Kevätpäivä Kissanhännässä
Tallinnan virkeät asukasyhdistykset järjestävät suosittuja festivaaleja alueillaan.
Kissanhännän eli Kassisaban kevätpäivänä 23. huhtikuuta Falgin puisto kaikui musiikista ja markkinahumusta, kaduilla pelattiin tennistä ja pingistä, seikkailusuunnistus vei lapset kujille ja kortteleihin. Päivän mittaan puistossa ja pihakahviloissa poikkesi tuhansia ihmisiä.
Koko organisointi hoidettiin vapaaehtoisvoimin ja lähes rahatta.
Virinnyt kansalaisaktivismi on näyttäytynyt Tallinnassa muun muassa asukasyhdistysten perustamisena, omina tapahtumina ja asuinalueiden identiteetin etsimisenä. Uus Maailm, yksi pioneereista, järjestää syyskuisen katufestivaalinsa jo kymmenettä kertaa.
Olen asunut Kassisabassa yli 15 vuotta. Toompean liepeiltä rataa kohti valuva idyllinen puutaloalue tuntui virkoavan ikiunesta, kun asukasyhdistys kolmisen vuotta sitten perustettiin. Ensitöikseen se pisti pystyyn kevätjuhlan.
Päätän lähteä Kissanhännän kolmannen kevätpäivän järjestelyihin mukaan, ja omana missionani on pihakahviloiden järjestäminen. Tämä juttu perustuu toisin sanoen perskohtaiseen kokemukseen.
Kulmakapakan takahuoneessa helmikuun alussa pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa en tunne ainuttakaan mukana olijaa, vaikka yksi on naapurini vastapäisestä talosta. Alku vaikuttaa sekavalta ja tekemistä tuntuu olevan enemmän kuin ihmisiä paikalla. En ollut varma miten tosissaan ideani otetaan.
Kaksi ja puoli kuukautta on lyhyt aika pienemmänkin häppeningin järjestämiseen. Erilaiset luvat, rahan kerääminen ja sponsoreiden etsintä sekä organisointi ylipäätään vievät tolkuttomasti aikaa.
Matriisimaista palettia pitää koossa Nele, jolle sälytetään vastuu lankojen pitämisestä yksissä käsissä. Mukana on kymmeniä ihmisiä, joista osaa en tapaa koskaan. Kaire ja Kaja huolehtivat lastenohjelmasta, Mariliis esiintyjistä, Reet kirjanpidosta, Maanus logistiikasta, Asko ja Meelis julisteista ja grafiikasta. Erik hankkii Sakun teltat ja Emma rahaa Hooandjan kautta, kaikki kynnelle kykenevät kerjäävät lahjoituksia ja palkintoja kontaktiensa kautta.
Pihakahvilaprojektini etenee visaisesti. Tieto ei leviä, vaikka levitän kutsua yhdistyksen Facebook-sivuilla ja infotauluilla ja laitan mainoksia lähikauppaan. Liian myöhään tajuan, että olisi pitänyt jalkautua.
Mutta pikku hiljaa, yksi kerrallaan, halukkaita ilmaantuu. Kun tapahtumaan on kaksi viikkoa, mukaan on ilmoittautunut kuusi kahvilaa. Päätän, että pilotiksi määrä on ihan riittävä.
Ehdimme kokoontua pari kertaa, maanantaina vien kahvilanpitäjien ilmoitukset tilapäisestä myyntitoiminnasta elintarvikevirastoon. Sääennusteet lupaavat lauantaiksi räntää.
Oma kylä keskellä kaupunkia
Miksi ihmiset kuluttavan niin paljon aikaa ja vaivaa ilmaiseen työhön?
”En esitä itselleni miksi-kysymystä, sillä silloin saattaisi jäädä homma tekemättä. Olen sitä tyyppiä, joka lupauksen annettuaan pitää sen”, vastaa Kaire Sõmer, joka kevätpäivän lisäksi järjestää Kassisaban syksyistä kaapinpuhdistuspäivää, Helsingin Siivouspäivän mallin mukaan.
