Tuoretta tietoa Virosta
15.8.2017 | Historia

Pärnu – lännen kaupunki

Pärnu – lännen kaupunki

Jostain kummallisesta syystä Pärnu on ollut aina Viron läntisin kaupunki. Ei maantieteellisesti, mutta ihmisten mielissä se on ollut eniten lännessä.

 

Länsimaita ja läntistä maailmaa Pärnu edusti erityisesti neuvostovuosina. Pärnu terveyskylpylöineen kuului yleisliittolaiseen lomalippujen järjestelmään. Siis sellaiseen, jossa työpaikan ammattiosaston kautta oli mahdollista ostaa pakettimatka jonnekin Neuvostoliitossa. Toisille osoittautui mahdolliseksi ostaa lomapaketti Krimille, toisille taas jotain muuta. Onnekkaat saivat ostettua kylpyläloman ja vielä onnekkaammat saivat kylpyläloman kesäaikaan. Pärnu oli suosittu kohde Neuvostoliitossa, sillä se oli jotain erilaista kuin mihin kotiseudulla oli totuttu. Lähdetäänhän nytkin lomalle katsomaan jotain uutta.

Pärnua pidettiin länsimaisena, eikä suotta, sillä vanhaa rakennuskantaa oli paljon jäljellä. Kylpyläloma Pärnussa oli melkein kuin kylpyläloma lännessä, tavalliselle neuvostokansalaiselle hieno kokemus. Neuvostovuosien lopulla Pärnussa kävi suunnilleen saman verran turisteja kuin 2010-luvun alussa. Kaupunki oli siis täynnä matkailijoita ja siellä oli oma lomakaupungin tunnelmansa jo tuolloin.

 

Toiselle puolelle jokea

Pärnujoki oli rajajoki. Maat joen toisella puolella kuuluivat Riian arkkipiispalle ja hänen vasallilleen Länsi-Viron ja Saarten piispalle (toinen vasalli oli Tarton piispa). Joen toinen ranta kuului Saksalaiselle ritakunnalle.

Alkujaan Pärnu perustettiin 1251 piispan alaisuuteen ja kaupungin keskus oli piispan tuomiokirkko. Sitten tuli liettualaisten menestyksekäs ryöstöretki 1263 ja kaupunki ryöstettiin putipuhtaaksi. Piispa sydämistyi tällaisesta ryöstelystä niin, että siirsi hallintonsa eli piispanistuimen ensin Haapsaluun ja sitten Kuressaareen, joka vakiintui Länsi-Viron ja Saarten hiippakunnan keskukseksi ja ruhtinaspiispan hallintokaupungiksi.

Ryöstelystä selvinneet pärnulaiset eivät hyvällä katsoneet, kun piispa sotaväkineen muutti Haapsaluun. Levottomina aikoina turvaa tarvittiin ja niin pärnulaiset muuttivat joen toiselle rannalle Ritarikunnan maille ja suojaan. Vuonna 1265 perustettiin sinne Pärnun kaupunki, joka sai 1318 täydet kaupunkioikeudet.

Vanha-Pärnu jäi kuitenkin asutetuksi paikaksi ja ainakin kauppalaksi, jos ei kaupungiksi pitkäksi aikaa. Vasta 1617 Ruotsin kuningas määräsi taajaman tyhjennettäväksi ja asukkaiden piti muuttaa Pärnuun kaupunkia vahvistamaan.

Keskiajan Pärnu oli kauppakaupunki. Jokiveneellä pääsi Pärnujokea pitkin Viljandiin, jossa oli Ritarikunnan yksi tärkeimmistä linnoista Viljandijärven rannalla. Viljandijärvestä nimittäin pääsi Emäjokea pitkin Tarttoon ja sieltä Peipsille, josta puolestaan pääsi Novgorodiin.

Ollakseen Hansan tärkeimmän eli Novgorodin kauppakonttorin toinen kauppareitti, reitti vaikuttaa vähän konstikkaalta ja pitkältä. Sitähän se oli, mutta eivät tavaramäärätkään olleet mitään nykyaikaisen konttilaivan tasoisia. Tavaraa kulki paljon, mutta pienissä erissä ja Pärnussa se varastoitiin, kunnes voitiin laivata oikeisiin rahtilaivoihin eli hansakoggeihin. Pärnu kuului hansaliiton kaupunkeihin, mutta oli virolaisena hansakaupunkina pienempi kuin viljakaupan keskus Tallinna tai Emäjoen reitin alkupään piispan kaupunki Tartto.

