Kilometritolkulla kulttuuria
Art is everywhere – ainakin tänä vuonna Tallinnassa.
Kulttuurikilometri on yksi Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden haastavimmista hankkeista. Kaupungin avaaminen merelle ei ole jäänyt vain teesien tasolle, ja niinpä matkustajasatamasta länteen sijaitsevaa joutomaata on raivattu kansalaisten käyttöön.
Vanha rautatien pohja on katettu soralla, kohteet merkitty, reitti valaistu, penkitetty ja pensastettu, mutta pikkusievästä rantapromedista ollaan vielä kaukana. Rosoisen alueen siistimiseksi järjestettiin jopa siivoustalkoot. Omin silmin ja käsin koettuna voi vain toivoa, että tallinnalaiset pääsevät eroon ikävästä tavasta käyttää rantaa yleisenä kaatopaikkana. Mutta kyllä sinne nyt kehtaa mennä.
Kulttuurikilometri on melkein kahden mittainen ja sen varrelta löytyy mielenkiintoisia kohteita, uusia ja vanhoja. Linnahalli edustaa neuvostokauden arkkitehtuuria parhaimmillaan. On satamia, tsaarinaikainen Patarein vankila, idyllinen Kalamajan puutaloalue, viime vuonna avattu kalatori ja Eesti Disaini Maja. On vanhoja rakennuksia, jotka ovat saaneet tai saamassa uuden käyttötarkoituksen.
Ainutlaatuisen Lentosataman entisöityihin halleihin siirtyvä Viron merimuseo ainakin saa huikeat puitteet toiminnalleen.
Luovan talouden hautomoksi viitisen vuotta pyrkinyt kulttuurikeskus Katel eli Kulttuurikattila näyttää yhä robustilta ulospäin, mutta pitää sisällään jo Viron nykytaiteen museon. Turun Aurinkobaletti esittää Sasa Pepeljavin Tanssivaa tornia 8.–11. kesäkuuta entisen sähkövoimalan parikymmentä metriä korkeassa salissa.
Rähjäisestä teollisuusalueesta kulttuurikeskukseksi muuntuu myös Noblessnerin laivatehdas, jonka valimossa näkee päivänvalon muun muassa Timo Steinerin upouusi Kaksi päätä -ooppera. Nargenfestival esittää groteskia tarinaa julmien eläinkokeiden uhriksi joutuvasta koirapolosta 10.–12. kesäkuuta.
Kulttuurikilometriin mahtuu tietysti myös tyhjin silmin tuijottavia autiotaloja ja pöheiköissä perjantai- iltaa viettäviä ruskettuneita seurueita, mutta kaiken kaikkiaan rannalla on potentiaalia muodostua koko kansan vapaa-ajan ja kulttuurin kulutuspaikaksi.
Kulttuurikilometri avattiin virallisesti 15. toukokuuta ja kulttuurivuoden tapahtumia järjestetään pitkälle syksyyn asti.
Laulukentällä Chromatico ja Eksperimenta!
Taidekokemusten etsiskelyä ulkotiloissa voi harrastaa myös Laululavan ympäristössä. Ja etsimiseksi menee, jos haluaa löytää toukokuun puolivälissä avatun Cromatico-veistoksen. Sen verran piiloon soiva tilataideteos on onnistuttu sijoittamaan.
Ideana on astua teokseen laulaen. Sisällä kävellessä ja hyräillessä rakennus resonoi vastaan eri sävelkorkeuksin. Näin muodostuu perinteinen kromaattinen sävelasteikko, joka on yhdistänyt lähes kaikkea klassista ja kevyttä musiikkia viimeiset 300 vuotta.
Laulukentälle kannattaa mennä myös toisesta syystä: koululaisten nykytaiteen triennaali Eksperimenta! on vallannut Laululavan kolmen kerroksen näyttelysalit ja levittäytynyt lisäksi edustalla olevaan puistoon. Osa töistä on läheisessä Maarjamäen linnassa.
Kansainvälinen triennaali järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Toivottavasti siitä tulee perinne, sillä kuvataidetta harrastavien nuorten on paljon vaikeampi saada itseään näytille kuin vaikka muusikoiden tai näyttelijöiden.
Näyttelyn teema on tila, sekä fyysinen että päänsisäinen, mutta se ei juurikaan kahlitse luovia ja rajattoman fantasian omaavia nuoria. Todella mielenkiintoinen kattaus ulottuu videotaiteesta installaatioihin ja sarjakuvasta klassiseen maalaukseen.
Eksperimenta! on ehdottomasti Tallinnan tämänhetkisen taidetarjonnan hauskin, mietityttävin, koskettavin ja elämyksellisin näyttely. Sopii lapsille ja aikuisille. Auki 14. kesäkuuta asti, lisätietoja www. eksperimenta.net.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT MIKKO VIRTA, STINA KASE JA STEN JÕEMETS / NIKON
Lue lisää samasta aiheesta
