Kun matkailutoimittaja laivalle lähti – ensimmäinen matka Virosta Suomeen tauon jälkeen
Teksti ja kuvat Silja Hurskainen
Tallinnan sataman D-terminaalissa on heti ulko-oven jälkeen ensimmäinen käsien desinfiointipiste.
Ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen lähteminen laivamatkalle Virosta Suomeen hieman jännittää. Kun matkailu lahden yli on ollut tauolla siitä lähtien, kun Suomen hallitus antoi suosituksen lopettaa laivojen matkustajaliikenne, arkisesta matkaanlähdöstä onkin tullut jännää.
Onkohan kaikilla matkustajilla maski? Tarkastavatko rajaviranomaiset kaikki matkustajat? Miltähän tutuissa terminaaleissa näyttää? Onko laivalla paljon ihmisiä? Miten laivalla liikutaan?
Taksimatka kotoani Tallinnan sataman D-terminaaliin on uudenlainen kokemus sekin: kuljettajan ja takapenkin välillä on pleksi. Taksinkuljettaja kertoo, että hiljaista on ollut. Tosin parin edellispäivän aikana on kuulemma ollut vähän enemmän kyydittävää (matkaa tehtiin 15.5.2020, eli päivä sen jälkeen, kun työmatkaliikenteen rajoituksia Viron ja Suomen välillä lievennettiin). Kuljettajan mukaan monet kuskit ovat silti laittaneet taksiluvat tauolle.
Automatkan aikana teen kännykässäni lähtöselvityksen laivayhtiön mobiilisovelluksella (lähden matkalle Tallinkin Star-aluksella). Ennen viimeistä klikkausta tulee laittaa rasti ruutuun, jolla vahvistaa ymmärtävänsä, että ei matkusta, jos tuntee covid-19-virukseen viittaavia oireita.
Hiljainen Tallinnan terminaali
D-terminaalissa on hiljaista. Olen hyvissä ajoin, mutta siltikin hiljaisuus hämmentää. Olen kuitenkin menossa perjantain kello 16.30 lähtevälle vuorolle, joka normaalisti olisi täynnä väkeä.
Terminaalin etuovella on suuret opasteet muistuttamassa etäisyyksien pitämisestä ja käsien desinfioinnista. Käsidesi-pisteitä on paljon joka puolella. D-terminaalin alakerran myymälä on auki ja näyttää aivan tavalliselta. Kassalle on tullut suojalasi.
Hymyn tuovat huulille joka puolella terminaalia näkyvät oivaltavat iskulausejulisteet, jotka muistuttavat kahden metrin turvaväleistä leppoisin sanakääntein.
Tungeksia ei tosiaan tarvitse. Terminaalissa on todella vähän matkustajia. Odottelualueen penkeillä on lopulta lisäkseni vain kymmenkunta matkustajaa. Käväisen terminaalin myymälässä suklaaostoksilla. Kassan luona on myytävänä yksittäispakattuja kasvomaskeja.
Kassalaitteen kanssa on ongelmaa ja myyjä pyörittelee hyväntuulisesti päätään: “Ihan kuin en olisi koskaan tehnyt tätä.” Tuntuu, että kaikilla on vähän jännittävää juuri nyt.
Tallink Star saapuu Helsingistä Tallinnan satamaan ja matkustajat alkavat purkautua terminaalin käytäville. Olin olettanut, että laivasta tulee paljon kasvomaskia käyttäviä matkustajia, mutta näen maskin vain yhdellä ihmisellä. Helsingistä tulee Tallinnaan huomattavasti enemmän ihmisiä kuin Tallinnasta on lähdössä Helsinkiin. Nyt lienee se viikonloppu, kun virolaiset rakennusmiehet pääsevät pitkän tauon jälkeen käymään helpommin kotimaassaan.
Normaalisti laivasta pääsee ulos nopeasti ja terminaali tyhjenee sujuvasti, mutta nyt on toisin. Laivasta saapujat jäävät käytävälle pitkäksi jonoksi. Rajatarkastuksia tehdään edelleen, joten jono matelee.
