13.7.2025 | Luonto

Majakat kutsuvat kesäretkelle

Viron majakat ovat elämyksellisiä vierailukohteita. Valitsimme kolme erilaista majakkaa, joiden huipuille kapusimme.

Teksti Mikko Virta
Kuvat Ken Oja, Mikko Virta

Kihnun eteläkärjessä seisova majakka, kihnun murteella puak, on komea ilmestys. Majakka on ohjannut merenkävijöitä jo 160 vuotta.

Kõpun majakka – Itämeren vanhin

Ensimmäiset askelmat ovat julmat. On nostettava polvea kunnolla, että pääsee seuraavalle askelmalle. Kun katson ylös, valtaa mielen hetkeksi epäusko. Portaat nousevat niin jyrkästi kohti korkeuksia. Porraskäytävä on ahdas, minkä ymmärtää, sillä eihän sitä ole rakennettu turisteja varten.

Muutaman minuutin hikinen urakka palkitaan majakan huipulla. Ovesta tasanteelle päästyä, avautuu avara maailma – tai siis Hiidenmaa alapuolella. Meri kimmeltää kolmessa suunnassa.

On metkaa ihastella metsän yllä kaartelevia hiirihaukkoja niiden yläpuolelta, lintuperspektiivistä. Alhaalla majakan juurella penkeillä istuskelevat ihmiset näyttävät pikkuruisilta. Havahdun hiljaisuuteen. Vain tuuli puhaltaa ja puut humisevat.

Kõpun majakan huipulta saa käsityksen siitä, miten metsäinen saari Hiidenmaa onkaan.

Hiidenmaan länsiosassa sijaitseva Kõpun majakka on Itämeren vanhin lajissaan. Mahtava majakka on kuin temppeli.

Ylhäällä tulee jotenkin juhlallinen olo, jopa pyhä. Kõpun majakka onkin erityinen. Se on vanhin laatuaan koko Itämerellä. Valo opasti merenkävijöitä tällä paikalla jo satoja vuosia sitten. Alussa kyseessä tosin oli merkkituli.

Majakka rakennettiin palvelemaan Hansaliiton aikaista vilkasta meriliikennettä Itämerellä. Tärkeä kauppareitti kulki Hiidenmaan läheltä idän ja lännen välillä. Kõpun majakan syntymävuodeksi mainitaan 1531. Oikea majakka siitä tuli kuitenkin vasta 1649, kun ylhäällä alettiin polttaa puuta.

Hiidenmaan korkeimmalle mäelle rakennetun majakan valo loistaa yli 102 metriä merenpinnasta. Missään muualla Itämerellä ei majakan valo yllä niin korkealle.

Nykyään Kõpun majakka on Hiidenmaan symboli ja yksi maailman vanhimmista yhä toiminnassa olevista majakoista. Ei siis ihme, että sitä tullaan ihailemaan kauempaakin. Nytkin väkeä on kertynyt majakan juurelle ja sen viereiseen kahvilaan.

Mutta sitten on aika palata takaisin maan pinnalle. Alas vievät täsmälleen yhtä jyrkät portaat kuin ylöskin. Erona vain se, että alas mennessä tutisevat polvet vieläkin enemmän. Mutta mitäpä sitä ei tekisi tällaisen elämyksen takia.

Narva-Jõesuun majakka avattiin yleisölle viime kesänä.

Narva-Jõesuun majakka – Viron itäisin

Majakka on komea, mutta sen erityisyys selviää vasta huipulla. Näkymät ylhäältä ovat ainutlaatuiset. Tuolla näkyy melkein kymmenen kilometrin pituinen Narva-Jõesuun hiekkaranta, joka hohtaa vaaleana Suomenlahden sinisiä aaltoja vasten. Rantaa reunustaa tummanvihreä mäntymetsä, josta kohoaa muutamia korkeampia rakennuksia. Toisella puolella virtaa vuolaana Narvajoki, ja sen vastarannalta alkaa Venäjä.

Tunnelma on yhtä aikaa lumoava ja hämmentävä. Täällä sitä ollaan majakan huipulla kivenheiton päässä suuresta naapurimaasta. Tähän loppuu EU. Tai niin kuin Narvan sloganissa sanotaan, täältä alkaa Eurooppa.

Narva-Jõesuun melkein kymmenen kilometriä pitkä hiekkaranta näkyy hienosti majakan huipulta. Majakan toiselta puolelta voi tähyillä Narvajoelle ja Venäjälle.

Majakan huipulla on kuitenkin seesteistä ja rauhallista. Rantadyyneiltä voi bongata kävelijöitä, joella liikkuu veneitä, jossain laulaa mustaleppälintu. Tornin läheisyyteen on rakenteilla kulttuurikortteli, joka avaa täysin uuden alueen kylpyläkaupungin vierailijoille. Vanhan kalastuskolhoosin ränsistyneet rakennukset saavat väistyä uuden kulttuurialueen tieltä. Uuteen kaupunkitilaan on tulossa muun muassa promenadi, leikkipuistoja ja liikuntapaikkoja.

