Valtiota laeilla rakentamaan
Estonia-teatterin konserttisalissa valittiin 23.4.1919 Viron ensimmäinen parlamentti.
Miten valtio perustetaan? Sitä joutuivat virolaiset pohtimaan 1918, kun maa oli julistautunut itsenäiseksi. Valtion luominen tyhjästä ei ole helppoa.
Suomessa päästiin 1917 helpolla. Oli olemassa valtio nimeltään Suomen suurruhtinaskunta. Oikeastaan ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa suurruhtinas Venäjän tsaarista johonkin toiseen.
Virossa tilanne oli toinen. Viro ei koskaan ollut itsenäinen valtio vaan aikaisemman historiansa ajan aina toisen valtion osa. Virolaiset eivät edes asuneet samalla hallintoalueella. Pohjois-Viro oli Venäjän Viron kuvernementti, jota hallittiin Tallinnasta. Tarton pohjoispuolella kulki hallintoraja ja Etelä-Viro kuului Liivinmaan kuvernementtiin, jota hallittiin Riiasta.
Ensimmäinen virolaisten edustajisto
Vallankumous, joka lopetti Venäjän keisarikunnan, oli helmikuun 1917 vallankumous. Sen pyörteissä saatiin Venäjän väliaikaisen hallituksen päätös yhdistää virolaisten asuinalueet yhteiseksi hallintoalueeksi ja lupa valita neuvoa-antava maaneuvosto kesällä 1917.
Maapäiviksi nimitetty neuvosto oli valittu kuntien ja kaupunkien edustajien kautta. Se ei ollut vielä demokraattisesti valittu edustuslaitos eli parlamentti. Sekavissa oloissa Maapäivien piti kuitenkin alkaa käyttäytyä kuin oikea parlamentti ja Maapäivillä päästiin yksimielisyyteen siitä, mitä tulevaisuudessa piti tehdä.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Maapäivät katsoivat, että valtio-opillinen laillisuuden ketju oli Venäjällä katkennut ja Maapäivät julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Eestimaan kuvernementissa 28.11.1917. Bolsevikit eivät tätä tietenkään hyväksyneet ja he hajottivat voimakeinoin Maapäivät.
Perustettiin maanalainen Maapäivien vanhempain neuvosto, joka edusti ”parlamenttia” ja valittiin kolmen miehen iskuryhmä hoitamaan maan itsenäisyysjulistuksen antamista. Kolmen miehen Pelastuskomitea saikin julistettua Viron kansainvälisiä laillisia muotoja noudattaen itsenäiseksi 24.2.1918. Sen jälkeen valittiin edelleen maanalainen Väliaikainen hallitus, joka piileskeli, kunnes ensimmäinen maailmansota päättyi 11.11.1918.
Saksalaisten miehityksen päätyttyä (11.11.1918) pidettiin 12.11. Väliaikaisen hallituksen ja Maapäivien vanhempain neuvoston yhteinen kokous, jossa sovittiin ministerien tehtävistä ja henkilöistä sekä päätettiin järjestää Perustavankokouksen vaalit. Perustavakokous olisi jo vaaleilla valittu parlamentti, joka säätäisi perustuslain, vaalilait ja muuta valtiolle tarvittavat keskeiset lait. Se olisi väliaikainen ja lopulta uuden perustuslain mukaisesti valittaisiin ensimmäinen oikea parlamentti eli Riigikogu.
Perustavakokous
Juuri itsenäistynyt Viron tasavalta oli heti vaikeuksissa. Maasta puuttuivat valtiolliset lait, siis lait, jotka määrittelevät kuinka valtio toimii. Rikoslait ja muut sellaiset saatiin vielä voimassa olevasta Venäjän keisarikunnan lainsäädännöstä, mutta valtiolliset lait, jotka määräsivät valtion ja paikallishallinnon tehtävät, puuttuivat.
Keskushallintoa ei entisessä maakunnassa oikeastaan ollut. Ministeriöt piti kaikki perustaa ja käytännössä kenelläkään ei ollut hallintokokemusta kuntatasoa laajemmista tehtävistä. Maa kävi koko ajan Vapaussotaansa, yleinen järjestys oli surkeaa ja talouselämä oli raunioina.
Kunnioitettavaa on se, että keskellä sekasortoa jaksettiin ajatella tulevaisuutta ja valtion laillista perustusta. Kaiken kaaoksen keskellä järjestettiin hyvin toteutetut Perustavankokouksen vaalit 5.–7.4.1919. Puolueet olivat järjestäytyneet ja niillä oli omat ohjelmansa. Nyt siis valittiin normaalia väliaikaista ja tilapäistä parlamenttia.
