 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Selj�ntakana itsen�iseksi
|
Helmikuun 24. p�iv�n aamuna aurinko on juuri nousemassa taivaanrannan yl�puolella. Sotilassoittokunta soittaa kansallislaulua ja sini- mustvalge nousee arvokkaasti Pitk�n Hermannin tornin huippuun.
| Pitk�n Hermannin torni Toompealla on Viron itsen�isyyden tunnetuin symboli. |
|
|
|
 allinna on viel� talviaamun sinisess� h�m�r�ss� mutta tangon huippuun noussut lippu hehkuu jo itsen�isyysp�iv�n ensimm�isiss� auringons�teiss�.
Juhlallisella lipunnostolla alkaa aina Viron itsen�isyysp�iv�n juhlinta. Muuta virallista ohjelmaa ovat juhlajumalanpalvelus, sotav�en paraati Vapauden aukiolla ja illalla pidett�v� presidentin vastaanotto Estonian teatterissa ja Estonian konserttisalissa. Ja presidentin vastaanotto on Virossa aivan yht� suosittu televisio- ohjelma kuin Suomessakin.
Mutta mit� tapahtui 24.2.1918 kun Viro julistautui itsen�iseksi? Ei paljon mit��n, luettiin ��neen itsen�isyysjulistus ja sen kopioita liimattiin sein�lehtin� ymp�ri kaupunkia. Seuraavana p�iv�n� itsen�isyys oli jo ohi, keisarillisen Saksan sotav�ki marssi kaupunkiin.
Ensimm�inen maailmansota suisti Tsaari- Ven�j�n sis�iseen kaaokseen jota tsaarin hallitus ei pystynyt hallitsemaan. Tapahtui vallankumous, ei lokakuussa vaan jo helmikuussa 1917. Tsaari sy�stiin valtaistuimeltaan ja Ven�j�� hallitsi V�liaikainen hallitus kunnes Perustava kansankokous tulisi kokoon ja s��t�isi Ven�j�lle uuden perustuslain seuraavana syksyn�. T�m� helmikuun vallankumous oli se todellinen vallankumous, vanha j�rjestelm� kaadettiin ja valta kumottiin toisiin k�siin. Lokakuussa tehtiin k�yt�nn�ss� vallankaappaus, kun kommunistit kaappasivat vallan V�liaikaiselta hallitukselta.
Helmikuun vallankumouksen j�lkeen valtasuhteet my�s ylimm�n hallitusvallan alapuolella oli j�rjestett�v� uudelleen. T�ss� virolaiset n�kiv�t mahdollisuutensa ja alkoivat vaatia itselleen alueellista autonomiaa. Vaatimusta tehosti huhtikuun alussa suurmielenosoitus Pietarissa johon osallistui noin 40.000 Pietarin virolaista. Mielenosoittajista 15.000 oli virolaisia Ven�j�n armeijan sotilaita jotka marssivat aseineen mielenosoituksessa sini- musta- valkean lipun per�ss� kuin sotilasparaatissa.
Mielenosoituksesta taisi olla apua sill� Viro sai ainoana itselleen alueellisen autonomian. Siihen asti erill��n olleet Etel�- Viron ja Pohjois- Viron kuvernementit yhdistettiin ja valittiin paikallinen �parlamentti� Maap�iv�t. Se nimitti Maahallituksen jonka johtajaksi nousi Konstantin P�ts. Pietari puolestaan nimitti alueelle kuvernementtikomissaarin joksi sai virolainen Jaan Poska.
Itsen�isyysaate eli ja kyti entist� voimakkaampana ja lopulta Maap�iv�t julistautuivat 28.11.1917 ylimm�ksi valtiolliseksi elimeksi Viron alueella. Mutta silloin oli jo my�h�ist�. Lokakuun kommunistinen vallankumous ulottui my�s sota- ajan sekasortoisista oloista k�rsiv��n Viroon ja kommunistit hajottivat Maap�iv�t kesken sen historiallisen istunnon.