Narva-Jõesuun majakka rakennettiin vuonna 1957. Korkeutta sillä on 30 metriä. Samalla paikalla on ollut majakka jo 1800-luvulla, mutta alkuperäinen majakka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Nykyinen majakka avattiin yleisölle vasta viime kesänä.

Huipulla käynnin jälkeen kävelen dyynien yli hiekkarannalle. Sieltä punavalkoraidallinen majakka näkyy kauniisti puiden siimeksestä. Majakoita kannattaa ihailla aina monesta vinkkelistä.

Kihnun majakka – Liivinlahden kaunotar

Kihnussa kaikki on toisin. Ja oikeastaan siihen on syynä saaren omalaatuinen väki. Tai pitäisikö sanoa, saaren naiset. Koska naisethan Kihnussa ovat huolehtineet kaikesta sillä aikaa, kun miehet ovat olleet merellä kalastamassa tai aikoinaan hylkeitä pyytämässä.

Niinpä ei ole ihme, että myös Kihnun majakasta pitävät huolta paikalliset naiset. Majakan juurella on käsityömyymälä, ja lippuja majakkaan myy punaraidallisessa kansallishameessa paikallinen nuori nainen. Kaunis majakka kohoaa suoraan edessä, kun sitä lähestyy katajien katveessa kulkevaa pikkutietä. Se nousee uljaana maiseman ylle. Majakkaa kihnulaiset kutsuvat nimellä puak.

Majakan huipulle kapuaminen on nautinto, sillä se on kaunis myös sisäpuolelta. Huipulle vievät kierreportaat ovat kuin taideteos, eikä väreissä ole säästelty. Ihailen yksityiskohtia, värejä, muotoja.

Majakan huipulla aukeaa esteetön näkymä Liivinlahden ulapalle. Kesäinen meri kimmeltää auringossa, tiirojen ja lokkien kirkuna värittää äänimaisemaa. Pitkin merenpintaa kauhoo merimetsoja eli kihnulaisittain kormonautteja.

Toisella puolella näkyy pelkkää metsää. Noin seitsemän kilometriä pitkän saaren maisemaa hallitsevat mäntymetsät, lehdot ja rannikolla katajikot.

Kihnun majakalla on pitkä ja kiinnostava historia. Majakan huipulle syttyi valo jo vuonna 1865. Tarvetta majakalle oli, sillä Pärnusta ja Riiasta tulevat laivat kulkivat saaren läheltä, jossa on pahoja matalikkoja.

Majakan valurautaiset osat tilattiin englantilaiselta Porter & Co -yritykseltä. Samalla tilattiin sellaiset myös Virtsuun ja Vormsin saarelle. Virtsun ja Kihnun majakat olivat täysin samanlaiset väriä lukuunottamatta. Virtsun majakkaa ei enää ole, se tuhoutui vuonna 1917.

Oma majakka on kihnulaisille tärkeä, niinpä majakan 160-vuotispäiviä juhlittiin keväällä perusteellisesti. Ohjelmassa oli laulua, tanssia ja tietysti synttärikakku.

Alhaalle päästyäni, kävelen niemenkärkeen. Sieltä valkoinen torni näyttää toisenlaiselta kuin hiekkatien suunnasta. Kukkivat ruusupensaat, sininen meri ja valkoinen majakka ovat kuin maalauksesta. Näkymän kruunaa Kihnun kauniissa punaraidallisessa kansallishameessa rannalla kävelevä nainen.

Majakka-reissulla kannattaa vierailla myös Kihnun museossa, kirkossa ja pienissä kyläpuodeissa. Paras kulkupeli pienellä saarella on polkupyörä. Jos on viikonloppu ja tulossa on kyläjuhlat, kannattaa suosiolla jäädä yöksi.

Yleisölle avoimet majakat Virossa

Viro on majakkafanin unelmakohde. Maassa on 13 yleisöille avointa majakkaa. Eniten majakkakohteita on Hiidenmaalla, jossa kaikki kolme majakkaa – Kõpu, Ristna ja Tahkuna – voi kiertää samalla lipulla. Heinäkuussa 2025 avaa yleisölle ovensa myös Tallinnan ylempi majakka, joka sijaitsee Lasnamäen kaupunginosassa.

Viron majakoista kuusi on valittu maailman sadan historiallisesti arvokkaan majakan joukkoon. Yleisölle avoimiin majakoihin on yleensä pieni sisäänpääsymaksu. Lisää tietoa majakoista saa Viron majakkaseuran sivuilta: www.etts.ee.