteet ja grillit vaativat alleen ja ymp�rilleen kuitenkin nurmikkoa edes jonkinmoisen l�ntin. Se taas tarvitsee leikkurin, jottei kasvu vallan villiintyisi. Ja naapureiden v�lille syntyy luontainen kisa siit�, kenen hein� on parhaiten hoidettu ja ajoissa leikattu. Ei ole yksi eik� kaksi kertaa, kun olen her�nnyt ulkoa kuuluvaan raksutukseen. Jompi kumpi naapureista siell� on jo lykk��m�ss� laitettaan, joko pihallaan tai talon edess�. Tallinnassa on nimitt�in omakotiasukkaiden velvollisuus huolehtia kes�t talvet talon edustan siisteydest�. Ja kun leikkurin ratinaan on her�tty, niin miehelle tulee kiire menn� tutkimaan, ettei meill� sent��n ole miss��n hoitamattoman n�k�ist� ruohopl�ntti�. Auta armias, ettei tulisi toista t�llaist� kes��, jolloin ilmasto ainakin hein�kuussa muistutti tropiikkia kosteine helteineen. Ruoho mokoma kasvoi ja kasvoi, mutta mitenk�s menet, kun maa on m�rk��. Mieheni verenpaine nousi silmiss�.
Niin se on kuten tytt�reni totesi: miehill� on mieless��n vain se yksi asia. H�nen poikayst�v�ns� velvollisuus on kotonaan hoitaa ruohonleikkuu.
LAURA ROTKO
|
|