Vaalit onnistuivat, äänestysprosentti oli 80 % ja äänestysvilkkaus osoitti, että Viron kansa oli Viron tasavallan puolella ja halusi elää omassa valtiossa. Perustavankokouksen 120 kansanedustajaa kokoontuivat juhlallisesti Estonia-teatterin konserttisalissa 23.4.1919. Virossa oli nyt ensimmäistä kertaa oikea parlamentti.
Poliittisen kentän puolueiden nimet olivat Virossa 1919 samankaltaiset kuin puolueilla on nykyäänkin, sisältö vain oli erilainen. Vasemmalla olivat edelleen sotaa Viron tasavaltaa vastaan käyneet bolsevikit eivätkä he osallistuneet vaaleihin. Oikealla olivat konservatiivit, jotka haikailivat takaisin Tsaari-Venäjälle tai saksalaisten aatelin edustajat, jotka kaipasivat takaisin sääty-yhteiskuntaan.
Kaikki virolaispuolueet olivat pitkin ja poikin, osin päällekkäin keskustassa. Oli periaatteessa aatesuunta, mutta käytännössä puolueiden kannat menivät monessa kysymyksessä ristiin tai olivat samankaltaiset aatteellisesta pohjasta riippumatta.
Keskustavasemmisto oli Perustavankokouksen suurin voittaja. Keskustaoikeisto–keskustavasemmisto-jako oli 42 ja 78 edustajaa.
Perustavankokouksen tärkein tehtävä oli laatia uuden tasavallan perustuslaki sekä toteuttaa maareformi. Maareformi oli tärkeä, sillä Viro oli maatalousyhteiskunta. Suurin osa virolaisista oli vuokraviljelijöitä ja kartanot omistivat suuren osan viljelysmaasta.
Maareformi oli perusteellinen, valtio otti haltuunsa kartanoilta yli 1,9 miljoonaa hehtaaria maata, joka oli noin 58 % Viron pelloista. Näille maille perustettiin 56 000 perhetilaa. Tämä muutti Viron yhteiskunnan ja loi perustuksen terveelle kansantaloudelle maatalousvaltaisessa uudessa valtiossa.
Perustuslakia laatimaan
Perustavankokouksen toinen tehtävä oli laatia perustuslaki. Tässä se osin epäonnistui. Idealismi oli liian suuri. Keskustavasemmiston tahdon mukaisesti malliksi tuli Sveitsin demokraattinen hallitusmuoto, jossa valta oli kansalla ja kansan tahtoa tarkasti kuuntelevalla parlamentilla. Edes valtionpäämiestä ei ollut, vaan edustukselliset valtionpäämiehen tehtävät hoiti pääministeri.
Kansalaisilla oli lakien aloiteoikeus kansalaisaloitteena ja oikeus vaatia kansanäänestystä. Kansanäänestykset puolestaan olivat parlamenttia sitovia. Perustuslain henki oli hyvin kansalaisdemokraattinen ja parlamentaarinen. Vielä tänäänkin se olisi radikaali ja ehkä liiankin moderni.
Oikeastaan idealistinen perustuslaki oli kaunis ja hyvä, mutta ihmiset eikä yhteiskunta eivät vielä olleet sen vaatimalla moraalisen vastuuntunnon tasolla. Sveitsi oli ollut demokratia satoja vuosia, virolaiset olivat vasta opettelemassa demokratiaa ja omista asioistaan päättämistä. Viron tasavallan perustuslaki antoi loistavat mahdollisuudet poliittiseen taktikointiin ja näitä mahdollisuuksia käytettiin hyväksi.
Lopulta perustuslakia oli pakko muuttaa ja tämä muutoskohta 1934 antoi silloiselle pääministeri Konstantin Pätsille mahdollisuuden pysyä vallassa poikkeustila-säädöksin. Viron viimeisin perustuslaki oli Pätsin vuonna 1938 säädättämä presidentinvaltainen perustuslaki. Nykyisessä Viron perustuslaissa on otettu historiasta oppia ja se on toimiva kokonaisuus.
Perustavakokous suoritti sille annetut tehtävät ja 20.12.1920 kokoontui Viron ensimmäinen oikea parlamentti Riigikogu. Viron valtio oli perusteiltaan valmis.
Teksti Antti Sarasmo, kuva Andrei Chertkov
Lue lisää samasta aiheesta
