 |
|
|
|
T a l o u s:
Kesä ja olut... Aahhh
|
Viron olutmarkkinoilla on kireä kilpailu, mutta lähinnä suomalaistuottajien kesken.
| Marja Harju ja Tuula Rautkivi maistelevat A. Le Coqin Premiumia. |
| Mauri Korhonen juo Tallinnassa Originaalia ja kotona Karhua. |
|
|
|
 irolainen olut on tunnetusti hyvää, mutta missä määrin se on virolaista? Selvä markkinajohtaja on Saku ja kakkonen on Tarton oluttehdas, jonka tuote tunnetaan nimellä A. Le Coq. Sakun suurin omistaja (75%) on firma Baltic Beverages Holding, josta puolet omistaa Hartwall ja puolet Carlsberg Breweries. Tarton oluttehdas taas on kokonaan Olvin omistama. Kolmatta tilaa Viron olutmarkkinoilla pitää Virun olut, joka on puolestaan tanskalaisomisteinen firma.
Puhtaasti virolaisiakin oluttehtaita on toki olemassa, mutta niiden tuotteilla on lähinnä paikallinen merkitys. Tuontioluen osuus on vuosi vuodelta vähentynyt ja on enää 6% koko oluenkulutuksesta, mikä todistaa, ettei Virossa tehdyn oluen tarvitse laadussa hävetä. Suurin tekijä tuontiturulla on Koff.
Virolainen haluaa puolilitraisen pullon
Virossa kulutetaan olutta ennen kaikkea pullotavarana. Sakun oluesta myydään pulloissa 77%, purkeissa 16% ja tynnyrioluena 7%. Pullot ovat puolilitraisia ja yritykset siirtyä 0,3- litran pulloihin eivät ole innostaneet virolaista kuluttajaa. Joitakin aikoja sitten Saku lanseerasi luksusoluen “Sack bei Reval” pikkupullossa, mutta sen myynti on jäänyt vähäiseksi.
Tarton Oluttehdas yrittää parhaillaan samaa. Se tarjoaa A. Le Coq Premium Extraa 0,3- litraisessa kahdeksankulmaisessa pullossa, jossa on kierrettävä korkki. Pullon malli on perua Tarton oluttehtaan edeltäjän A. Le Coqin panimon jäämistöstä. Aika näyttää onko “erikoismallilla” kysyntää.
Tänä vuonna Saku on tuonut markkinoille kaksi uutta olutta. Nuorison suo siman Rock- oluen väkevämpi versio Hard Rock on niistä toinen. Toinen on puolestaan Viron ensimmäinen kevytolut Saku Originaal Light.
Viron olutmarkkinoiden erikoisuus on sekin, että useimmiten väkevät oluet ovat kaupoissa halvempia kuin miedot. Kun Sakun Originaal maksaa keskustan ulkopuolella “normaalissa” ruokakaupassa noin FIM 3,60 saa 8% alkoholia sisältävän Sarvik- oluen 3 markalla. Jos näette aamulla jo 10 minuuttia ennen kaupan aukeamista sen ovella hytisevän miesjoukon, voitte olla jokseenkin varmoja, että siinä Sarvikin saamista odotellaan.
Aina Originaalia
Kõverassa Kõrtsissä Tallinnan Virukadulla siemailee oluttaan uusikyläläinen Mauri Korhonen. Hän käy usein Tallinnassa.
-Juon aina Sakun Originaalia täällä, enkä ole muita oluita kokeillutkaan, kertoo Mauri.
Sakun oluita tuodaan myös Suomeen, mutta Suomessa Korhonen ei sitä osta.
-Suomessa juon Karhua.
-Originaal on hyvä ja laadukas olut. Hintakin on vähän halvempi kuin Suomessa, mutta se ei vaikuta juuri asiaan näin pubissa.
Mauri Korhonen kertoo ostavansa tuomisoluet vasta laivalta.
- Täyden lastin vien. Se voi olla Sakua, mutta voi olla muutakin, riippuu hinnasta.
Sakun oluenvienti ei ole erityisen suurta. 46 miljoonan litran tuo tannosta lähtee vientiin 8%. Suurin vientimaa onkin Suomi ja sitten etelä- naapurit Latvia ja Liettua. Pieniä määriä viedään myös Yhdysvaltoihin.
Jenkki joisi tummaa olutta
Suomessa asuva amerikkalainen David siemailee olutta Raatihuoneen torilla. Hän on ensi kertaa Tallinnassa ja juo ensi kertaa virolaista olutta, joka on Sakua.
