Viron luonnon symbolit

Kansalliseläimet, -kivet ja -kasvit opastavat virolaiseen luontoon. Niiden avulla saa vihiä myös virolaisuuden olemuksesta.

Kansalliseläin – mäyrä, siili, susi? (Mäger, siil, hunt)
Kansalliseläimen valitsemisesta Virolle on keskusteltu jo monta vuotta. Ehdokkaita on vilissyt yhtä paljon kuin on ehdottajiakin. Ehkä hieman yllättäen kärkikahinoissa on pyörinyt myös susi. Monen mielestä juuri susi olisi sopiva eläin edustamaan virolaisia nisäkkäitä. Suhtautuminen suteen on Virossa neutraalimpi kuin Suomessa, vaikka seitsemän kertaa pienemmässä Virossa hukkia elää lähes yhtä paljon kuin pohjoisnaapurissa. Suden kanssa vahvoina ehdokkaina ovat olleet myös mäyrä ja siili.

Kansallislintu – haarapääsky (Suitsupääsuke)
Sinivalkoisella kesätaivaalla lentelevä haarapääsky on ollut virolaisten kansallislintu vuodesta 1962. Taivaan korkeuksissa kiitävä lintu edustaa virolaisille vapautta ja sitä pidetään yhtenä virolaisuuden symboleista. Haarapääsky on myös kesän tuoja. Ihan niin kuin Suomessakin joutsen palaa uskollisesti joka kevät takaisin pohjoiseen maahan, niin tekee pääskynenkin – tosin sen taival Afrikasta on paljon pidempi.

Haarapääsky on Virossa myös onnen lintu. Kansanuskomuksen mukaan pihapiirissä pesivä pääskynen tuo isäntäperheelle onnea. Jotain pääskysen tärkeydestä kertoo myös, että sen kuva oli 500 kruunun setelissä.

Kansalliskala – silakka (Räim)
Kun silakka muutama vuosi sitten valittiin Viron kansalliskalaksi, aiheutti valinta pahaa mieltä. Monen mielestä parempi valinta olisi ollut hauki. Niin tai näin, silakka on Viron kansalliskala ja yksi suosituimmista ruokakaloista.

Silakkaa pyydetään Suomenlahden lisäksi erityisesti Liivinlahdella, jossa ahkerimmat kalastajat ovat perinteisesti tulleet Ruhnun ja Kihnun saarilta. Silakkamarkkinoita järjestetään toukokuussa muun muassa Laon satamassa Pärnumaalla.

Kansalliskukka – ruiskaunokki (Rukkilill)
Ruiskaunokin kauneus ei ole jäänyt huomaamatta Suomessakaan, jossa se hävisi niukasti kansalliskukkaäänestyksen kielolle. Virossa ruiskaunokki on ollut kansalliskukka vuodesta 1968. Ruiskukan siniset silmät sopivat hyvin kansallistunteen nostattamiseen, joten ei olekaan ihme, että porvarilliset puolueet käyttävät sitä tunnuksenaan. Se on muun muassa Viron konservatiivisen kansanpuolueen tunnus. Ruiskaunokkeja voi löytää myös vaatteista, astioista ja erilaisista logoista. Ruiskaunokki on myös Saksan kansalliskukka.

Kansalliskivi – kalkkikivi (Paekivi)
Kalkkikivi on Virossa läsnä joka puolella: talojen seinissä, pihalaatoissa, portaissa, kivijaloissa, savupiipuissa ja kiviaidoissa. Siitä on rakennettu melkein mitä tahansa.

Länsi-Virossa kalkkikivi paljastuu heti, kun vähänkin kuopaisee multakerrosta. Komeimpana kalkkikivi näyttäytyy kuitenkin rantajyrkänteillä Saarenmaan pohjoisrannikolla ja Suomenlahden etelärannikolla. Baltian klintti kulkee itse asiassa Öölannista Laatokalle asti, välillä merenpohjassa. Korkein rantajyrkänne sijaitsee Itä-Virumaan Ontikalla, jossa törmä kohoaa 55 metriä merenpinnasta.

Luonnossa kalkkikiven merkitys näkyy kasvillisuuden monimuotoisuutena. Kalkkipitoista maaperää rakastavat etenkin luonnon orkideat eli kämmekät, joita Virossa kasvaa 36 eri lajia.

Kansallismaisemat
Mikä on Viron kansallismaisema? Vastaus riippuu siitä, kysytäänkö asiaa rannikon vai sisämaan asukkaalta. Yhdelle se on Ontikan rantajyrkänne, toiselle taas mäkien ja järvien kirjavoima Etelä-Viro tai hiljalleen hiekkakivitörmien välissä virtaava Ahjajoki Taevaskojalla. Maan kauneimpana järvenä pidetään Otepään Pyhäjärveä. Suosittuja luonnonnähtävyyksiä ovat myös putoukset, kuten Jägala Tallinnan itäpuolella.

Kansallishyönteinen
Viime aikoina on käyty keskustelua Viron kansallishyönteisestä. Valinta on vielä tekemättä, mutta kansan syvistä riveistä on ehdotettu niin mehiläistä, muurahaista, punkkia kuin vesikirppuakin. Mikäköhän niistä kuvaisi parhaiten virolaista?

TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT ARNE ADER, SVEN ZACEK, EAS

Lue lisää samasta aiheesta