18.1.2026 | Luonto

Hyytävää kauneutta ihastelemaan

Stewart Johnson ja Timo Raussi
Kuvat Andrei Chertkov, 
Toolbox Estonia / Priidu Saart

Talvinen sää voi Virossa olla yhtä kylmä kuin Suomessakin, mutta Pohjois-Viron luonnossa voit juuri siksi kohdata erään kauniin ja valokuvauksellisen ilmiön. Lähde Tallinnasta päiväretkelle ihastelemaan yhtä tai useampaa vesiputousta, jotka ympäristöineen ovat verhoutuneet jään ja kuuran valtakunnaksi. Huikeimmat niistä muistuttavat talvisin ylösalaisin kääntynyttä luolaa, jossa valtavat jääpuikot roikkuvat putouksen huipulta ja yhdistyvät sen pohjalta ylöspäin kasvaviin jäästalagmiitteihin. Tässä putouksista suosituimmat.

Jägalan putous eli viroksi ”juga” sijaitsee Harjumaalla, alle tunnin ajomatkan päässä itään Tallinnasta. Bussit 154 ja 158 kulkevat reilun kilometrin päähän Koogin kylään muutaman kerran päivässä. Ympärivuotiselta virtaukseltaan putous on Viron runsasvetisin. Vesiuoman leveys on 50 metriä ja pudotus kahdeksan metriä. Polut putoukselle kulkevat molemmilta puolin jokea, ja jos olet varovainen, voit laskeutua sen reunalta alas tutkimaan jäätynyttä virtausta myös takaapäin eli kallionkielekkeen alta.

Keila-Joan putous sijaitsee puolestaan länteen Tallinnasta, samannimisessä kylässä myös noin tunnin ajomatkan päässä. Sen luo pääsee selvästi paremmin bussillakin – linjat 108, 126, 127 ja 128 kulkevat tänne alle tunnin välein Estonia-teatterin takaa Pärnu maanteen pysäkiltä. Vesimäärältään putous on maan kolmanneksi mahtavin. Vesiuoma on 70 metriä leveä ja kuusi metriä korkea. Vaikka jäätyneen putouksen alle ei pääsekään – eikä sitä oikeastaan suositella yleisemminkään – ympäröi sitä kaunis ja helppokulkuisia retkeilypolkuja käsittävä puisto sekä komea kartanolinna.

Vesimäärältään selkeästi Viron mahtavin putous – tai oikeammin portaittainen koski, jossa korkeinkin pudotus on vain kolmisen metriä – sijaitsee Narvassa. Mutta koska joki padottiin ja valjastettiin jo neuvostoaikana itänaapurin sähköntuotannon tarpeisiin, ei siinä talvisin ole vettä kuin äärimmäisen harvoissa ohijuoksutustilanteissa.

Vettä sen sijaan virtaa talvisinkin Keila-Joasta länteen, Paldiskin lähellä Pakrin niemimaalla sijaitsevasta Pakrin putouksesta. Sen luo tosin ei pääse bussilla eikä virtauskaan ole kovin vaikuttava, mutta putous on korkeahko ja pakkasella siitä nouseva sumu verhoaa lähistön puut upeaan kuuraan. Alueella on muitakin pieniä putouksia kuten esimerkiksi Treppojan putous, joten seudun luonnossa riittää tutkittavaa vaikka koko päiväksi.

Ja lopuksi se vesiputous, joka on Viron korkein ja jonka ympäristö on jäätyessään lähes spektaakkelimaisen komea. Itä-Virumaalla Toilan lähistöllä sijaitsee Valasten putous, jossa lähistön karsti- ja suoalueilta kuivatusuomaa myöten Suomenlahteen johdettava vesi putoaa törmän huipulta 30 metrin matkan alas. Täällä mereltä kantautuvaa vesihöyryä on niin paljon, että talvisin koko törmän kylki ja kaikki sen puut ovat jääpuikkojen, huurteen ja kuuran peitossa.

Kauneudella voi tosin olla traaginen kääntöpuolensakin. Hiljattain Valasteella sattui vaaratilanne, kun suuri osa putouksen yläpäähän kertyneestä jäästä romahti alas hetkellä, jolloin kymmenkunta ihmistä – joukossa myös lapsia – oli kerääntynyt ihastelemaan putousta sen juurelle. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta tapaus oli hyvä muistutus siitä, miksi jäisten putousten lähellä kannattaa noudattaa esille asetettuja varoitusmerkkejä ja käyttää tervettä maalaisjärkeä.