Kiiking on kyläkeinu­perinteistä ammentava hurja virolaislaji

Kilpakeinuminen alkaa lajin harrastajien mukaan siitä, kun jalat ovat korkeammalla kuin pää.

Hiki tulee jo katsellessa: suurella keinulla keinuvat urheilijat pinnistävät hurjasti saadakseen huiman korkean keinun pyörähtämään täyden ympyrän.

Vatsaavääntävä laji on nimeltään kiiking, keinuminen. Se on Virossa kehittynyt parin vuosikymmenen aikana kilpailulajiksi.

Kiikingissä tavoitteena on keinua täysi ympyrä mahdollisimman pitkillä keinun aisoilla. Mitä pidemmät aisat, sitä parempi sijoitus. Kilpailija kiinnitetään erilaisilla remmeillä käsistään ja jaloistaan tiukasti keinuun.

Lajin kehitti 1990-luvun alussa Ado Kosk, joka myös rakensi ensimmäisen kiiking-keinun. Ensimmäinen nykyaikainen keinu, jossa on aisojen pituutta voidaan säätää, pystytettiin vuonna 1996 Pärnussa.

Johanna Sooba Viron kiiking-liitosta kertoo, että keinuja on kolmea eri kokoa. Suurimmassa aisojen pituus voi olla 4–8 metriä.

Lajin maailmanennätys, joka on samalla myös Viron ennätys, onkin suurella keinulla tehty: Sven Saarperen nimissä oleva ennätys on tehty 7 metriä ja 35 senttimetriä pitkillä aisoilla. Naisten ennätys on Helga Ehrenbuschin 5,95 metriä.

Keinuminen voi tuntua helpolta hommalta, mutta kilpa-kiiking on totista työtä.

“Tärkeintä tekniikassa ovat vartalon asennot ja se, miten kyykistyä ja nousta pystyyn oikeaan aikaan. Voima ei auta, jos tekniikkaa ei ole. Tosin suuremmissa korkeuksissa voimalla ja kestävyydellä on merkitystä”, Sooba sanoo. 

Teksti Silja Hurskainen, Kuva Eesti Kiikingu Liit

Lue lisää samasta aiheesta
keinu keinuminen kiiking kilpa-kiiking kyläkeinu­perinte