 |
|
|
|
Muista aina liikenteessä...
|
Viron ja Suomen välinen liikenne on viime vuosina sen kuin vilkastunut: maasta toiseen pääsee laivoilla, kantosiivin, katamaraaneilla, lentäen tai helikopterilla päristellen.
|
|
|
 atkailijavirrat ja samaten tavarankuljetus kasvavat koko ajan. Vaikka Viroon tehdäänkin Suomesta miljoonia matkoja vuodessa, on meitä vielä n. kolme miljoonaa, jotka eivät ole koskaan naapurimaan kamaralle astuneet. Suomalaiselle on helppoa ja edullista tehdä matkaa Virossa. Omalla autolla liikkujaa ohjaavat samat liikennesäännöt kuin kotimaassakin. Nopeusrajoituksissakaan ei suuria eroja ole, moottoritiet kylläkin puuttuvat, vaikka useampikaistaisia teitä onkin olemassa. Promilleraja on virallisesti 0.2 ja sitä myös valvotaan, kuten nopeuksiakin.
Autoillessa ei saa Virossa enää höpöttää kännykkä korvalla, vaan tulee joko ajaa tien sivuun juttelemaan tai käyttää handsfree- systeemiä. Autoon ei pidä koskaan jättää mitään näkyville, ei edes muovikassia ja radion paneelinkin voisi pistää taskuun tai muualle talteen. Pysäköinti on suositeltavaa valvoituilla alueilla tai parkkitaloissa. Tallinnassa on monimutkainen maksullinen pysäköintisysteemi keskikaupungilla: on kioskeja joista ostaa raaputuskuponkeja, joihin merkitään tuloaika, kortin suuruus sanelee, kauanko voit pysäköidä. Lisäksi on automaatteja, joista ostaa pysäköintilappu, maksullisia pysäköintialueita, joko valvottuja tai ei. Viime aikoina on tullut myös muutama pysäköintitalo kaupunkiin.
Hanakasti viedään nykyisin vanhasta kaupungista luvattomasti pysäköidyt autot alueille, joista ne voi rahaa vastaan lunastaa.
Kun etäisyydet Virossa ovat lyhyet, eivät bussimatkatkaan muodostu hermoja koetteleviksi. Tarttoon pääsee n. kolmessa tunnissa, Pärnuun vieläkin lyhyemmässä ajassa. Bussilippu molempiin maksaa vain muutaman kymmenen kruunua ja nykyisin ajokaluston taso on kohtuullisen hyvä. Linja- autoasemalla muuten vetelehtii kuskeja, jotka tarjoavat todella edullista ja nopeaa matkaa pikkubussilla. Nämä hemmot eivät omista liikennelupia, vakuutusten kanssa on niin ja näin eli kyseessä ovat luvattomat yrittäjät. Yksi sellainen aiheutti kaahaamisellaan Tallinnasta Tarttoon neljän kuoleman ja istuu nyt linnassa.
Junalla jyskyttäen pääsee Narvaan ja sieltä Venäjälle, Viljannin suuntaan, Tarttoon. Rautateiden yksityistäminen on Virossa meneillään ja odotettavissa on linjojen lakkauttamisia ja vuorojen vähennyksiä. Prosessi on vielä käynnissä eikä lähitulevaisuuden tilanne ole siltä osin lainkaan selkeä.
Taksin kyydissä
Takseilla on varsinkin vieraassa kaupungissa mukavinta liikennöidä. Pääkaupungissa on viime vuosina panostettu määräyksin niin autojen kuntoon, matkustajien turvallisuuteen kuin lupapolitiikkaan. Vanhojen romujen kuskit tarjoavat nykyisin “auton vuokraamis ta kuljettajineen” kiertääkseen erilaisia taksimääräyksiä ja pysyäkseen liikenteessä. Kunnon taksissa pitää olla toimiva mittari, jota ei voi rukkailla, kuitti pitää halutessa saada, kuljettajan pitää olla siististi ja asiallisesti pukeutunut. Näkyvillä on oltava km- hinnat, lähtömaksut ja vieläpä kuljettajan kuvalla varustettu voimassaoleva lupa ajaa taksia, samoin firman logo tai yksityisyrittäjän nimi on oltava ovessa.
Kunnon taksifirmojen hinnoissa ei ole suuriakaan eroja, mutta jos satamassa tarjotaan jo terminaalissa “halpa keikka” Mustamän torille, voi loppulasku olla yllättävänkin suuri. Suharit pyytelevät hintaa sitä paitsi markoissa ja keskustan hotelliin pääsisi vain 50 Suomen rahalla! Oikea hinta on yleensä 35 kruunua eli kallista on pettäjän kyyti. Suurimmilla kansainvälisillä firmoilla on autonvuokrauspalveluja tarjolla myös Virossa, lisäksi alalla toimii virolaisia yrityksiä. Vuokrahinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin Suomessa, kalusto kunnossa ja laadukasta. Vuokraehdot kannattaa kuitenkin aina tutkia tarkkaan, jos vaikka jotain sattuisi.
Vaikeat kadut
Jalankulkijalla ei ole Virossa helppoa. Autoilijat eivät kunnioita jalkamiehen oikeutta ylittää turvassa suojatie; jos joku sattuu pysähtymään, melko varmasti vierestä porhaltaa toinen ohi. Liikennevaloissakin saa olla tarkkana. Syyttömiä eivät ole jalankulkijatkaan. Teitä ja katuja ylitetään mistä tahansa eikä heijastimien käyttö ole lainkaan yleistä.
Vaikeinta liikenteessä on lastenvaunujen kanssa tai pyörätuolilla liikkuvilla. Luiskia on ylettömän harvassa, mutta kapeita ja muhkuraisia katuja ja rappusia kyllä riittää. Läheskään kaikissa julkisen liikenteen välineissä ei ole vielä alaslaskettavia tasoja, joten sisäänpääsemisessä on keplottemista.
Olipa liikennemuoto mikä hyvänsä, niin parhaiten pärjää, kun on nopeat refleksit ja maalaisjärkeä päässä.
|
|