- Ihan OK, maistuu oluelta, sanoo David, mutta kaipaa kuitenkin tummaa olutta. Hän kertoo tottuneensa Guinnessin makuun.
Guinnessia olisi saatavana esimerkiksi Davidin selän takana sijaitsevassa ravintolassa Molly Malone´s, mutta ulkoilmassa on tyydyttävä vain yhteen olutmerkkiin. Terassin päivänvarjoista näkee onko tarjolla Sakua vai A. Le Coqia. Virossakin tehdään Sillamäen pienessä panimossa Guinness- tyyppistä tummaa olutta, mutta sitä on saatavana harvoista paikoista. Helpoimmin sitä löytää kesäiseltä Õllesummer- olutfestivaalilta Tallinnan laulukentältä. David on ihastunut virolaisen oluen hintaan:
- Se on loistava! Hintakin alkaa merkitä, kun olutta juo paljon. David?
- En ole laskenut paljonko juon, mutta juon niin paljon kuin mahdollista, hän virnistää.
Todellisia olutintoilijoita tietysti ärsyttää ulkoilmaterassien rajoitetut varastotilat, joiden vuoksi saatavana on vain yhtä tai kahta olutmerkkiä. Mutta on Tallinnassa toisenlaisiakin paikkoja, esimerkiksi Õlletorn (Oluttorni) Liivalaia- kadulla. Siellä on tarjolla yli 100 olutmerkkiä.
Laivaolut purkeissa
Suomenlahden laivaliikenteessä kuskataan olutta edestakaisin. Suuret rekat tuovat suomalaista olutta Tallinnaan ja turistit kuljettavat pienemmissä erissä oluen Suomeen takaisin. Laivaolut on enimmäkseen purkkiolutta, jonka saa pakattua mukaviin laatikoihin.
Viron koko oluttuotanto oli viime vuonna 88 miljoonaa litraa, siitä noin 10 miljoonaa litraa oli purkkiolutta. Saku on purkeissakin markkinajohtaja.
Kotkalainen Marja Harju ja lahtelainen Tuula Rautkivi siemailevat oluttaan tallinnalaisella terassilla. He aikovat viedä olutta myös kotiin.
- Laivalta ostamme laatikon, lähinnä sen mikä on tarjouksessa. Ainakin tulomatkalla se oli Lapin Kulta.
Tuula ja Marja nappailevat A. Le Coqin Premiumia ja kiittelevät hyväksi ja kevyeksi.
- Me tosin otamme vain janoon. Kotimaassa Marja juo Koffia ja Tuula Karhua.
Kulutus kasvussa
Viime vuonna juotiin Virossa olutta 64 litraa henkeä kohti, joka on vielä kaukana suurten olutmaiden “tuloksista”. Oluen kulutus on koko ajan kasvanut, mutta kirkkaan nappaajia on vielä paljon. Virossa kulutetaan puhdasta alkoholia vuodessa n. 14 litraa henkeä kohti (Suomessa n. 7). 64 olutlitrassa on noin 3,5 litraa puhdasta alkoholia, joten n. 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa läpäiseee virolaisen maksan muuna kuin oluena.
Kasvavista markkinoista voi oluen ystävä leikata kaljarahaa myös pörssissä, sillä Saku on pörssiyhtiö. Osakkeen hinta on pyörinyt 20- 25 FIM: n paikkeilla ja on ollut pitemmällä aikavälillä noususuunnassa. Kahtena viime vuonna Saku on maksanut osinkoina n. 150 Mmk eli n. 2 mk osaketta kohti.
Ensi syksynä valmistuu Tallinnaan vielä yksi olutpyhättö, Sakun suurhalli. Se on samantapainen monitoimihalli kuin Hartwall Arena Helsingissä ja Saku on siis pääsponsori - ja arvatenkin hallin ainoa oluen toimittaja.
Tarton oluttehtaan kilpailu takaa, että muutakin olutta on kuin Sakua. Olvi on tehnyt kovan työn saatuaan tehtaan haltuunsa. Neuvostoaikana Tarton oluen laatua haluttiin testata ja lähetettiin näyte laboratorioon. Vastauksessa todettiin, että “hevosenne sairastaa parantumatonta sukupuolitautia”. Tänä päivänä tekniikka ja laatu ovat muuta toista ja A. Le Coqin Premium kova kilpailija Sakun Originaalille. Kannattaa kokeilla molempia - ja tietysti muitakin olutmerkkejä, mitä Virosta löytyy. Samean “kolhoosikaljan” ajat ovat peruuttamattomasti menneisyyttä.
[Teksti: Jorma Rotko]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