Vauras kaupunki Pärnu toki oli ja kohtuullisen kokoinen. Vuonna 1550 kaupungissa oli 70 kivitaloa, 30 puutaloa ja noin 1 000–1 200 asukasta. Laillisia kapakoita oli 13. Satama oli jokisuussa ja liikenne oli vilkasta. Pärnusta käytiin toisissa hansakaupungeissa ja niistä puolestaan poikettiin Pärnuun. Hansakaupungit muodostivat yhteisen kulttuurialueen ja sen jäsenenä Pärnu oli enemmän saksalainen ”maailmankaupunki” kuin Viron laidassa oleva pikkukaupunki.

 

Ruotsalaisten linnoitus

Pärnu tuhottiin pariinkin kertaan Liivinmaan sodissa 1500-luvulla. Hansan valtakausi Liivinmaalla päättyi näihin sotiin ja samalla, kun Hansan kauppaverkosto romahti, menetti Pärnu asemansa kauppaverkoston yhtenä solmukohtana. Pärnun onneksi koitui kuitenkin sen sijainti. Ruotsin valtio päätti perustaa sinne suuren varuskuntakaupungin.

Pärnun varuskuntana olivat yleensä Ruotsin armeijan suomalaiset rykmentit. Suomalaiset osasivat paikallista kieltä ja kestivät paremmin paikallisia tauteja, näin asia ymmärrettiin Tukholmassa. Erityisesti Porin jalkaväkirykmentin osat tekivät ahkerasti varuspalvelusta Pärnussa.

Pelkästään varusväestä ei riittänyt. Tarvittiin muurejakin. Ruotsi linnoitti Pärnun 1650-luvulla, rakennettiin ”nykyaikaiset” multavallit ja muut linnoitusrakenteet. Tältä ajalta on peräisin vanha Tallinnan maantien portti. Joskus siitä pääsi linnoituksen sisäpihalle.

Pärnun linnoitukselle tuli tarvetta Suuren Pohjansodan ensimmäisenä vuonna, kun sen kautta laivattiin Ruotsin armeija Kaarle XII:n johdolla. Tämän sotaretken huipennus oli se kuuluisa Narvan taistelu vuonna 1700.

Pohjansodan vuosina linnoitettu Pärnu tarjosi turvaa. Esimerkiksi Tarton yliopisto (joka silloin oli vielä vaatimaton laitos) siirrettiin Pärnuun. Niinpä yliopisto henkilökuntineen säästyikin Tarton piirityksestä ja tuhoamisesta 1708.

Pohjansodassa myös vahvasti linnoitettu Pärnu joutui antautumaan. Ruotsin sotilaallinen tilanne oli toivoton, apuvoimia ei ollut tulossa, koska niitä ei ollut. Rutto oli riehunut varuskunnassa ja niin Pärnun linnoitus sitten antautui 1710, kun sitä saapui piirittämään muutama rakuunarykmentti. Pärnusta tuli Uudenkaupungin rauhan myötä venäläinen kaupunki.

 

Kylpyläkaupungiksi

Pärnuun perustettiin ensimmäinen kylpylä 1838. Alku oli vaatimaton, mutta oli sentään hiekkainen ranta ja meri. Ruotsalaisten rakentamat linnoitukset purettiin 1860-luvulla ja 1882 Pärnu teki elämänsä investoinnin rakentamalla vanhalle linnoitusalueelle rantapuiston.

Rantapuiston myötä alkoi Pärnun muutos. Toisaalta kaupunki oli kehittyvä teollisuus- ja kauppakaupunki, toisaalta sille antoi oman leimansa kylpylätoiminta. Vuonna 1890 Pärnu liitettiin virallisesti Venäjän keisarikunnan kylpyläkaupunkien luetteloon. Nyt Pärnulla oli asema kylpyläpaikkakuntana. Vaikka mainetta tuli, oli turisteja vielä vähän. Esimerkiksi 1908 kaupungissa oli 2 500 kylpyvierasta. Tässä luvussa tuskin on herrasväen palveluskuntaa, joten vieraiden määrä todellisuudessa oli ainakin kaksinkertainen.

