Teatteritalo syntyi oljista
Mikä on tuo musta funkkiskuutio, joka on yhtäkkiä putkahtanut suojellulle puolustusvallille matkustajasataman puoleiseen päähän Vanhaakaupunkia?
Se on Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden merkittävin ja kallein hanke, pehkupaaleista tehty teatteri. Teatteri kukoistaa Skånen bastionilla vain viisi kuukautta ja puretaan syksyn saapuessa. Käppäilemme aurinkoisena huhtikuisena päivänä rakennustyömaalla hankkeen äidin Ene- Liis Semperin kanssa. Vapunaaton suureen avajaiskarkeloon on vain kaksi viikkoa.
Pehkuteatteri on kohonnut jo harjakorkeuteensa. Viimeisiä seiniä ruiskumaalataan mustaksi. Paalit on käsitelty myös palonestoaineilla, ettei kaupungin pyromaaneilla tulisi liian suurta kiusausta.
Sisältä teatteritila on toteutettu perinteisenä black boxina, ja sekin näyttää kutakuinkin valmiilta. Puuttuu vain lavatekniikka ja tuolit. Myös lautalattia kiiltelee mustana.
Ene-Liis Semper on tyytyväinen, että näin pitkälle on päästy. Pari vuotta sitten Tallinn 2011 -toimisto haki näyttävää projektia kulttuuripääkaupunkivuoden kruununjalokiveksi. Ideaa pyydettiin myös Semperiltä, Viron tunnetuimmalta videotaiteilijalta ja teatteri NO99:n toiselta perustajalta.
”Muistin että Von Krahlin teatterin johtaja Peeter Jalakas suunnitteli aikoinaan pehkupaaleista tehtyä teatterirakennusta. Varastin idean, luvan kanssa, ja niin siitä tuli osa kulttuurivuoden ohjelmaa.”
Alkuperäiseen budjettiin uskottiin vielä tuossa vaiheessa. Sen jälkeen Viroon iski lama ja hanke oli kaatua moneen otteeseen. Semper oli valmis iskemään hanskat tiskiin, kun kalliiseen ohjelmistoon ei yhtäkkiä tuntunutkaan olevan rahaa ja omassakin teatterissa riitti tekemistä. Lopulta kulttuuriministeriö ja Tallinn 2011 -säätiö takasivat rahoituksen seinien lisäksi sisällölle.
Huipputeatteria maailmalta
Semper kuratoi koko kesäkauden ohjelman yhdessä miehensä, teatteriohjaaja Tiit Ojasoon kanssa. Rima on alun alkaen asetettu korkealle: Tallinnaan halutaan parasta esittävää taidetta mitä muu maailma tarjoaa.
Olkiteatterissa esiintyvät muun muassa New Yorkin kuumin avantgardeteatteri The Nature Theatre of Oklahoma (NTO) sekä belgialainen raskaan sarjan nykytanssiryhmä Les Ballets C de la B. Siellä nähdään myös englantilaissaksalainen kaikkia esittävän taiteen suuntia miksaava Gob Squad. Ryhmä tekee matkan 60-luvulle rekonstruoimalla Andy Warholin The Kitchen -elokuvan.
Suomalaisista produktioista on mukana Kristian Smedsin liettualaisten näyttelijöiden voimin tekemä Kirsikkapuisto, jota esitetään 28. toukokuuta. Neuvotteluja käydään lisäksi teatteri Jurkan uusimmasta esityksestä.
Semperin ja Ojasoon luotsaama NO99 on tällä hetkellä Viron puhutuin teatteriryhmä. Viime vuosina se on toteuttanut useita virolaista yhteiskuntaa ruotivia tuotantoja, jotka ovat kuumaa tavaraa paitsi kotimaassa, myös kansainvälisillä teatterifestivaaleilla.
Omista tuotannoista mukaan kelpuutettiin Kauriinmetsästäjien uudelleensovitus. Ciminon kulttielokuvaan pohjaavaa näytelmää esitettiin edellisen kerran neljä vuotta sitten. Kauriinmetsästäjien paluuseen on monta syytä.
”Yhtäältä halusimme nähdä miten aika muuttaa ihmisiä. Näyttelijät ovat samoja. Toisaalta myös siksi, että tarina on niin vahva ja koskettaa meitä virolaisia – omia sotilaitamme on komennuksilla maailman kriisipesäkkeissä.”
Skånen bastioni käyttöön?
Ene-Liis Semper toivoo, että Skånen bastionin rakennuskielto voitaisiin purkaa. Keskeinen paikka meren ja Vanhankaupungin välissä on kuin luotu yleishyödylliseen käyttöön ja kulttuuria palvelemaan. Pehkuteatteri osoittaa, miltä alue näyttäisi rakennettuna. Ehkä kulttuurivuoden kokemukset saavat päättäjät muuttamaan mielensä.
Syyskuussa Pehkuteatteri joka tapauksessa katoaa. Ehkä Suomeen, vihjaisee Semper.
Tarkempi ohjelma löytyy sivuilta: pohuteater.no99.ee.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT MATS ÕUN JA MIKKO VIRTA
Lue lisää samasta aiheesta
