Kämmeköiden kulta-aika
Kesäkuu on paras aika tehdä kasviretki
Miksi Virossa kasvaa niin paljon kiinnostavia kasveja? Biologi, valokuvaaja ja luonto-opas Peeter Vissak vastaa:
”Syitä on monia. Ensinnäkin Viro on maaperän ja mullan suhteen pieneen pinta-alaansa nähden hyvin monipuolinen. Puolet Virosta on kalkkikivimaaperää ja toinen puoli on Devonin hiekkakiveä.
Maassa on kuivia alueita, kuten nummia. Sitten on soita, rämeikköjä ja ruovikkoja. Kasviston muodostamat lajit ovat tulleet melkein kaikista ilmansuunnista. Lisäksi sadoilla lajeilla Viro on levinneisyyden reuna-alue. On kasveja, joiden pääkasvualueet jäävät meistä pohjois- ja koillispuolelle, monien lajien pääkasvuala taas on kauempana idässä ja kaakossa.
Virossa luonnontilaiset ympäristöt vuorottelevat ihmiskäytössä olevien alueiden kanssa. Viron ilmasto ja sääolosuhteet voivat samoin olla hyvin vaihtelevia eri paikoissa ja eri vuosina. Kaiken tämän takia Virossa on kasvilajeja, jotka kiinnostavat pohjoismaalaisia ja myös Länsi-Euroopan ihmisiä.”
Mikä on paras aika tehdä kasviretki? ”Kaikkein varminta on tulla retkelle myöhäiskeväällä tai kesällä. Osa kämmeköistä kukkii toukokuun viimeisessä kolmanneksessa ja kesäkuun alussa. Osa taas kukkii vasta kesäkuun toisessa puoliskossa tai heinäkuussa. Myös useat Itä- ja Etelä-Viron hiekkaisten alueiden kasvit kukkivat vasta juhannuksen jälkeen ja heinäkuussa. Lounais-Virossa kasvava idänmiekkalilja kukkii melko myöhään, usein heinäkuun toisessa puoliskossa”, kertoo Vissak.
Mitkä sitten ovat parhaat paikat kämmeköiden suhteen? ”Länsi- Viro ja saaret. Metsäniityt, niityt, alvarit, suon reunamat ja useilla lajeilla myös metsät”, tiivistää Vissak.
Peeter Vissak on ollut luonto- oppaana niin suomalaisille kuin myös keskieurooppalaisille. Viron kasvimaailma lumoaa vieraat läheltä ja kaukaa. ”Heitä kiinnostaa se, mitä kotimaassa ei ole. Riippuu tietenkin, miten fanaattinen kasviharrastaja on kyseessä. Kasviyhdistyksissä on pääasiassa alan asiantuntijoita, jotka tuntevat koko flooran ja ovat kiinnostuneita pienimmistäkin vivahteista, kuten erilaisista alalajeista ja muunnelmista. Sunnuntaiharrastajat yleensä eivät syvenny vaikeisiin kasviryhmiin, vaan ovat kiinnostuneita enemmän kukkakasveista. Luonnollisesti myös sieltä löytyy vaikeita ja jännittäviä lajeja. Suomalaiset ovat kiinnostuneita Itä- ja Kaakkois-Viron lajien lisäksi myös kalkkikivimaaperäisten niittyjen kasveista, sillä niitä on Suomessa vähän.”
Lempikämmekkää Peeter Vissak ei osaa valita. ”Oikeastaan kaikki ovat kiinnostavia ja omanlaisiaan. Viime aikojen lempikasveja ovat pienemmät ja vaatimattomammat lajit, kuten mesikämmekkä, herttakaksikko, kiiltovalkku ja harajuuri. Myös kimalaisorho ja miehenkämmekkä ovat sympaattisia, suoneidonvaippa taas on yksi kauneimmista ja tikankontti jaksaa aina hämmästyttää.”
Viron kasvimaailma
Virossa on löydetty noin 1 500 kasvilajia, joiden joukossa on muun muassa 36 kämmekkälajia. Maassa on runsaasti lajeja, jotka puuttuvat Suomesta kokonaan tai ovat hyvin harvinaisia.
Viro on mielenkiintoinen sekoitus idän ja lännen kasvilajistoa. Maan länsiosalle tunnusomaisia ympäristöjä ovat alvarit, metsäniityt ja jalopuumetsät. Idässä taas vallassa ovat havupuumetsät.
Ensimmäiset kämmekät alkavat kukkimaan jo toukokuun puolivälissä, jolloin vuorossa ovat soikkokämmekkä ja miehenkämmekkä. Suomestakin löytyvä tikankontti kukkii yleensä kesäkuun ensimmäisellä puoliskolla, kuten useat Viron kämmeköistä.
Tämän vuoden kämmekäksi valittiin palokämmekkä, joka viihtyy Saarenmaan ja Länsi-Viron niityillä.
Tietoa Viron kämmeköistä löytyy Viron orkideasuojeluklubin (Eesti Orhideekaitse Klubi) nettisivuilta: www.orhidee.ee
TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA
Lue lisää samasta aiheesta
