24.8.2022 | Historia

Tallinnan alku

Tanska on viroksi ”Taani” ja kaupunki on viroksi ”linn”. Tallinna on siis virolaisittain ”tanskalaisten kaupunki” ja se nimi tekee oikeutta historialle.

Teksti Antti Sarasmo
Kuvitus The Baltic Guiden arkisto/Hannu Lukkarinen

Paikka oli kuin seikkailuelokuvasta. Jyrkkärinteinen ylätasanko ja miltei sen juurella meri. Ylätasangosta vähän itään laski nopeajuoksuinen joki mereen hietarantaiseen lahteen.

Ylätasangolle, jonka koko oli noin seitsemän hehtaaria, vei vain kapea harjanne, hyvä kun vaunuilla pystyi tavaraa kuljettamaan. Harjanteen päässä oli linnoitus puisine muureineen ja jykevine portteineen.

Toompealla oli virolaisten viikinkiaikainen Linda-linnoitus, se onkin miltei kaikki mitä Linda-linnoituksesta tiedetään. Yhden teorian mukaan se olisi ollut aikakaudelle tavallinen turvalinna.

Suomessahan on paljon linnavuoria ja ne olivat turvalinnoja. Linnavuorelle mentiin turvaan, kun vainolainen tuli. Sotaretket olivat tavallisesti lähinnä ryöstöretkiä eikä rosvoava joukko ruvennut linnavuorta piirittämään, saalista sai helpommallakin vaikkapa seuraavasta pitäjästä.

Virolaisten kylät

Tallinnan alueella ei ole hyvää peltomaata, suota ja kalliota kyllä riittämiin, mutta ei muhevaa peltoa. Sellaista löytyi Pirita-joen rannalta Irusta ja siellä oli nykyisen Tallinnan ensimmäinen taajama. Joen rannalla oli pieni linnavuori ja Piritan jokisuussa pieni satama.

Paikka oli asuttuna kauan ja linnavuorikin valloitettiin ja hävitettiin useampia kertoa. Sen verran hyvää peltomaata ja hyviä kalavesiä kuitenkin Piritan rannoilla oli, että kylä ja linnavuori rakennettiin aina uudestaan.

Elämä oli samanlaista kuin kalevalaisessa Suomessa, savupirttejä, pienet ohrapellot, vähän karjaa ja sivuelinkeinoina metsästys ja kalastus.

Vähän lännempänäkin oli kylä ja siellä oli jo hieman suuren maailman tuntua. ”Tallinnan” kylä sijaitsi ilmeisesti jossain Palace-hotellin ja Kansalliskirjaston välisellä rinteellä. Missä tarkkaan ottaen, sitä ei tiedetä, kun taloja ei voi purkaa arkeologisten kaivausten tieltä. Muutamat löydöt kuitenkin viittaavat siihen, että alueella oli kylä.

Kylän paikka oli hyvä. Vieressä virtasi Hevosenpään joki jyrkkää rinnettä kohti Tallinnan lahtea. jokisuu oli jossain siellä missä nykyään on Viru-hotelli. Maa on kohonnut ja joki on tuonut hiekkaa, ja ihminen on täyttänyt matalia rantoja. Tallinnan rantaviiva oli kuitenkin 1100-luvulla noinkin kaukana nykyisestä.

Tosin ”Viru-hotellin sataman” laivat olivat pieniä. Avonaiset ja soudettavissa olevat ”rahtilaivat” olivat vähän kuin alimittaiset viikinkilaivat tai ylikasvaneet saariston isoveneet. Ne eivät tarvinneet satamalaitureita vaan ne vedettiin rantahietikolle ja sellainen rantahietikko oli ”Viru-hotellin satama”.

Kauppaa kuitenkin käytiin ja tavaraa kuljettiin. Suomenlahden etelärantaa pitkin kulki turvallisempi reitti. Pohjoisrannalla kun on saaristo kareineen ja kapeikkoineen. Viron pohjoisrannikolla on vain muutama kelvollinen satamapaikka, sillä ranta on kivinen, matala eikä sitä suojaa pohjoismyrskyiltä saaristo. Tallinnan lahti oli poikkeuksellisesti saarten suojaama, hyvä paikka pitää säätä, ottaa puhdasta juomavettä ja tehdä pientä kauppaa.

Hyvä satama synnytti satamakylän. Kauppalaivat möivät osan lastiaan satamassa ja ostivat tuoreita ruokatavaroita sekä korjauttivat aluksiaan. Satamakylä ei ollut suuren suuri, sillä maasto ei sopinut peltoviljelyyn ja kaikkien piti elää nykyaikaisesti sanottuna palvelusektorin työllistäminä.

”Tallinnan” satamakylän väestö ei todennäköisesti riittänyt rakentamaan ja ylläpitämään muinaislinnaa Toompean huipulle. Linda-linnoitus varmasti näkyi kylään, mutta pitikö siellä hoviaan paikallinen mahtimies vai oliko se pakolinna, sitä ei tiedetä.

