Johdatus Viron luonnon saloihin

 

• Haarapääsky (suitsupääsuke) on Viron kansallislintu, joka on keväisin odotettu saapuja ja onnen tuoja. Taitavana lentäjänä haarapääsky on ollut virolaisille vapauden vertauskuva. Sen laulu kuuluu virolaisittain näin: Midli-madli-kudli-kadli, kudusin kangast, tegin riiet. Poiss läks metsa, kännu otsa, tõmbas lõhki, kärrrrrrr. 

 

• Kalkkikivi (paekivi) on Viron kansalliskivi. Liuskeinen kivi sopii mainiosti rakentamiseen ja sitä on nähtävissä muun muassa Tallinnan vanhassakaupungissa.

 

• Ruiskaunokki (rukkilill) on Viron kansalliskukka. Asemastaan huolimatta kauniin sinistä kukkaa ei kovin usein pääse ihailemaan luonnossa. 

 

• Silakka (räim) on Viron kansalliskala ja suosittu raaka-aine monissa ruuissa. Silakkaa pyydetään muun muassa Liivinlahdella ja Suomenlahdella. 

 

• Susia (hunt) elelee Viron luonnossa noin 150. Sudella on erityisasema muinaisvirolaisessa perinteessä, sillä on kymmeniä erilaisia kutsumanimiä. Sutta on ehdotettu Viron kansalliseläimeksi. 

 

• Karhuja (karu) elää Virossa noin 700. Karhun kohtaaminen luonnossa on kuitenkin harvinaista. Itä-Virumaalla sijaitsevasta karhukojusta karhujen näkeminen ja kuvaaminen onnistuu melko varmasti.

 

 

• Matsalun kansallispuisto on kuuluisa lintuparatiisi. Merenlahden rantaniityt, luhdat ja ruovikot houkuttelevat keväisin ja syksyisin runsaasti vesilintuja ja kahlaajia.

 

• Soomaan kansallispuisto on perustettu suojelemaan alueen ainutlaatuisia soita ja metsiä. Kuresoo on Viron suurin yhtenäinen suo (11 000 ha). Soomaan perinteinen kulkuneuvo on haabjas eli yhdestä puusta veistetty ruuhi. 

 

• RMK:n kaksi luontoreittiä kulkevat koko Viron halki. Länsi-reitti kulkee Keski-Viron ja Soomaan metsien kautta meren rannalle Iklaan. Eteläreitti kiemurtelee Järvamaan peltojen ja Peipsin kosteikkojen kautta Setumaalle. 

 

• Viron korkeimmat kalkkikivijyrkänteet sijaitsevat Ontikan seudulla, jossa jyrkänne kohoaa parhaimmillaan jopa 55 metriä merenpinnasta. Se on osa 1 200 kilometriä pitkää Baltian klinttiä, joka alkaa Öölannista. Yli 30 metriä korkea Valasten putous on huima näky. 

 

• Munamägi on Viron korkein kohta. Etelä-Virossa sijaitseva mäki kohoaa 318 metrin korkeudelle merenpinnasta. Mäen huipulla sijaitsee näkötorni, josta avautuu kaunis näköala lähiseudulle. 

 

 

• Kihnu ja Ruhnu ovat jännittäviä pikkusaaria Liivinlahdella. Eristyneisyytensä takia on molemmilla saarilla säilynyt vanhoja tapoja ja koskematonta luontoa. Kihnun kulttuuri on hyväksytty Unescon maailmaperintölistalle.  

 

• Võrtsjärvi on Viron toiseksi suurin järvi. Se on rikas kalalajistoltaan, järvestä on pyydetty 36  kalalajia. Järviä on Virossa yli 1 400. Suurin osa niistä on melko pieniä. 

 

• Peipsin hiekkarannat ovat Viron pisimmät lajissaan. Järven pohjoisranta 30 kilometrin matkalta on kaunista männiköiden reunustamaa hiekkarantaa.

 

• Peipsijärvi (3 555 ha) on Viron suurin ja Euroopan viidenneksi suurin järvi. Hyvänä kalajärvenä tunnetulta Peipsiltä pyydetään muun muassa lahnaa, siikaa, muikkuja ja Peipsin kuoretta (tint). 

 

TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVITUS EVE JAANSOO