26.12.2022 | Luonto

Luonnon symbolit vievät metsiin ja rannoille

Viron kansalliset luontotunnukset näkyvät monessa paikassa. Ne kertovat myös jotain naapurikansan olemuksesta.

Teksti Mikko Virta
Kuvat Mikko Virta, 
Priidu Saart, Arne Ader, 
Viron poliisi- ja rajavartiolaitos

Virolaiset valitsivat muutaman vuoden takaisessa äänestyksessä virolaisuuden tärkeimmäksi symboliksi suon. Taakse jäivät muun muassa laulujuhlat ja sinimustavalkoinen lippu. Suo on monille virolaisille rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka.

Kansalliseläin susi (hunt)

Sudella on erityinen paikka virolaisessa kansanperinteessä. Vaikka sutta on pelätty, on sitä myös arvostettu ja kunnioitettu. Ei siis ihme, että sudella on Virossa yli 500 erilaista nimeä. Sutta on kutsuttu muun muassa nimillä metsakutsu, kriimsilm ja võsavillem.

Susi ei herätä Virossa yhtä kuumia tunteita kuin Suomessa. Virolaisten suhtautumista suteen voisikin kuvailla neutraaliksi. Toki lampaita ja muita kotieläimiä tappavat sudet aiheuttavat konfliktitilanteita.

Tilanne susien metsästyksessä on myös toisenlainen kuin Suomessa. Virossa niiden kannanhoidollinen metsästys on sallittua. Vuosittain susia kaadetaan muutamista kymmenistä reiluun sataan.

Susia arvioitiin vuonna 2021 olevan Virossa noin 250. Vertailun vuoksi pinta-alaltaan seitsemän kertaa suuremmassa Suomessa susikannan suuruudeksi on arvioitu noin 300.

Susi valittiin Viron kansalliseläimeksi vuonna 2018. Valinnan teki paristakymmenestä järjestöstä ja toimijasta muodostettu raati. Valinnan perusteluissa todettiin, että susi symbolisoi hyvin Viroa ja virolaisia: se on sitkeä ja älykäs selviytyjä, joka puolustaa perhettään.

Kansalliseläin susi jolkottelee virolaisten passeissa. Passiin on kuvattu myös muita luontotunnuksia, kuten haarapääsky.

Kurjen huuto valittiin Viron ääneksi Radio Elmarin äänestyksessä syksyllä. Se luonnehtii parhaiten Viron luontoa ja virolaisuutta.

Kansallislintu haarapääsky (suitsupääsuke)

Haarapääsky eli viroksi suitsupääsuke valittiin Viron kansallislinnuksi vuonna 1962. Virallisesti kansallislintu vahvistettiin kuitenkin vasta vuonna 1988.

Pääskynen on ollut virolaisille tärkeä siivekäs. Ihmisasutuksen lähellä viihtyvä pieni, eloisa lintu on monille tuttu. Sinisellä taivaalla lentävä mustavalkoinen pääsky symboloi virolaisuutta ja vapautta. Pääskysen merkityksestä kertoo myös se, että kansallislintu oli Viron viidensadan kruunun setelissä.

Virolaisessa kansanperinteessä haarapääskyä on pidetty hyvän tuojana. Uskomuksen mukaan pihapiirissä pesivä pääskynen tuo isäntäperheelle onnea. Pääskysen laulu on virolaisille niin tuttu, että kirjallisuusmuseon arkistossa on peräti kaksi tuhatta kirjallista kuvausta pääskysen laulusta.

Haarapääskyllä menee Virossa melko hyvin, pitkään jatkunut kannan vähentyminen on hidastunut. Haarapääskyjä arvioidaan pesivän Virossa noin 150 000 paria.

Haarapääskyt rakentavat pesänsä mielellään navetoiden ja muiden rakennusten orsille. Ei siis ihme, että sen kutsumanimi on laudapääsuke eli navettapääskynen. Tapana onkin jättää navetan tai varaston ovi raolleen, jotta poikasiaan ruokkivat pääskyt pääsevät pesälleen.

Ruiskaunokkeja voi nähdä tienpientareilla ja pelloilla. Nämä kauniit ruiskukat on kuvattu Matsalussa.

