 |
|
|
|
P ä ä k i r j o i t u s:
Polttaa kesäkatu miestä...
|
 iron muutoinkin mielipuolinen liikenne muuttuu kesäisin suorastaan vähäjärkiseksi. Helle, paahtava ja seisova ilma kiihdyttävät kuskien entisestäänkin kuumia tunteita ja kaasujalkaa, jota ei säästellä. Ohitukset ovat puistattavia, omia kaistoja rakennellaan ja säännöistä vähät välitetään.
Piritan kaupunginosa on liikenteellisesti kammottava. Siellä on kaunis ja pitkä hiekkaranta, jonne kesäkuumilla kaikki yrittävät päästä vilvoittelemaan ja tietysti mahdollisimman lähelle uimarantaa, autolla. Jalankulkijoita ei ole syytä kehua heitäkään: bussilinjat pursuavat matkustajia, jotka jäävät Piritalla pois, ryntäilevät tien yli mistä huvittaa, vaikka liikennevaloin varustettu suojatie olisi noin kymmenen metrin päässä. Minkähänlaista liikennekasvatusta arveli antavansa yksikin isoäiti, joka ruuhka- aikaan seisoi keskellä ajotietä pikkulapsen kanssa!
Piritalla tilannetta ei helpota myöskään sillan kunnostaminen, jolloin osa ajokaistoista on pois käytöstä. Silta rakennettiin neuvostovuosina ja taso on sen mukainen, ihme ettei ole jo romahtanut.
Virossa tietöiden seuraaminen on sinänsä harrastus: kun raideliikenne eteläiseen osaan maata lopetettiin, komensi vastaava ministeri viskomaan soraa ja muuta tientäytettä kyläteille räntäsateisena huhtikuuna, jotta korvaava bussiliikenne voi toimia. Tuloksen kestävyyden voi arvata.
Tallinnan keskustassa korjaillaan raitiotiekiskoja, pääväylät ovat tukossa. Tallinnan ja Tarton välinen maantie on kymmenien kilometrien matkalta remontissa, joten sinne suuntaan matkaavan on syytä etsiä kiertotie tai varata tuplasti aikaa.
Virolainen radioasema kertoo aamuseitsemältä vain “hyviä uutisia”. Seuraavissa lähetyksissä raportoidaan liikenneonnettomuuksista, joiden saldo on todella masentava: loukaantuneita, kuolleita, yliajopaikalta poispaenneita, juopuneita jalankulkijoita ja autoilijoita. Viime viikkojen tilastoja "kaunistavat" vielä monet poliisien aiheuttamat turmat, kuolonkolari juopuneena ja sillankaiteiden riikkominen.
Virolaisten autokanta on suhteellisen hyvä. Auto onkin vaurastuneen virolaisen ensimmäinen hankinta, vasta sen jälkeen tulee kodin remontti tai muu elämiseen liittyvä. Auton pitää olla tunnettua saksalaista laatua, jolla pääsee lujaa. Nopeusrajoitukset ovat lälläreitä varten.
Kunnon automerkki vaan ei takaa ajataitoa ja sen puutteista saavat kärsiä vuosittain liian monet. Syksyllä koulujen luona olevat "suojatiet" tuottivat kahdeksalle koululapselle kuoleman tai vammoja.
|
|