Viron ensimm�inen neuvostovalta ei ollut kovin vahva eik� koskaan ehtinyt saada hallintaansa koko maata. Salassa toimivat virolaiset puolueet edelleen ja vastarintaa johti Pelastuskomitea johon kuulivat suurten puolueiden edustajina Konstantin P�ts, J�ri Vilms ja Konstantin Konik.
Viron hetki koitti kun NeuvostoVen�j�n ja keisarillisen Saksan rauhan neuvottelut katkesivat ja saksalaiset l�htiv�t etenem��n Latviasta kohti pohjoista helmikuussa 1918. Puna- armeija per��ntyi ja saksalaiset eteniv�t ja siin� v�liss� Viron maakunnat olivat �ei kenenk��n maata�, kukin vuorollaan. Virolaiset k�yttiv�t tilannetta hyv�kseen ja julistautuivat itsen�iseksi. Ensin varmuuden vuoksi P�rnussa 23.2.1918 ja sitten virallisesti Tallinnassa 24.2.1918. Samalla muodostettiin itsen�isen Viron ensimm�inen hallitus, V�liaikainen hallitus.
Saksan joukot tulivat Tallinnaan 25.2.1918 ja itsen�isyys oli hetkeksi ohi. Baltiansaksalaiset suunnittelivat Latviasta ja Virosta Baltian herttuakuntaa joka olisi kuulunut Saksan keisarikuntaan personaaliunionin kautta. Preussin kuningas eli Saksan keisari olisi ollut my�s Baltian herttua.
Virolaiset halusivat puolestaan olla itsen�isi�. Jonkinlaisena h�t�varasuunnitelmana oli valtioliitto Suomen kanssa. Kev��ll� ja kes�ll� 1918 harkittiin Suomessa viel� kuningaskuntaa ja kuninkaana olisi ollut saksalainen ruhtinas. Parempi olisi ollut olla yhdess� heimoveljien kanssa perustuslaillisessa kuningaskunnassa kuin baltiansaksalaisten hallitsemina osa Saksan keisarin valtakuntaa, tuumivat monet virolaiset.
Saksan h�vi� (11.11.1918) ensimm�isess� maailmansodassa pani pisteen niin kuningaskunnalle kuin herttuakunnalle ja 19.11.1918 luovuttivat saksalaiset lopullisesti vallan Viron v�liaikaiselle hallitukselle. Viikkoa my�hemmin alkoi Viron vapaussota jonka sekasorrosta Viro selvisi voittajana 3.1.1920 jolloin alkoi aselepo.
Seurasi Tarton rauhansopimus ja Viron tasavalta p��si rauhant�ihin.
Toisen kerran oltiin itsen�istym�ss� vuoden 1987 j�lkeen. Ja j�lleen kerran riideltiin kiivaasti siit� mik� on oikea tapa itsen�isty�. Moskovan vallankaappausyritys 21.8.1991 yll�tti kaikki, my�s virolaiset. Itsen�isty� haluttiin mutta se n�htiin mahdolliseksi ehk� 1990- luvun loppupuolella. Historiallisen pelisilm�n puutteesta virolaisia ei kyll� voi syytt��. Moskovan kaappauksen mukanaan tuomat mahdollisuudet oivallettiin heti ja kun j�lleen kerran suurten katse oli suuntautunut muualle k�ytettiin tilannetta hyv�ksi ja julistauduttiin itsen�iseksi, niin kuin v�h�n historian sel�n takana.
Tai itse asiassa ei julistauduttu itsen�iseksi vaan muistutettiin maailmaa olemassaolosta. Ero on t�rke�, sill� jos Viro olisi itsen�istynyt Neuvostoliitosta sill� olisi mm ollut oma osansa Neuvostoliiton ulkomaanvelasta. Mutta kun Viro ilmoitti olleensa miehitetty maa ja pyysi ainoastaan diplomaattisuhteiden palauttamista niin se oli kansainv�lisen lain mukaan sama Viro kuin se oli ollut 1940. Niinp� nyt juhlitaankin Viron 83. itsen�isyytt� kertaa. Juhlitaan juhlallisesti ja hartaasti sill� 50 itsen�isyysp�iv�� j�i v�lill� juhlimatta.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
