Maamerkki ja vapauden symboli
Tallinnan televisiotorni on monipuolinen käyntikohde, jossa voi testata rohkeuttaan ja sivistää itseään.
Virolaisille televisiotorni ei ole mikä tahansa torni, vaan monella tapaa merkityksellinen paikka. Moskovan olympialaisten aikana 1980 purjehdusosuus järjestettiin Tallinnassa. Kansainvälisiä uutislähetyksiä varten tarvittiin kunnon televisiotorni. Siitä tulikin sitten Viron korkein rakennelma.
“Televisiotorni näkyy ensimmäisenä, lähestyipä Tallinnaa mereltä tai mistä muusta suunnasta tahansa”, vakuuttaa markkinointipäällikkö Viktoria Toompere.
Rakennusmiehet on ikuistettu valokuvina käytävään, josta talvella kuljetaan ala-aulaan (etteivät jääpuikot tipu päähän). Elokuvasalin takaseinällä aikakautta kuvaa Dolores Hoffmannin mahtava lasimaalaus Televisio on ikkuna maailmaan. Niin kuin olikin ennen internetiä.
“Mutta ennen kaikkea televisiotorni on meille uudelleen itsenäistymisen symboli”, korostaa Toompere.
Neuvostoarmeija piiritti tornia 21. elokuuta 1991, päivä Viron itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Torniin sulkeutuneet puolustajat blokkasivat hissin tulitikkuaskilla, ja kansa riensi paikalle avuksi. Valloitusyritys kuivui kasaan kuten koko vallankaappaushanke Moskovassa.
Toompere suosittelee kellonaikaan sidotun lipun ostoa verkosta hissijonojen välttämiseksi. Ylös päästetään vain 100 ihmistä kerrallaan.
Panoraamasalin futuristinen sisustus on sekin nähtävyys sinänsä. Salin interaktiivinen perusnäyttely kertoo, missä kaikessa virolaiset ovat päässeet huipulle. Kesän ajan esillä on lisäksi virolaisten muotoiluopiskelijoiden utopistisia ja kosmisia luomuksia.
Extremeä voi harrastaa näköalatasanteen reunalla, mutta kauhun hien saa pintaan vähemmälläkin. Vaikka seisomalla panoraamasalin lattiassa olevalla lasiympyrällä ja tuijottamalla tyhjyyttä jalkojensa alla.
Maisemista pääsee nauttimaan myös kerros ylempänä ravintolassa, paikallisiin makuihin ja kotimaisiin raaka-aineisiin panostavan keittiömestari Mihkel Kalbuksen loihtimien herkkujen kera.
Televisiotornin syntymäpäivää vietätään 10.–12. heinäkuuta kansainvälisen base-hyppytapahtuman vauhdittamana. Kesän toinen suuri yleisötapahtuma on 20. elokuuta, jolloin Viron uudelleenitsenäistymistä juhlitaan perheille suunnatussa tapahtumassa komeasti jo kuudetta vuotta.
Mistä löytää?
Tallinnan televisiotorni, Kloostrimetsa tee 58A, Tallinna.
Historiaa hirtehishuumorilla
Viime kesänä avattu neuvostoarkea kuvaava Banaaneja ei ole -näyttely osoittautui sen verran isoksi hitiksi, että sitä päätettiin jatkaa. Näyttelyssä voi kokea esimerkiksi, miltä näytti ja haisi lähiökoti Mustamäellä – oikea ominaishaju tulee kuulemma 1970-luvun tapeteista ja liimasta.
Pula-ajan ihmiset olivat kekseliäitä. Ruohonleikkuri koottiin Drushba-sahan moottorista ja lastenrattaiden pyöristä, kätevä hiuskiharrin syntyi juotoskolvista.
Mustan huumorin höystämät näyttelytekstit avaavat absurdia aikaa, jota nuoret virolaisetkaan eivät enää ymmärrä. Tekstit löytyvät myös suomeksi.
Jännitystä reunalla
Veikka Gustafsson on innoissaan ylhäällä avautuvasta maisemasta. Suomen tunnetuin vuorikiipeilijä tutustui televisiotorniin ensimmäistä kertaa Tallinnan matkailutoimiston järjestämällä bloggaajamatkalla kesäkuussa.
Gustafssonia ei näyttänyt huimaavan jalkojen roikottelu Pohjois-Euroopan korkeimman avoimen näköalatasanteen reunalta. Alas on vain 175 metriä. Olisiko kaikki 8 000 metrin huiput valloittaneella miehellä hyviä vinkkejä korkean paikan kammoisille?
“Tottumiskysymys. Lapsina me kaikki kiipeilimme puissa. Jos maalattaisiin tässä vaikka seiniä pari päivää, kammo katoaisi.”
Sää on vähän suttuinen, eikä Suomen rannikko tällä kertaa häämötä. Kesäpaikastaan Porkkalan majakasta Gustafsson sen sijaan on bongannut Tallinnan televisiotornin monesti.
Teksti Arja Korhonen, kuvat Tõnu Tunnel, Tallinnan televisiotorni
Lue lisää samasta aiheesta
base-hyppy
dolores hoffmann
lasimaalaus
lettukahvila
neuvostoarmeija
torni
vallankaappaus
viron uudelleen itsenäistyminen