Kansalliskukka ruiskaunokki (rukkilill)

Haarapääskyn ohella Viron tärkeimpiin symboleihin kuuluu ruiskaunokki eli rukkilill. Sininen kansalliskukka on kaikille virolaisille tuttu pientareiden, kesantojen ja viljapeltojen kasvi.

Nykyään ruiskaunokkeja näkee yhä harvemmin. Maanviljelijöille ruiskaunokki on rikkakasvi, jota yritetään pitää aisoissa torjunta-aineilla. Silti kauniin sinisiä kukkia näkee Virossa etenkin maaseudulla teiden varsilla.

Kansalliskukan merkityksestä kertoo sekin, että se on tavallinen aihe koruissa, kansallispuvuissa ja astioissa. Onpa ruiskukkia ollut myös Viron olympiajoukkueen hiihtoasuissakin. Ja kun Tallinnassa vietetään perinteisiä laulujuhlia, voi Laulukentällä nähdä naisia ja lapsia ruiskaunokeista punotut seppeleet päässä.

Virolaiset hyödyntävät ruiskaunokkeja myös kansanlääkinnässä. Sitä on veteen liotettuna käytetty esimerkiksi yskän lääkintään. Ruiskaunokki on mehiläisten mieleen, koska sen mesipitoisuus on korkea. Ruiskaunokki valittiin Viron kansalliskukaksi vuonna 1968.

Pohjois-Viron kalkkikivijyrkänne on komeimmillaan Ontikan ja Päiten (kuvassa) seuduilla. Kalkkikivi on Viron kansalliskivi.

Kansalliskivi kalkkikivi (paekivi)

Kalkkikivi kuuluu virolaiseen kaupunkimaisemaan. Esimerkiksi Tallinnassa kalkkikivisiin rakennuksiin törmää heti Rotermannin korttelissa ja vanhassakaupungissa. Kiveä on hyödynnetty rakennusmateriaalina muun muassa kivijaloissa, seinissä, muureissa ja torneissa. Maaseudulla maisemaan kuuluvat kalkkikivistä ladotut kiviaidat. Virolaista kalkkikiveä voi bongata Helsingissäkin monista rakennuksista.

Pohjois-Viron kalkkikivijyrkänteet ovat Viron kansallismaisemia. Korkeimmat niistä sijaitsevat Itä-Virumaalla Ontikalla, jossa törmä kohoaa 55 metriin merenpinnasta. Komeita ovat myös Pakrinniemen ja Türisalun jyrkänteet. Kalkkikivitörmä oli ikuistettu myös Viron sadan kruunun seteliin.

Viron kalkkipitoinen maaperä on kasvillisuuden monimuotoisuuden perusta. Sen ansiosta maassa kasvaa kämmeköitä ja muita kasviharvinaisuuksia. Länsi-Viron alvarinummet ja lehdesniityt ovat todellisia kasviparatiiseja.

Kansalliskala silakka (räim)

Silakka on Viron suosituimpia ruokakaloja ja maan kansalliskala vuodesta 2007 lähtien. Silakan kanssa kävi tittelistä kovaa kamppailua hauki, jonka moni virolainen olisi mieluummin valinnut kansalliskalaksi.

Tutulla kalalla on monta nimeä: jääkala, jääräim, hallakala, kesaräim ja sügismereräim. Ne kaikki viittaavat silakan pyyntiaikoihin. Silakanpyynnin sesonkiaikaan keväällä ja syksyllä silakkaa voi ostaa suoraan kalastajilta muun muassa Pärnun satamassa. Oma ämpäri kannattaa ottaa mukaan.

Suomenlahden lisäksi silakkaa pyydetään muun muassa Liivinlahdella, jossa kalastuksella on pitkät perinteet. Kihnun ja Ruhnun saarilla kalastajan ammatti on kulkenut isältä pojalle. Silakka on yhä saalismäärältään Viron tärkeimpiä kalalajeja.

Silakka kuuluu virolaiseen ruokapöytään muun muassa paistettuna, marinoituna ja savustettuna. Reseptejä on lukuisia.