Maskikasvoiset rajavartijat työssään
Lähtevien matkustajien odotusaulaan ilmestyy kaksi Suomen Rajavartiolaitoksen virkamiestä. Rajavartijat maskeissaan kiertelevät matkaanlähtijöiden joukossa ja kyselevät, onko matkaanlähtijöillä kaikki tarvittavat dokumentit varmasti mukana. Parempi saada tieto ennen laivaan astumista kuin tajuta Suomen puolelle saavuttuaan rajatarkastuspisteellä, että ei pääsekään maahan.
Suomen Tallinnan-suurlähetystön Facebook-postauksesta voi lukea lisää Suomen rajavartijoiden työstä Tallinnan satamassa.
Tästä lähetystön postauksesta saa hyvän tietopaketin rajanylityksen ohjeista sekä Suomen että Viron suuntaan.
Suomeen suuntautuvien matkojen 14.5.2020 alkaen voimassa olevat rajanylitysohjeet saa Rajavartiolaitoksen nettisivuilta.
Viroon suuntautuvien matkojen voimassa olevat rajanylitysohjeet ovat (englanniksi) Viron poliisi- ja rajavartiolaitoksen nettisivuilla.
Hampurilaisravintolan vartioiva visiirimies
Etukäteen olin miettinyt, miten turvallisten etäisyyksien pitäminen onnistuu terminaalista laivaan vievässä kävelyputkessa. Turhaan jännitin. Matkustajia on niin vähän, että putkeen saa kävellä lähes itsekseen.
Laivaan astuessa vastassa on heti erilaisia kylttejä, digitaalisia näyttöjä ja rullajulisteita muistuttamassa etäisyyksien pitämisestä ja käsien desinfioinnista. Hissin ovessa on muistutus, joka ilmoittaa, että hississä saa matkustaa vain yksi kerrallaan. Odottelen hissiä ja kun ovet aukeavat, hissin sisällä on kolme ihmistä. Jaapa jaa, ei taida olla niin tarkalleen kaikille nämä merkinnät.
Nyt olisi varaa valita istumapaikka melkein mistä tahansa laivan kolkasta! Tottumuksesta valitsen nurkan hampurilaisravintolasta.
Siellä liikuskelee ravintolan työntekijä, jolla on kasvoillaan sekä maski että visiiri, toisessa kädessä suihkepullo ja toisessa kädessä rätti. Jos muutama vähänkään useamman ihmisen matkustajaseurue meinaa istahtaa liian lähelle toisiaan, visiirimies käy muistuttamassa etäisyyksistä. Suihkepullo ja rätti heiluvat tiiviiseen tahtiin.
Palaavatko pallomeret koskaan?
Viereisen lasten leikkipaikan lähellä istuu kolmihenkinen perhe. Leikkipaikalle perheen pienokaisella ei ole asiaa: leikkialueesta on tullut tuolivarasto.
Mietin, päättääkö koronavirus lopullisesti erään aikakauden lapsiperheiden laivamatkoilla: on hankala kuvitella, miten enää palattaisiin rauhallisin mielin pienten räkänenien ja tahmatassujen miehittämiin pallomeriin.
Laivamatkan perinteitäni noudattaen ostan ruokaa hampurilaisravintolasta. Tilaaminen sujuu tiskillä normaalisti ja saan tutun piippaavan laitteen, joka ilmoittaa annoksen valmistumisesta.
Mutta kun ruoka haetaan, se annetaan paperikassissa take away -tyyliin. Juoma-automaatillekaan ei pääse itse, vaan ravintolan työntekijälle kerrotaan, mitä juomaa haluaa.
Tarjoilija asettelee hanskat kädessä limsalleni muovikannen ja ojentaa yksittäispakatun pillin. Juuri kun pikaruokaravintolat alkoivat päästä eroon pilleistä ja kansista, ollaan takaisin lähtöpisteessä!
Matkanteon rauhaa
Sitten vain matkustetaan. Laivan kuulutukset muistuttavat säännöllisesti usealla kielellä pitämään etäisyyksiä. Käytäville ja portaikkoihin ei saisi jäädä oleilemaan isommissa porukoissa.
