Yhteiset, erilaiset laulut
Mikko Savikon kokoama laulukirja ilmestyi elokuussa. Kirjan lauluja on ehditty laulamaan yhdessä jo Seurasaaressa ja Tallinnassa Mikko Alatalon johdolla.
Mikko Savikko kokosi sata suomen- ja vironkielistä laulua samojen kansien väliin.
Laulukirjan siemen kylvettiin jo kymmenen vuotta sitten, jolloin silloinen The Baltic Guiden päätoimittaja Mikko Savikko kirjoitti lehteen Yhteiset laulut -juttusarjaa.
”Muistaakseni yhteisiä lauluja oli juttusarjassa lähes kolmekymmentä”, Savikko kertoo.
Savikon lauluharrastus juontaa juurensa kuitenkin lapsuuteen.
”Meillä oli kotona Iloisen laulajan kirja, josta opettelin innokkaasti lauluja ja niiden sanoja.”
Viroon muutettuaan Savikko törmäsi tuttuihin lauluihin, joiden taustoja hän alkoi selvitellä.
”Huomasin, etteivät laulut olleetkaan Viron puolella ihan samanlaisia. Sanat ja tarinat poikkesivat suomalaisista versioista.”
Laulukirjan suuntaan astuttiin merkittävä askel Suomen 100-vuotisjuhlavuotena.
”Menin sanomaan suurlähettiläs Kirsti Nariselle ja lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemelle, että kyllä niitä kerättyjä lauluja jo varmaan sata on.”
Sen jälkeen oli Savikon mukaan mahdotonta enää perääntyä, kirjaprojekti nytkähti käyntiin.
Pari vuotta kestänyt kirjan kokoaminen oli monipuolinen ja haastavakin työ.
”Opin valtavasti uusia asioita ja matkan varrella tuli monia mukavia löytöjä.”
Julkaisuoikeuksien saaminen sen sijaan oli suuri urakka.
”Oli suuri työ selvittää, kenelle julkaisuoikeudet kuuluvat ja mistä ne saa .”
Työn aikana putkahti esiin monia mielenkiintoisia löytöjä, taustoja ja tarinoita.
Savikko nostaa esiin Auringon lapset -kappaleen, joka oli Viron ensimmäisen, vuonna 1932 valmistuneen, äänielokuvan tunnusmelodia.
”Suomessa se on suosittu häälaulu, mutta Virossa sitä ei ole koskaan levytetty.”
Laulun sävelsi ja esitti Georg Malmstén, mutta Savikon mukaan sanoittajista on erilaisia versioita.
Lauluvaihtoa on Savikon mukana ollut vähintään 150 vuotta, mutta eniten yhteisiä lauluja oli 1940–1970-luvuilla.
Osa yhteisistä lauluista tuli ulkomailta, erityisesti Italiasta.
Dingo, Miljoonasade ja Nylon Beat olivat 1990- ja 2000-luvuilla tärkeitä Virossa. Nykyään yhteisiä lauluja on vähemmän. Savikko panee tilanteen englannin kielen piikkiin.
”Onko esimerkiksi nykyään Weekend Festivalin musiikki yhteistä virolaisille ja suomalaisille nuorille?”
Savikko heittää pallon suomalaisten suuntaan, ehkä joku voisi kääntää Raimond Valgren tuotantoa. Nythän Suomessa tunnetaan vain yksi kappale, Saarenmaan valssi.
”Valgren tuotanto on Toivo Kärjen tasolla. Sopii varmasti suomalaiseen makuun.”
Laulukirjaan on koottu yhteisiä lauluja laidasta laitaan, tyyli vaihtelee rockista iskelmään ja lastenlauluista virsiin.
”Kyllä jokaiselle varmasti muutama sopiva laulu löytyy”, toteaa Savikko. Hänen mukaansa kirja sopii mainiosti vaikkapa suomalaisten ja virolaisten yhteisiin illanviettoihin.
Hauskoja tilanteita voi syntyä, kun sama kappale on lahden toisella puolella tyystin toisenlainen sanoitukseltaan tai melodialtaan. Erään kiteytyksen mukaan suomalainen laulaa mollissa, virolainen duurissa.
Savikko myöntää ajatuksessa olevan perää.
”Joissain laulupareissa kansanluonteet tulevat hyvin esille. Surumielinen suomalaislaulu voi olla Virossa iloisen reipas ralli.”
Kirja on myynnissä Virossa eri kirjakaupoissa tai voit tilata sen osoitteesta tilaukset@balticguide.ee. Kirja tulee myöhemmin myyntiin myös suomalaisiin kirjakauppoihin.
Teksti Mikko Virta, kuva Andrei Chertkov
Lue lisää samasta aiheestalaulukirja mikko savikko suomalais-virolainen laulukirja uusi laulukirja viro-suomi virolainen laulukirja yhteiset laulut
