Pääkaupungin oma erämaa

Pääsküla on Tallinnan suurimpia viheralueita ja suosittu ulkoilukohde.

Pääskülan suo on Tallinnan kaupunkiluontoa parhaimmillaan.

Että pitikin lähteä retkelle juuri tällaisena päivänä, mietin astellessani pitkin jäätyneitä pitkospuita. Tuuli puhaltaa sellaisella voimalla pohjoisesta, että se saa puiden latvat taipumaan melkein vaaka-asentoon.

Turkasen kylmäkin on, ei mitään tietoa muutama päivä sitten olleista keväisistä tuulahduksista.

Onneksi Pääskülan suo on lähellä, alle kymmenen kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Takaisin kodin lämpöön pääsee nopeasti ja helposti. 

Hiiulla sijaitsevan sairaalan takaa alkava luontoreitti sukeltaa Pääskülan suojelualueen sydämeen. Joskus tässä levittäytyi suuri suoalue. Nyt paikalla kasvaa matalaa suomännikköä suopursuineen ja varvikoineen. Vuosikymmeniä kestänyt ojitus on tehnyt tehtävänsä.

Keskemmällä metsä muuttuu matalammaksi. Reilu 15 vuotta sitten riehunut tulipalo jätti jälkensä. Siellä täällä on mustaksi hiiltyneitä puun tynkiä. Tuhosta selvinneet kelohongat seisovat vasten taivasta kuin patsaat.

Jo reilun vartin kävelyn jälkeen unohtaa olevansa Viron pääkaupungissa, vain parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä Vanhastakaupungista.

Luontokokemusta lisää myös se, ettei muita ihmisiä näy. Liekö ikävästi puraisevalla tuulella osuutta asiaan.

Jäljistä päätellen porukkaa on kyllä viikonloppuna riittänyt. Pääsküla on Tallinnan suosituimpia viheralueita.

Pitkoksia pitkin liukastellen saavumme lintutornille, jonka huipulta koko alue näkyy hienosti. Näköpiirissä on pelkkää metsää. Ihmisten läsnäolosta kielivät vain pari kerrostaloa kaukana horisontissa ja Nõmmen hyppytorni.

Polun toinen puolisko on luontonsa puolesta moninaisempi. On komeaa rinnemännikköä, lehtoa ja ihastuttava lähde, joka talvellakin solisee kauniisti lumipenkeireiden välistä.

Loppumatkan pitkos seurailee kaunista puronvartta. Keväällä lehdossa on varmasti aikamoinen konsertti, kun peipot, rastaat ja punarinnat virittelevät laulujaan.

Maaliskuussa täältä voi löytää jo ensimmäiset sinivuokot.

Nyt on hiljaista. Tikka nakuttaa ja hippiäisparvi rupattelee jossain. Ne ovat selvinneet tästäkin talvesta, huolimatta pienestä koostaan. 

Valokuvaaja ihmettelee metsästä tuon tuosta kuuluvaa vikinää ja narinaa. Selitän, että konkelot ne siellä tuulessa vinkuvat ja vikisevät.

Viimeisellä pätkällä polun ylle ilmestyy suuri lintu. Naaraskanahaukka tuli tarkistamaan, mitä hiippareita puiden välissä tällä kertaa liikkuu. On se komea jötkäle. 

Teksti Mikko Virta, kuvat Andrei Chertkov, kartta Eve Jaansoo

Lue lisää samasta aiheesta
pitkospuut polku pääsküla pääskülan suo retkelle tallinnassa suojelualue tallinnan luontokohteet tallinnan ulkoilureitit