Mikä ihmeen Vabamu?

Miehitysmuseon nimenmuutos johti somesotaan.

Kun Okupatsioonide muuseum helmikuussa ilmoitti vaihtavansa nimensä Vabamuksi, museonjohtaja Merilin Piipuulle alkoi tulla palautetta joka tuutista. Sosiaalinen media kihisi.

Osa virolaisista koki, että museo on unohtamassa tehtävänsä ja muuttaa menneisyyden sirkukseksi. Nuori 26-vuotias museonjohtaja sai niskaansa haukkujen ryöpyn.

Koivut varjostavat museon auditoriota, jossa Merilin Piipuu lehteilee museon paksua hankenivaskaa. Piipuuta harmittaa, ettei kukaan tuntunut kuulevan perusteluja ja suunnitelmia. Nimen myötä museo uudistuu kokonaan.

Museo suljetaan korjausten ajaksi ensi vuoden alussa ja avataan uudestaan Viron itsenäisyyden juhlavuonna 2018. Tavoitteena on kolminkertaistaa kävijämäärä ja kuusinkertaistaa lipputulot. Näyttelypintakin kasvaa puolella, kun kokoelmien säilytystilat siirretään muualle.

Miehitysmuseo on Viron ensimmäinen suoraan museoksi suunniteltu rakennus ja myös ainoa, joka on perustettu yksityisen säätiön voimin. Siiri Valnerin ja Indrek Peilin suunnittelema lasitahokas nousi Vanhankaupungin kupeeseen 2003.

Tänä keväänä aloitettu oppilasohjelma on jo nostanut koululaisten käynnit parissa kuukaudessa viime vuoden tasolle.

Koko kähinä ja vastakkainasettelu johtuu Piipuun mielestä monista syistä. Pelkästään käsitys museosta on muuttunut rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana. ”Museo ei saa olla muistomerkki eikä totuuden julistaja, pikemminkin sen tehtävä on herättää keskustelua.”

Piipuu kuitenkin arvelee, että sana okupatsioon säilyy tulevan Vabamun nimessä jossain muodossa, sen verran suuri kynnyskysymys se on monille.

Neuvostokautta koskevassa keskustelussa joudutaan Virossa Piipuun mukaan nopeasti aroille alueille. Siitä kertoo sekin, että Maarjamäelle suunniteltu kommunismin uhrien muistopuisto ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta vieläkään toteutunut. Aina joku on vastustanut jotakin. ”Joidenkin ihmisten identiteetti rakentuu menneiden kärsimysten varaan. Kärsimyksen mentaliteetti on juurtunut meihin.”

Piipuun mielestä kärsimys ei kuitenkaan tee Viroa erityiseksi, sillä melkein kaikki kansat ovat kärsineet. Virolaiset tekee erityiseksi selviäminen. Ja se on tarina, jonka Vabamu haluaa kertoa.

Kulunut neljännesvuosisata on ollut huima hyppy. Museossa nykynuori ei tunnista edes vanhaa radiota. Haaste onkin, miten saada uudet sukupolvet ymmärtämään edellisten sukupolvien kokemukset. ”Esineet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Vankileirillä tehty lusikka voi kertoa henkilökohtaisesta mahdollisuudesta toteuttaa omaa vapauttaan.”

Piipuu haluaa nostaa esiin tarinat esineiden takaa, ja nykytekniikka antaa siihen entistä paremmat mahdollisuudet.

Siksi museoon rakennetaan muun muassa junanvaunu, jollaisilla virolaisia kyydittiin Siperiaan. Myrskyssä keikkuvassa puuveneessä voi vastaavasti eläytyä hengenvaaralliseen pakomatkaan länteen.

”Haluaisin, että kävijä poistuessaan tuntisi saaneensa jotain käsin kosketeltavaa. Ja että hän kokisi, miten arvokasta vapaus on ja miten tärkeää on suojella sitä.”

Kolhoosinjohtaja vankilaan

Miehitysmuseon kesänäyttelyn aihe lisäsi vettä myllyyn. Merilin Piipuu myöntää, että ajoitus olisi voinut olla parempikin.

Näyttely kertoo kolhoosinjohtajasta, joka tuomittiin homoseksuaalisuudesta vankeuteen 1960-luvulla. Menestyvä mies menetti yhteiskunnallisen statuksensa ja perheensä, joutui muuttamaan ja elättämään itsensä hanttitöillä.

Taiteilija Jaanus Samman teos edusti Viroa Venetsian biennaalissa 2015. Tositapahtumiin perustuva näyttely ei ole dokumentti vaan fiktiivisen oopperan muotoon pakattu analyysi neuvostovallan tunkeutumisesta kansalaisten intiimeille alueille.

Esillä on lisäksi näyttely rockmuusikoiden kiemurtelusta neuvostokauden kieltojen keskellä sekä museon perustajan, Yhdysvaltoihin sodan jaloista paenneen lääkäri Olga Kistler-Ritson (1920–2013) vaiherikas tarina. Tunnustettu silmäkirurgi sijoitti omaisuutensa rahastoon, jonka avulla museo toteutettiin.

Perusnäyttely esittelee Saksan ja neuvostomiehitysten kausia.

TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVA ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta
Kolhoosinjohtaja Olga Kistler-Ritson Saksan ja neuvostomiehitysten kausia Siiri Valner