HISTORIAA ELOKUVISSA
Tänä vuonna tuosta ensimmäisen virolaisen elokuvan ensi-illasta on kulunut sata vuotta ja merkkivuotta juhlitaan sen mukaisesti. Ensimmäisen oman filmin pätkän syntyessä elokuva ei toki ollut Virossa tuntematon asia. Ensimmäiset elokuvanäytökset oli pidetty Tallinnassa jo 1896 ja ensimmäinen oikea elokuvateatteri oli avattu Tarttoon 1908. Ihan samassa tahdissa uusi taidemuoto valloitti naapurimaissakin.
Viron oma elokuvatuotanto käynnistyi hitaammin, Pääsuken dokumenttipätkä oli siis ensimmäinen virolaisfilmi kaupallisessa levityksessä. Ensimmäinen näytelmäelokuva oli myös Pääsuken tekemä. Se oli poliittinen satiiri Karhunpyynti Pärnumaalla vuonna 1914 ja oli pituudeltaan 14 minuuttia. Samaa pituusluokkaa oli myös ensimmäinen suomalaiselokuva Salaviinanpolttajat, joka valmistui 1907. Ensimmäinen virolainen täyspitkä elokuva valmistui 1924, ja se oli aiheeltaan historiallinen draama. Viime vuonna Virossa tehtiin 9 näytelmäelokuvaa sekä lukuisia dokumentti- ja lyhytelokuvia.
Historiaa elokuvista
Ensimmäinen pitkä virolaisfilmi oli Mineviku varjud eli Menneisyyden varjot, ja se kuului historiallisten filmien laajaan luokkaan. Historialliset filmithän ovat kuin historialliset romaanit, tapahtuvat menneisyydessä enemmän tai vähemmän aidolle historialle uskollisina. Vaikkapa kaikki lännenelokuvat ovat tässä mielessä historiallisia filmejä.
On toinenkin tapa lähestyä elokuvissa menneisyyttä. On elokuvia, jotka elokuvan keinoin pyrkivät kertomaan mahdollisimman hyvin historiallisista tapahtumista.
Virossa tämän elokuvatyypin paras edustaja lienee Tuulinen ranta -televisiosarja, joka on esitetty myös Ylen Teema-kanavalla.
Tuulinen ranta eli virolaisittain Tuulepealne maa valmistui 2008 Viron itsenäisyyden 90. juhlavuoden kunniaksi. TV-sarjan käsikirjoitus on historialle alisteinen, eli ensin on katsottu miten asiat oikeasti olivat ja sitten tapahtumien loimiin on kudottu draamasarjan juoni. On kaksi perhettä, joiden nuorten elämää seurataan. Maalaispoika Suomenlahden rantakylästä ja hänen luokkatoverinsa, varakkaan asianajajan poika Tallinnasta, ovat sarjan keskushenkilöt. Poikain tie vie lukiolaisina Viron Vapaussotaan ja monen mutkan kautta he päätyvät taas yhteen saksalaismiehityksen aikana Tallinnassa vuonna 1941.
Asianajaja isän kollega on Konstantin Päts, Viron tuleva presidentti, ja sitä kautta saadaan kuvattua myös valtiojohdon suunnitelmia, toiveita ja ratkaisuja 1930-luvun viimeisinä vuosina. Sivuhenkilöitä on paljon ja heidän kauttaan kuvataan niin baltiansaksalaisten lähtöä Saksaan, virolaisen spekulanttiluokan nousua 20-luvun noususuhdanteessa tai kommunismin myötäjuoksijoiden ilmestymistä talven 1940 aikana. Erikoista Tuulisessa rannassa on se, että vaikka TVsarja on tehty Viron itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi, se ei pyri kaunistelemaan Viron ensimmäisen tasavallan historiaa. Asiat kerrotaan niin kuin ne olivat, avoimesti mutta hillitysti. Sarjan dramaattinen puoli tapahtuu henkilöiden välisissä suhteissa ja heidän kohtaloissaan. Sarjaa löytää muun muassa Tallinnan marketeista DVD:nä ja se on sangen viihdyttävää Viron historiaa.
Toinen samalla tavalla historiaa kuvittava DVD on Viron television tekemä August 1991 eli Elokuu 1991. Nimensä mukaisesti televisiofilmi kertoo, mitä Virossa tapahtui Moskovan vallankaappauksen aikana ja miten Viro julistautui taas itsenäiseksi. Viron televisiossa tajuttiin elokuvaa suunniteltaessa, ettei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Elokuva kertoo Viron television uutistoimituksen ja yhden sen kuvausryhmän työstä noina jännittävinä päivinä. Ratkaisu antaa mahdollisuuden aidon dokumenttimateriaalin käyttämiseen ja dokumenttimateriaalin avulla elokuvan tarina taustoitetaan miltei huomaamatta. Kaikki tärkeät tapahtumat noina elokuun päivinä käydään läpi, joten suomalaiskatsojakin saa hyvän kuvan siitä, miltä Tallinnassa tuntui hetkellä, kun mahdollisuus vapauteen tuli yllättäen käden ulottuville.