Kairen mukaan kyseessä on ympärivuotinen työ – projektihakemusten tekemistä riittää tapahtumien lisäksi. Hänen mielestään homma on vielä liian harvojen harteilla, mutta innokkaita ihmisiä tulee onneksi koko ajan mukaan.
”Tapahtuminen järjestäminen on antanut hyvän mahdollisuuden itsensä ylittämiseen, olen oppinut uusia asioita, vaikkapa myyntipuhetta sponsoreiden ja ilmaisten esiintyjien löytämiseksi.”
Kevätpäivän aikana stressi alkoi laantua ja Kaire sanoo lasten aktiivisuuden, ilon ja innon tarttuneen häneenkin.
”Ja lentopalloilijalle suurta iloa tuotti ulkona pelaaminen. Aikoinaan kenttiä oli joka puistossa.”
”Kassisaba on minun kyläni kaupungin keskellä. Yhdistys on tehnyt alueesta enemmän oman sekä minulle että tyttärelleni. Olemme saaneet paljon uusia tuttuja ja ystäviä.”
Kaupunkikulttuuria ja etujen valvomista
Sosiologi Peeter Vihma teki aloitteen Kassisaban asukasyhdistyksen perustamiseksi syksyllä 2013. Tavallaan koemielessä, sillä hän oli siihen asti lähinnä tutkinut kansalaisyhteiskunnan kehittymistä.
”Ihmiset vaurastuvat paitsi taloudellisesti, myös kulttuurisesti. Asukasyhdistystoiminta antaa sosiaalista pääomaa”, Vihma muotoilee.
Toinen syy on voimakas tarve identifioitua ja kuulua johonkin. Asuinalue on paikka, johon voi kasvattaa juurensa.
”Myös kaupunkilaiset etsivät omaa yhteisöä”.
Vihman mukaan kulttuurinen puuhastelu ajaa ihmisiä yhteen, mutta vahvana tekijänä on myös halu saada ääni kuuluviin oman kulmakunnan asioissa. Yhdistys kanavoi asukkaiden toiveet hallintoon päin. Tallinnassa esimerkiksi kädenvääntö Kalarannan rakentamisesta johti Telliskiven asukasyhdistyksen perustamiseen.
Kaaoksesta kahvilaksi
Mutta palataanpa vielä hetkeksi Kissanhännän kevätjuhlaan 23. huhtikuuta. Aamu on pilvinen. Kahvilan pöytiä ja penkkejä kasataan kellarista raahatuista vanhoista ovista ja lankunpätkistä lievässä paniikissa. Aika kiitää, mutta onneksi virolaisten loistavimpiin ominaisuuksiin kuuluu viime tipan aikaansaavuus.
Räsymattoja aidan päälle, kukikkaat liinat pöydille ja puolelta päivin keväisen ankea piha on muuttunut värikkääksi terassiksi. Voin itsekin huokaista helpotuksesta, kun saamme lopulta yhteisvoimin polttimen kiinni kaasupulloon. Muurikka päälle ja lettuja kehiin.
Ihmisiä soljuu pihaan, mutta onneksi ei liian tiuhaan tahtiin. Naapuripöydässä Ehan ja Minnan soppa ja herkulliset kakkupalat tekevät kauppansa. Getter puristaa tuoremehua appelsiineista ja porkkanoista.
En ehdi koko päivänä puistoon, vaikka se on kivenheiton päässä. Olisi ollut kiva nähdä muutkin pihakahvilat. Luvattua sadetta ei kuitenkaan tule (seuraavan päivän räntäsade havainnollistaa vaihtoehtoisen skenaarion).
Iltakuudelta kaksi ämpärillistä lettutaikinaa on paistettu ja syöty, soppa loppunut ja kaikilla kahvilanpitäjillä hyvä mieli.
Ensi vuonna uudestaan.
Kissanhäntä taitaa olla minunkin kyläni.
KEVÄTJUHLIA
21.–22.5. Kalamajan päivät: lauantaimarkkinat ja 76 pihakahvilaa. www.kalamajapaevad.ee/kava
29.5. Kakumäen kahvilapäivä ja Nõmmen vihreät veräjät
Klikkaa osoitetta, jos haluat nähdä sijainnin kartalla.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
