M/S Finlandia liehuttaa Suomen lippua

Risteilyisäntä Simopekka Silventola on saanut kuulla YLE:n hirtehisen M/S Romantic-sarjan jälkeen riittävästi herjanheittoa ammatistaan.

“Voisin ottaa Hannu-Pekka Björkmanin itseäni tuuraamaan”, sanoo Silventola ja kehuu sarjaa osuvaksi parodiaksi.

“Onneksi mulla ei ole ihan niin paljon hommia kuin Björkmanilla eli halvamaistiaisia en lupaa, mutta muuta kivaa kyllä.”

Silventola vastaa Eckeröllä viihdepuolen pyörittämisestä ja astuu tarvittaessa karaokelavalle itsekin.

“Teoston mukaan me olimme 2018  eteläisen Suomen vilkkain keikkapaikka, 550 keikalla mentiin jopa Tavastian edelle.”

Suositut artistit vetävät porukkaa. Moni tulee laivalle kuuden tunnin miniristeilylle nimenomaan tanssimaan tai laulamaan karaokea.  Päiväkeikoista pitävät myös esiintyjät, jotka pääsevät kerrankin ajoissa kotiin nukkumaan.

Suomalainen tanssikulttuuri on muunmaalaisille eksoottista. Parketilla on nähty jopa hongkongilainen ryhmä, jolle kokemus oli kuulemma ikimuistoinen. Virolaisia Silventola luonnehtii kiinnostuneiksi kuunteluasiakkaiksi.

“Kesä on täynnä mukavaa ohjelmaa vauvasta vaariin”, aloittaa Silventola kunnon myyntipuheen.

Ja tottahan se on: estradilla säteilee kolmena iltana kotimaisia tähtiä ja päivittäin live-esiintyjiä. Kolmikerroksisen keulabaarin Nosturin artistilista on ällistyttävä. 1980-luvulla en olisi voinut edes kuvitella, että Kauko Röyhkä esiintyisi joskus laivassa.

Oma miniristeilymme toteutui valitettavasti maanantaina, joka on ainoa päivä viikossa, jolloin Nosturin lava tyhjä.

Silventolan mukaan tällä kaudella jatketaan myös viime kesänä hyvällä menestyksellä kokeiltuja yhteislaulutilaisuuksia. Laivalla on järjestetty häitä ja ripoteltu tuhkaa. Vain ristiäisiä risteilyisäntä ei muista vetäneensä.

Baareja ja pakopaikkoja

Kasikannen täyttää Eckerön baarikimara, joiden nimet menevät helposti sekaisin. Telakka on joka tapauksessa se tyyrpuurin puoleista seinää pitkin venyvä viihdebaari, jossa voi kuunnella trubaduuria, pelata bingoa, laulaa karaokea tai kisata tietovisassa.

Tänään yleisön edessä on Jaco, joka laulaa viihdyttää enkeliäänellään ja spiikeillään matkustavaisten vaiteliasta joukkoa. 35 vuotta sitten Puolasta Poriin rantautunut Jaco viettää yhteen putkeen viikon laivassa muun henkilökunnan tavoin, lähtee sen jälkeen kotiin tai keikoille muualle Suomeen.

“My home is where my bed is.”

Jaco osaa lukea asiakkaitaan. Väsyneille lauletaan balladeja, illalla duunin jälkeen laivalle irrottelemaan tulleet kaipaavat rokimpaa menoa.

Trubaduurilla on Jacon mukaan oltava huumorin- ja tilanteentajua. Kännisiä tulee kohdella hellästi ja huumorilla. Työ ei ole helppoa, 4–5 tuntia laulamista käy kurkulle, ja musiikin on sovittava kuulijakunnalle, joka tosiaan on vauvasta vaariin. Jaco selvästi nauttii yleisökontaktista, heittää huulta ja pelleilee.

“Lavalla olo on kirsikka kakun päällä.”

Tunnettujen klassikoiden väliin Jaco ujuttaa tuntemattomampia kappaleita tai omia versioitaan. Moni tulee pyytämään toivebiisiä, ja siitä Jaco tykkää.

“Sweet Alabamaa, Hurriganesta, Creedensiä, Beatlesta, Dire Straitsia, Ed Sheerania, luettelee trubaduuri, joka väittää suomalaisten rakastavan erityisesti irlantilaista musiikkia.

Paarpuurin puoleinen Bar Paja tarjoaa kotipizzaa ja on hyvä istuskelupaikka ajantappoon.

Sen sijaan Bar Pajaa vastapäätä sijainnut oma lempibaarini Jätkä on kadonnut. Sinne oli hyvä linnoittautua kannettavan kanssa, mutta nyt tilan ovat vallanneet yksikätiset ja muut raharosvot. Siikarlan mukaan baarin tuotto oli liian huono. Asiakaskunta lienee siis koostunut kaltaisistani pistorasiaorientoituneista “oltais jo perillä” -tyypeistä.

Kuoharibaari Naissaar on saanut pientä kauneushoitoa alkuvuoden remontissa. Lattiaa peittää uusi peikonlehtikuvioinen matto, ja entisten jykevien istuinten tilalla kevyet minimalistiset tuolit. Onneksi myös upeat metalliset design-tuolit on säilytetty. Baarin nimi viitannee Tallinnan edustan saareen, ehkä myös asiakaskuntaan.

