 |
|
|
|
Muinaislinnoitus l�ytyy Tallinnastakin
|
Linnoitusten ja linnavuorten historia alkoi tavallisista asuinpaikoista. Tosin kyl�n kohta saatettiin valita heti alkuun sellaiseksi, ettei sinne noin vain p��sty.
| Toompea n�ytti aikanaan t�mm�iselt�. |
|
|
|
 o pronssikaudella oli Viroon syntynyt jonkin verran vaurautta (kotiel�imi�, metallia, jopa viljaa), jota t�ytyi suojella vainolaisten edest�. N�in syntyiv�t varustetut kyl�t. Ne oli perustettu usein v�h�n ymp�rist���n korkeammille paikoille ja rajattu kiviaidoin tai hirsivarustuksin.
Rautakauden alussa saatettiin kyliss� tehd� lis�� linnoitust�it�: pihan tasoa nostaa, tehd� maavalli ja puista tai kivist� suoja- aita. T�mm�inen kyl� oli viel� kuitenkin kyl�, ei linnoitus.
Varsinainen linnoistusten rakentaminen alkoi Virossa kansainvaellusten alussa ja jatkui kiihtyv�n� rautakauden loppuun. T�m� kuvaa kansojen liikehtimisen ja levottomuuksien lis��ntymist�; elettiinh�n rautakauden lopulla 1000 - ja 1100- luvuilla viel� viikinkiaikaa.
Toisen vuosituhannen alussa (linnoitusten rakentaminen - levottomuuden ja omaisuuden kasvun my�t� - edelleen kiihtyi) syntyi aikaisemmasta poiketen my�s alueellisia keskuslinnoituksia, Tartto, Tallinna, Otep��.
Muinaislinnoitusten suuri jako kulkee akselilla kalliolinnoitus- maaper�linnoitus. Kalliolinnoitukset ovat harvinaisia Virossa, p�invastoin kuin Suomessa. Maaper�linnoitukset jakaantuvat moneen eri tyyppiin.
Toompean kalliolinnoitus
Kyseess� oli saarivuori eli kalkkikivest� koostuva kulutusj��nn�s Viron rannikkotasangolla, jonka oma kallioper� on hiekka- ja savikive�. Toompea on ik��nkuin j�lkeen j��nyt sen etel�puolella avautuvasta kalkkikivilaaksosta - j�lkeen j��nyt siin� mieless�, ettei se ole viel� kulunut pois.
Toompean kalliorinteet ovat hyvin jyrk�t ja muinaislinnan pihamaan pinta-ala on suhteellisen suuri. Kun ottaa lis�ksi huomioon, ett� linnoitus sijaitsee l�hell� merta, niin voi ymm�rt��, miksi �Lindanisest� (n�in Latvian Henrik kutsui linnoitusta kronikassaan 1200- luvulla) tuli aikanaan t�rke� keskus. My�s riigikogu eli Viron parlamentti on oivaltanut paikan k�ytt�kelpoisuuden. Arabialainen maantieteilij� Idris kutsui linnoitusta nimell� Koluvan, jonka katsotaan juontuvan Kalev- nimest�. Kalev ei ollut ennen persoona- vaan arvonimi, joka tarkoitti ylimyst�.
Idris mainitsee Koluvanista vuonna 1154. �Se on pieni, suuren linnoituksen kaltainen kaupunki. Sen asukkaat ovat maanviljelij�it�, k�yhi�, mutta niill� on paljon karjaa.� Idris mainitseee my�s maan nimelt� Astland, Estland. Koluvanista eli Lindanisest� tuli tanskalaisten valloituksen j�lkeen Taanilinn, tanskalainen kaupunki eli Tallinna.
Vuonna 1219 tanskalaiset saapuivat laivoilla nykyisen Tallinnan lahden kohdalle. He rakensivat virolaisten linnoituksen paikalle uuden. T�ll�in virolaiset olivat k�yneet jo vuosia taistelua etel�st� p�in maahantunkeutuvia saksalaisia ristiretkel�isi� vastaan. Nyt he olivat joutuneet kahden ylivoimaisen vihollisen v�liin, ei mitenk��n sattumalta, sill� ahtaalle jou tuneet saksalaiset olivat pyyt�neet apua Tanskan kuninkaalta Waldemar II: lta. Vuoteen 1227 menness� koko maa oli joutunut vieraiden valtojen alaisuuteen. T�m� merkitsi linnavuorten perinteisen k�yt�n loppua, tai ei aivan. Varbolan Jaanilinnaa k�ytettiin viel� yli sata vuotta my�hemmin J�riy�n kapinan dramaattisten tapahtumien yhten� n�ytt�m�n�. T�m�n j�lkeen muinaislinnoitukset j�iv�t unholaan vuosisadoiksi, kunnes uudenlainen ihmisryhm� alkoi 1700- luvun lopulta l�htien kiinnostua niist� - historian tutkijat.
[Teksti: Jukka Hilden]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