Historiallisia elokuvia
Historiallisista tapahtumista kertovat elokuvat ovat draamoja, jotka on sijoitettu jonkin merkittävän tapahtuman yhteyteen. Historia ei ole ehkä tapahtunut aivan niin kuin kerrotaan, mutta tapahtuman perusolemus pyritään sitäkin huolellisemmin välittämään katsojille.
Viron historian kirkkaita hetkiä oli Viron Vapaussota, jossa voitettiin niin Neuvosto- Venäjä kuin Baltian saksalaisetkin. Vapaussodasta on tehty kaksi kuuluisaa filmiä. Nuoret Kotkat (Noored Kotkad) on vuodelta 1927 ja se kertoo kolmen nuoren miehen sankaritarinan Viron Vapaussodassa. On ylioppilas, seppä ja maatalon poika ja yhdessä taistellaan vihollista vastaan. Elokuva on mustavalkoinen mykkäfilmi ja näytteleminen parhaiden mykkäfilmin perinteiden mukaista, melkoista draamaa. Upeita ovat taistelukohtaukset, joissa Viron armeija oli mukana suurilla osastoilla.
Nimet marmoritaulussa (Nimed marmoritahvil, 2002) on puolestaan nykyaikainen versio Vapaussodasta, ja Viron katsotuin elokuva. Nimet marmoritaulussa on enemmän toimintadraama kuin sotaelokuva ja pääpaino on keskushenkilöiden keskinäisissä suhteissa, ei itse sodassa. Filmi perustuu samannimiseen kirjaan, joka on myös suomennettu, mutta elokuvan käsikirjoitus eroaa suuresti kirjan tarinasta. Molemmissa on kuitenkin kyse lukiolaispojista, jotka lähtivät vapaaehtoisina Vapaussotaan ja sodan oloissa koulutoverit hioutuivat yhteen erilaisista taustoistaan ja maailmankatsomuksistaan huolimatta.
Vuodet kahden Vapaussota-elokuvan välissä kertovat myös asenteiden muutoksista. Siinä missä Nuoret Kotkat olivat sankareita jo sotaan lähtiessään, Marmoritaulun koulupojista olosuhteet tekevät sankareita tai olosuhteet pakottavat sankareiksi – niin sodasta palaavista kuin heistä, joiden nimet kaiverretaan koulun marmoritauluun.
Elokuvia historiassa
Viron ehdottomasti kuuluisin elokuva on Viimne Reliikvia eli Viimeinen pyhäinjäännös (virallisesti Taistojen mies) vuodelta 1969. Reipas seikkailuelokuva on sijoitettu jonnekin 1570-lukuun, 25-vuotisen Liivinmaan sodan aikoihin. Puvut, aseet ja paikat ovat historiallisesti oikein, mutta siihen se historiallisuus sitten jääkin. Samanlaisia historiallisia seikkailuelokuvia tehtiin 1950- ja 60-luvuilla kaikissa maissa ja Viimeinen pyhäinjäännös on elokuvatyyppinsä laadukas edustaja, mutta nykyelokuviin verrattuna varmasti hidas ja vanhanaikainen.
Tärkeäksi elokuvaksi Viimeisen pyhäinjäännöksen tekee sen kulttielokuvan asema. Paljon puhutaan kulttielokuvista, mutta oikeasti niitä on olemassa hyvin harvoja. Onko Suomessakaan muita kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas? Viron ainoa kulttielokuva on juuri Viimeinen pyhäinjäännös. Sen musiikista on 1970- ja 1980-luvuilla etsitty poliittista salasanomaa, olivathan moniselitteiset sanat kansallismielisen runoilijan Paul-Erik Rummon tekemät. Salasanomia on etsitty myös monista elokuvan yksityiskohdista, sillä niitä taas oli mukana ideoimassa sellainen ironikko kuin Lennart Meri. Näennäisesti yksinkertainen elokuvan tarina purettiin uusiksi merkityksiksi ja salaviesteiksi. Niin tuskin oli elokuvaa tehtäessä ajateltu, mutta etsivä yleensä löytää ja tulkitsija pääsee selville.
Kun Viro voitti Euroviisut 2001, kokoontuivat nuoret Tallinnan Raatihuoneentorille juhlimaan. Juhlat aloitettiin laululla, joka oli elokuvasta Viimeinen pyhäinjäännös. Kapinallisten talonpoikain laulussa lauletaan; ”kartanot palavat, herrat kuolevat, maa ja metsä jää meille.” Erikoinen alkulaulu EU-hurmalle, mutta Euroviisuvoiton jälkeen virolaisten enemmistö kääntyi kannattamaan EU-jäsenyyttä.
Viimeinen pyhäinjäännös ei ole vain historiallinen seikkailuelokuva, vaan se on niin merkittävä osa virolaista populaarikulttuuria, että elokuva jo sinänsä on osa Viron kulttuurihistoriaa. Ikuisesti munkit lähtevät Piritan luostarista kansan pariin suorittamaan salaista tehtäväänsä…
TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVA HANNU LUKKARINEN
Lue lisää samasta aiheestaElokuvia historiassa Historiaa elokuvista Historiallisia elokuvia Konstantin Päts
