Elokuun sininen herkku

Sinivatukka (põldmari) on virolaisille tuttu loppukesän marja, josta valmistetaan hilloa, mehua ja viiniä.

Suomessa luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla kasvava sinivatukka (myös sinivadelma) on Länsi-Virossa yleinen marja, joka viihtyy erityisen hyvin kalkkikivisissä maaperissä. Elokuussa kypsyvät marjat on helppo kerätä matalista pensaista, joita kasvaa tienvarsilla, takapihoilla ja metsänreunoissa. Marjoja voi kerätä ensimmäisiin yökylmiin asti eli yleensä lokakuulle.

Sinivatukka muistuttaa vadelmaa, mutta on hieman isompi ja väriltään mustansininen tai musta. Maku ei ehkä monien mielestä ole vadelman veroinen, minkä vuoksi se ei ole niin suosittu kuin punainen sukulaisensa. Mehukkaita marjoja voi kuitenkin hyödyntää monin tavoin.Sinivatukoista voi valmistaa hilloa, kotiviiniä ja mehua. Niitä voi myös pakastaa ja kuivattaa. Sinivatukat sopivat käytettäväksi hyvin muiden marjojen kanssa, ne antavat kauniin värin ja makuun hapokkuutta.

Virolaisravintoloissa sinivatukkaa voi löytää esimeriksi jälkiruuissa. Marjat ovat suosittu komponentti myös kauneudenhoitotuotteissa kuten ihovoiteissa.

Terveelliset marjat sisältävät B-ryhmän vitamiinien lisäksi C- ja E-vitamiinia sekä runsaasti erilaisia mineraaleja, etenkin kaliumia. Marjat säilyvät omassa mehussaan hyvin viileässä kellarissa, koska niissä on puolukan tapaan runsaasti bentsoehappoa.

Sinivatukoita neuvotaan virolaisessa luonnonlääkinnässä käyttämään muun muassa flunssan hoitoon, aineenvaihdunnan parantamiseen ja kuumeen alentamiseen. Ulkoisesti marjoilla on hoidettu ihosairauksia ja ikeniä.

TEKSTI JA KUVA MIKKO VIRTA

Lue lisää samasta aiheesta