Taani tulee!

Tanskan kuningas päätti lähteä mukaan Euroopan yhden viimeisimmän pakanallisen kolkan valloittamiseen eli tehdä ristiretken. Saksalaiset olivat jo Latviassa mutta Viro oli vielä vailla hallitsijaa. Vuonna 1219 suuri tanskalaislaivasto purjehti Tallinnan lahteen. Kronikat liioittelevat aina soturien lukumääriä, mutta useampi tuhat miestä tanskalaisilla oli varmasti sotajoukossaan.

Sotajoukko leiriytyi jonnekin nykyisen Vapauden aukion eteläreunan puiston tuntumaan ja sotajoukkoon kuuluneet vendit jäivät satamaan ”Viru-hotellin hiekkarannalle” laivoja vahtimaan.

Aluksi lähimaakuntien virolaiset olivat liikkeellä rakentavassa hengessä, puolin jos toisin luvattiin kauniita asioita. Pari päivää myöhemmin virolaiset kuitenkin hyökkäsivät tanskalaisten leiriin. Taistelu oli tasaväkinen, kunnes vendit juoksivat hiekkarannalta apuun. Heidän rynnäkkönsä rikkoi virolaisten taistelurintaman. Virolaiset vetäytyivät ja tanskalaiset saivat merkittävän voiton.

Ristiretkellä suureen voittoon liittyi aina ihme, nyt tanskalaisille laskettiin taivaista taistelulippu, jonka liehuessa sotajoukon yllä, pakanat voitettiin. Tämä ”Tanskan lippu” on Danneborg, Tanskan valtiolippu.

Toompean rinteellä on paikka nimeltään ”Tanskan kuninkaan puutarha” jossa on patsas Danneborgin syntymän muistoksi. Uusimman tutkimuksen mukaan paikka on väärä eikä Danneborg sitä paitsi tehnyt ensi esiintymistään Toompean rinteessä vaan oli jo yksi tanskalaisten taistelulipuista. Joka tapauksessa tarina on hyvä.

Linda-linnoituksen taistelu oli Tallinnan syntymähetki. Tanska alkoi linnoittaa Toompeata. Puurakenteinen Linda-linnoitus purettiin ja paikalle alettiin rakentamaan kivistä linnaa, johon tuli vakituinen varusväki.

Tanskan kuningas jakoi virolaisten kyliä vasalleilleen läänityksiksi. Tavallisesti vasalli asui mieluummin Toompean ylätasangolla kuin jossain jumalan selän takana keskellä läänityksiään (melkein kirjaimellisesti, sillä virolaisten ristiminen ei ollut pelkästään hurskas menestystarina). Valloitettu alue, eli Pohjois-Viro, tarvitsi myös hallinnon ja sen keskus oli tietenkin linnassa.

Tallinnassa oli ollut vähäinen kylä, mutta nyt asukkaita tuli koko ajan lisää. Linnassa tehtiin virkamiehen tai soturin töitä. Tavaroita ja asioita ei tehty itse kuten maalaistalossa. Tarvittiin monenlaista hevosen kengittämisestä tynnyreihin ja ruokatavaroista köysiin. Linnan juurelle syntyi käsityöläisten keskittymä palvelemaan linnan ja Toompealla asuvien aatelisten tarpeita.

Tarvittiin myös kauppiaita, sillä verot ja aatelin tulot maksettiin luonnontuotteina kuten viljana. Jonkun piti vaihtaa ne rahaksi tai toisiksi tuotteiksi ja tähän tarvittiin ulkomaankaupan osaajia. Tanskan kuningas kutsui Gotlannista 400 kauppiasta, tai todennäköisesti kauppiaita ja heidän perheitään.

Tässä muutossa varmaan moni gotlantilainen kauppiaan apulainen pääsi nousemaan itsenäisen kauppiaan asemaan. Kauppakaupunki Tallinna oli syntynyt.

Tanskalaiset tulivat perustaneeksi kauppakaupungin, vaikka se ei missään vaiheessa ollut tarkoitus. Tallinnan kehitys oli aluksi hidasta, sillä vallasta kaupungissa taistelivat Tanskan kruunu ja Kalpaveljien ritarikunta miltei koko 1200-luvun.

Valtataistelun aikana kumpikaan puoli luonnollisesti ei paljoakaan investoinut kaupungin kehittämiseen. Lopulta paavi ratkaisi riidan Tanskan kruunun hyväksi ja epämääräisyyden aika päättyi.

Kelvollinen kaupunginmuurikin saatiin aikaiseksi jo 1300-luvun alussa entisten paaluaitausten tilalle. Tallinna oli taas tanskalaisten kaupunki ja sen kasvu pääsi vauhtiin.