Kapuamme Siikarlan kanssa vielä tarkistamaan peräpään cafeterian – jonka virallinen nimi on Bistro Cafe Satama – ja sen uudistetun kakkoskerroksen. Parvi on mainio pakopaikka, avaruutta ja näköalaa täällä ainakin piisaa. Jos alla tärisevät potkurit eivät häiritse.

“Meillä ei ole a la carte -ravintolaa, mutta bistrosta voi tilata annoksia, esimerkiksi grilliruokaa, jonka voi noutaa hakulaitteen piipattua.”

Cafeteria on todellinen monitoimitila. Sen kainalosta löytyy myös pieni leikkinurkkaus, jossa lapsilla on mahdollisuus kiipeillä ja katsella piirrettyjä. Kesällä ja talvilomien aikaan lapset pääsevät mellastamaan 7. kannen kokoustiloihin, jossa heitä hauskuuttavat oma vetäjä ja taikuri.

Myymälöistä kuplivaa ja kotimaista

“Meillä on paljon sellaisia merkkejä, joita ei maissa ihan joka kaupasta löydä”, kertoo PopUp Shopin  myymälävastaava Katja Jalonen.

“Pyrkimys on nostaa esille suomalaista designia. Harva tietää esimerkiksi Bypiasin olevan suomalainen merkki.”

Enpä tiennyt minäkään. Bypiasin rentojen ja naisellisten pellavavaatteiden lisäksi myymälässä on pohjalaisen Finnan nahkavöitä,  Nokian Nahkatuotteen Nabo-laukkuja, Papun lastenvaatteita. Ja tietysti sieltä löytyvät myös isojen ulkomaisten brändien laatutuotteet.

Kantta alempana ison myymälän puolella Siikarla ja myymäläpäällikkö Harri Lindborg kantavat eteeni Eckerö 25 -juhlatuotteita. Hauskasti disainatut pakkaukset pitävät sisällään muun muassa Kalevin maitosuklaata ja Olvin olutta, jotka voi pistää tanakkaan retrohenkiseen ostoskassiin.

“Kevään kampanja ovat kuplivat”, kertoo Lindborg ja viittoo kuoharihyllyyn päin. Niinpä tietysti, vappu ja ylioppilasjuhlat tulossa.

Ikisuosikkeja ovat tietenkin kossu ja A le Coqin olut, mutta yhä enemmän kysytään alkoholittomia, vegaanisia ja gluteenittomia tuotteita, ja huutoon on vastattava. Myymälän sortimentti vaihtuu pari kertaa vuodessa.

Myös Eckeröllä tuotteita voi tilata ennakkoon netissä. Automatkustajat voivat varata autokannelta erikoispaikan, jonne pre-order-ostokset toimitetaan. Laivasta ei silloin saa ajaa ulos. Ilman paikkaa kuorman joutuu raijaamaan itse autoonsa, mikä täydellä autokannella ei välttämättä ole helppo homma. Henkilöstö kuitenkin auttaa parhaansa mukaan eli pakkaa tuotteet valmiiksi ostoskärryyn.

Lipunosto sujuu kuin leikki

Eckerön verkkosivuja on pakko kehua: ne ovat selkeät ja varaussysteemi helppo. Sieltä löytää lisäksi keittiömestarin parhaimpia reseptejä.

“Varaat ja maksat matkan netissä, saat sähköpostissa vahvistuksen”, ohjeistaa asiakaspalvelupäällikkö Kristi Sepp, jonka mukaan valtaosa reissaajista näin tekeekin.

Kännykästä QR-koodia voi vilauttaa lukijalaitteelle ja kävellä suoraan laivaan.Viime kesästä lähtien molemmissa satamissa ovat myös lähtöselvityskioskit ja toki edelleen oikeita ihmisiä auttamassa, jos automaatio pettää tai oma osaaminen loppuu.

Kolme lähtöä päivässä tekevä Eckerö kiepahtaa kolmessa vartissa laituriin ja sieltä pois. Vaihdossa ei tupeloida. Usein viimeiset poistujat ja ensimmäiset tulijat kohtaavat käytävässä. Nopeuden takia Eckeröön ei voi varata kiireisille autoilijoille niin sanottuja paalupaikkoja.

“Sitä kokeiltiin ja luovuttiin”, kertoo yliperämiesmies Neeme Laid.

Olemme livahtaneet Siikarlan opastuksella päällystön tiloihin. Siellä selviää että laivassa on useampikin henkilö, joilla on paperit ja kokemusta hoitaa laiva satamaan, mikäli kapteenille sattuisi tulemaan hutera olo. Neeme Laid on yksi heistä. Muun päällystön tavoin hän tekee yleensä viikon töitä ja lepää kaksi. Suhdelukua selittää se, että työpäivät venyvät pitkiksi, jopa 18-tuntisiksi.

“Lomalla alkaa perhe väsyä, lapset pyytelee äitiä, että veisi isän jo takaisin laivaan”, yliperämies naureskelee.”

Kuulutukset varoittavat, että saavumme pian Tallinnaan. Tavarat jäivät hyttiin, emmekä pääse sinne sisälle. Apuva! Infotiskiltä sitä löytyy nopeasti. En edes ehdi kysyä mukavan nuoren tytön nimeä. Hän on ollut laivalla töissä vuoden, kertoo siivoavansa hyttejä ja harjoittelevansa infotiskillä.

“Eckeröllä hyvä henki, viihdyn tosi hyvin. Tämä on kuin toinen perhe.”