|
|
|
|
Kommunismin haamut kummittelevat
|
irossa on nousssut suuri kohu urheilujohtaja Arnold Greenin elämäntyön palkitsemisesta. Viron hallitus päätti antaa neuvostoajalla vaikuttaneelle Arnold Greenille tunnustuksen hänen pitkästä urheilun eteen tekemästään työstä, mutta presidentti Lennart Meri vaati, että Neuvostoliiton hyväksi työskennellyttä Greeniä ei saa palkita. Hallitus taipui presidentin tahtoon.
Vastaavia tapauksia ei Virossa ole ennen sattunut. Tuntuukin siltä, että maassa vallitsee jonkinlainen kauhun tasapaino. Neuvostovallan aikaisista tapahtumista ei puhuta. Virossa on sanaton sopimus, että päättäjät eivät spekuloi toistensa neuvostoajan teoilla. Ajatellaan, että jos sinä paljastat minut, minä kerron sinun tekosi.
euvostovirossa kaikki vaikuttaminen tapahtui kommunistisen puolueen kautta. Ihminen, joka halusi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen, joutui tekemään työnsä järjestelmän ehtoja noudattaen. Tämän vuoksi puhtaita pulmusia vanhempien poliitikkojen joukosta tuskin löytyy. Mutta maassa pitäisi käydä vakava keskustelu lähihistoriasta ja selvittää mitkä teot ovat tuomittavia ja mitkä eivät.
Erityisen kipeä asia asia oli työskentely KGB: n urkkijana tai ilmiantajana. Tämäkin asia pitäisi tutkia avoimesti. Nythän ei voida olla varmoja ovatko kaikki Virossa vaikuttavat päättäjät puhtaita. Jos jonkun poliitikon historiasta löytyy KBG- kytkentöjä, voidaanko häntä esimerkiksi kiristää tai panna paljastumisen pelosta tekemään asioita, joita hän ei muuten tekisi? Perusteellinen tutkimus olisi tarpeen jo senkin vuoksi, että kansalaiset tietäisivät millä motiiveilla heidän vaaleilla valitut edustajansa toimivat.
Neuvostoaikana oli Virossa tuhansia KGB: n kätyreitä, joiden tehtävänä oli valvoa tavallisten kansalaisten elämää. Heidän toimintansa aiheutti mittaamattoman määrän inhimillistä kärsimystä. Jokaisessa pienessäkin kylässä oli puolueen valvoja, joka raportoi säänölllisesti toveriensa toiminnasta KGB: lle.
euvostoliiton hajotessa arkistot KGB: n hyväksi työskennelleistä virolaisista vietiin Moskovaan tai tuhottiin. Mutta Virossa liikkuu myös huhuja siitä, että maassa olisi vielä olemassa listoja KGB: n urkkijoista. Jos tälläiset listat ovat olemassa, miksi niitä ei ole tuotu julkisuuteen? Väärissä käsissä niillä voidaan tehdä paljon pahaa. Ja kun asioista ei ole varmuutta, voidaan myös väärillä huhuilla tehdä politiikkaa.
Voi olla, että kommunismin kipeät haavat ovat Virossa vielä liian tuoreessa muistissa. Virolaisten on vaikea suhtautua tuon ajan tapahtumiin objektiivisesti. Kuitenkin avoimuus olisi tässä asiassa ainoa oikea tapa puhdistaa ilma. Viron neuvostoajan historia pitäisi avata ja tutkia puolueettomasti. Syyttömät pitäisi vapauttaa epäilyistä ja syylliset tuomita, ainakin moraalisesti.
HÜTTÜNEN
|
|