Toukokuu on karhunlaukan aikaa

Viro, luontaistuote, karhunlaukka, karulauk, ruoka-aine, torit, salaattiaines, vitamiini

Tässä kuussa lehtojen maanpintaa kattaa raikkaan vihreä lehtimatto, josta huokuu pehmeän huumaava valkosipulin tuoksu. Voimakkaan aromin lähde on suosittu villiyrtti, karhunlaukka eli viroksi karulauk.

Karhunlaukka on kevään ensimmäisiä kasveja, josta saa elintärkeitä vitamiineja pitkän ja pimeän talven jälkeen. Niinpä sen ilmestymistä toripöydille odotetaan innolla.

Vaikka karhunlaukkaa kasvaakin melko yleisenä Länsi- ja Pohjois-Virossa, kannattaa karhunlaukan lehtiä hankkia toreilta. Nipun lehtiä saa noin 50 sentillä. Toreilla myynnissä olevat karhunlaukat on kasvatettu useimmiten puutarhoissa.

Metsässä täytyy olla tarkkana, sillä myrkyllisen kielon lehdet ovat hyvin samantapaisia kuin karhunlaukan lehdet. Karhunlaukat voi tunnistaa siitä, että ne tuoksuvat voimakkaasti valkosipulille, kun niitä hieroo sormien välissä.

Keski-Euroopassa karhunlaukan käytöllä on pitkät perinteet. Germaanit uskoivat karhunlaukalla olevan maagisia voimia. Sen tuoksun uskottiin pelottavan pois pahat henget ja demonit. Uskottiin myös, että karhu napostelee talviunen jälkeen karhunlaukkaa, josta se saa väkevät voimansa.

Karhunlaukka oli myös entisaikojen merimiesten suosikkikasvi, koska sen avulla pystyttiin ehkäisemään C-vitamiinin puutteesta johtuvaa keripukkia. Laji saapuikin pohjolaan todennäköisesti viikinkien matkassa.

Kansanlääkinnässä villivalkosipuliksi kutsutulla kasvilla on yhä oma paikkansa. Sillä hoidetaan korkeaa verenpainetta, flunssan oireita ja ilmavaivoja. Kasvin uskotaan myös edistävän maksan ja sapen toimintaa.

Karhunlaukassa on 20 kertaa enemmän rautaa kuin valkosipulissa ja se sisältää runsaasti eteeristä öljyä. Karhunlaukka ei sovi vatsahaavasta kärsiville.

Karhunlaukkaa voi käyttää keitoissa, salaateissa ja mausteena. Viime aikoina yhä suositummaksi on tullut karhunlaukkapesto. Talven varalle voi karhunlaukkaa myös pakastaa.

TEKSTI JA KUVA MIKKO VIRTA

Lue lisää samasta aiheesta