Käväisen laivan kaupassa. Automaattikassat on otettu pois käytöstä, mutta muuten myymälässä on kaikki entisellään. Eräs juomavalmistaja on laittanut myyntiin Oodi vapaudelle -nimistä virvoketta. Joko hyvä sattuma tai kiitettävän tarkka tuotteistamisajoitus.
En oikeastaan haluaisi edes tunnustaa, mutta kyllä laivalla matkustaminen on mukavampaa ilman ruuhkia. Ei jonoja, ei tungeksimista ja vessat ovat siistimmät kuin ikinä. Metelöivät käsienkuivatuslaitteet ovat pois käytöstä ja huolellisesti pestyt kädet kuivataan käsipyyhepaperiin. Laivan wifikin pelaa sujuvammin, kun kaistoilla ei ole juuri käyttäjiä.
Silti tuntuu aavemaiselta istua ravintolassa, jossa olen pitkiä aikoja ainoa asiakas. Työntekijöillä ei ole kiire. Visiirikasvoinen ruiskumies saa olla rauhassa.
Muisto menneisyydestä: rajatarkastus
“Hyvät matkustajat, saavumme pian Helsinkiin!” Mikä ilo on kuulla tuttu kuulutus! Taas huomaan jännittäväni: onkohan laivan ulosmenon luona jotain ruuhkaa?
Mutta jälleen jännitin turhaan. Kun aiemmin ovien avautumista on odoteltu nenä kiinni edessäolevan matkustajan selässä, nyt tilaa on yllin kyllin. Laivasta pääsee ulos nopeasti.
Mutta Helsingin sataman Länsiterminaali 2:n liukuportaissa tulee täydellinen pysähdys. Me muutama kymmenen matkustajaa seisomme kiltisti jonossa odottamassa vuoroamme rajatarkastukseen. Kaksi rajavartijaa kopeissaan tarkastaa dokumentit ja ympärillä seisoskelee muutama muu rajavartija. Virkamies-koirakin nuuskii matkustajat.
Hetkessä palaa mieleen, mitä luksusta on Schengen-alue ja vapaa liikkuvuus, jota Viron ja Suomen välillä pitää itsestäänselvyytenä. Jos tämä jonotus pitäisi tehdä joka kerta, olisi matkanteko tyystin toisenlaista.
Muutoin hyvin rauhallisesta matkustajajoukosta löytyy tietysti aina yksi muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut suomalainen, jonka pinna alkaa palaa jonottamiseen. Hän sättii ässät suhahtaen Suomen viranomaisten hitautta ja ilmoittaa kuuluvasti, että kiire on ja kyyti odottaa ulkona. Jotkin asiat maailmassa vain eivät muutu.
Omalla vuorollani ojennan passini ja rajavartija kysyy leppoisasti matkani tarkoitusta ja tiedustelee, ovatko karanteenisäädökset tutut. Olen Suomen kansalainen, joten voin perustuslainkin puolesta aina palata Suomeen. Nyt olen vielä lisäksi työmatkalla ja ymmärrän, että Suomen puolella minua odottaa omaehtoinen karanteeni, jonka aikana liikun vain välttämättömät asioinnit ja silloinkin turvaetäisyyksistä huolehtien.
Toivotan rajavartijalle tsemppiä sammaltavien matkailijoiden kanssa asioimiseen. Hän naurahtaa, että onhan niitä nähty.
Minä astun Länsiterminaalissa ovesta ulos keväiseen Suomeen. Viimeksi käydessäni oli talvi pimeimmillään.
Erästä virolaismiestä odottaa ovien ulkopuolella joukko kavereita, jotka kaipaavat juomalähetystään. Kaksi viidenkympin seteliä vaihtaa omistajaa.
Suomen silta voi välillä vähän tutista, mutta ei sitä mikään murra.
The Baltic Guiden tuoreita uutisia:
- Joulujazz luo valoa pimeään vuodenaikaan
- Glenn Miller Orchestra palaa Viroon
- Yksisarviset, upea joulukuusi ja henkeäsalpaava näkymä Tallinnaan
Lue lisää samasta aiheestamatkailu Viro