Yleinen uimaranta perustettiin vasta 1925. Vuotta aikaisemmin sitä oli kokeiltu vähän syrjemmällä. Vaikka merikylvyt koettiin terveellisiksi ja karaiseviksi, olivat ne olleet pitkään hieman siveellisesti arveluttavia. Niinpä kylpylävieraat olivat kylpeneet erikseen, rannan toisella laidalla oli miesten uimala, toisella naisten. Uinti tapahtui pitkien laiturien päästä ja laitureilla oli tietenkin uimakopit eli pukukopit.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sosiaaliset normit ja säätynormit vapautuivat, Pärnuun tuli ”Paratiisi”, miesten ja naisten yhteinen uimaranta, jossa luonnollisesti pukeuduttiin aikauden peittäviin uimapukuihin. Hieno rantahotelli valmistui 1937 ja uusi Rantapaviljonki 1939. Pärnu oli aivan länsimaisen kylpyläkulttuurin aallossa, eurooppalainen kylpyläkaupunki siinä missä muutkin. 

 

Teksti Antti Sarasmo, kuva Hannu Lukkarinen

Lue lisää samasta aiheesta
Pärnu

12.3.2024 | Historia

Museo Sinimäkien taistelun aseista ja esineistöstä

Museo Sinimäkien taistelun aseista ja esineistöstä

Vaivara Sinimägede muuseum (Vaivaran Sinimäkien museo) on Itä-Virumaalla Sinimäellä, sijaitseva museo, joka esittelee toisen maailmansodan aikana käytyyn Sinimäen taisteluun … Lue lisää

10.3.2024 | Historia

Taikaa ilmassa – Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta

Taikaa ilmassa – Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta

Viro on suomalaisille läheinen ja rakas maa, kaksonen, jossa vieraillaan ahkerasti. Maan kulttuuri ja historia kiinnostavat myös matkailijoita. Professori … Lue lisää

25.2.2024 | Historia

Tarton ylioppilaat, korporaatiot ja Viron lippu

Tarton ylioppilaat, korporaatiot ja Viron lippu

Tarton yliopiston perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf 1632 juuri ennen Lützenin taistelua, jossa hän kaatui. Suurvalta Ruotsi tarvitsi … Lue lisää

4.2.2024 | Historia

Koko perheen kynttiläpaja tänään Viron ulkoilmamuseossa

Koko perheen kynttiläpaja tänään Viron ulkoilmamuseossa

Tänään 4. helmikuuta Tallinnan ulkoilmamuseossa on mahdollista oppia erilaisia ​​kynttilänvalmistustekniikoita ja tutustua kristillisen kynttilänpäivän virolaisiin traditioihin. Kynttilänpäivä on kristillisessä … Lue lisää

27.1.2024 | Historia

”Tarton KGB:n talossa kuulusteltiin ja kidutettiin”

”Tarton KGB:n talossa kuulusteltiin ja kidutettiin”

Rakennuksen vaatimaton ulkokuori ei kiinnitä ohikulkijan huomiota. 1930-luvun kerrostalo keskustan ja rautatieaseman välissä kätkee sisäänsä kuitenkin synkän menneisyyden. Tässä … Lue lisää

10.1.2024 | Mainos | Historia

camera icon10
Viro on pieni merenkävijämaa, jolla on suuri historia

Mainos Viro on pieni merenkävijämaa, jolla on suuri historia

Viro on merenkävijämaa. Maa on pieni, mutta se on kamppaillut vakuuttavasti paikastaan ​​suurten merimaiden joukossa. Ja globaalissa mittakaavassa Virossa … Lue lisää

29.12.2023 | Historia

Muovikassi oli neuvostoaikana ylellisyystuote

Muovikassi oli neuvostoaikana ylellisyystuote

”Praktiline ilu. Käekotid, rahakotid, kandekotid ja lahttaskud ERMi kogudest” eli ”Käytännön kauneus. Käsilaukut, lompakot, kantolaukut ja avotaskut ERM:n kokoelmista” … Lue lisää

23.12.2023 | Historia

Weihnachten – Jōulud – Näärid

Weihnachten – Jōulud – Näärid

Virolaisten joulunvietto on todella muuttanut muotojaan aikojen saatossa. Nykyään se ei olennaisesti eroa skandinaavisesta jouluperinteestä, joulunpunainen on nykyään vain … Lue lisää