10.3.2024 | Historia

Taikaa ilmassa – Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta

Teksti Risto Kormilainen   
Kansikuva Kaupo Kalda

Viro on suomalaisille läheinen ja rakas maa, kaksonen, jossa vieraillaan ahkerasti. Maan kulttuuri ja historia kiinnostavat myös matkailijoita. Professori ja entinen valtionarkistonhoitaja Kari Tarkiainen on kirjoittanut mainion esseekokoelman Taikaa ilmassa merentakaisesta naapurimaastamme. Teoksen nimi tulee Eino Leinon kirjoituksesta Tarton Wernerin kahvilassa vuodelta 1921: ”On taikaa ilmassa, on Loreleyn laulua yli tienoon. En tiedä, lieneekö sitä myös ihmisten silmissä ja sieluissa ynnä noissa vanhanaikaisissa taloissa kadun kahden puolen, mutta niin kuvittelen.”

Virolla on menneisyys, minevik, nykyisyys, olevik ja tulevaisuus, tulevik. Menneisyyteen kuuluu jääkaudesta vapautuminen 10 000 vuotta sitten. Pian asutus alkoi levitä etelästä pohjoiseen. Saksalaisvalta työntyi 1200-luvulla Viroon ja syntyi aateli. Valta vaihtui 1600-luvulle tultaessa, jolloin Ruotsi hallitsi koko Viroa. Silloin perustettiin myös Tarton yliopisto. Uudenkaupungin rauhassa 1721 maa siirtyi Venäjän alaisuuteen. 1800-luku oli kansallisen heräämisen aikaa. Viro julistautui itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Saksalaismiehityksen jälkeen 1944 puna-armeija miehitti Viron ja Neuvosto-Viron aikaa kesti uudelleen itsenäistymiseen elokuuhun 1991 saakka.

Tarkiaisen kirja on yleispätevää tekstiä koko Viron historiaan ja nykypäivään, mutta painotus on vahvasti Tartossa ja tartolaisessa elämänpiirissä. Emajoki virtaa rauhallisesti uomassaan ohi puistojen, kirkkojen ja torien kuvaten Tarton kunniakasta historiaa, mutta samalla tarjoten tänä päivänä samaistumisen arkiseen elämänmenoon.

Virolaiset ovat hyvin isänmaallisia ja itsetietoisia. Tästä kertoi myös Viron toinen itsenäistyminen 1991. Laulava vallankumous syntyi isänmaa-aatteen innostamana. Laulujuhlilla on pitkä ja katkeamaton perinne aina 1869 alkaen Tartosta, jolloin nälänhädästä kärsivällä kansalla oli voimia suureen henkiseen ponnistukseen. Virolaiset pitävät itseään aitona metsäkansana ja siksi tänäänkin metsä on ehdoton osa virolaista uuden ajan identiteettiä.

Tarkiainen kertoo elävästi virolaisesta tarinaperinteestä, kansallismaisemista ja kulinariasta. Virolainen ruokavalio vaikuttaa saksalais-venäläis-gruusialaiselta, sillä ruokalistassa toistuu usein hapankaali, borsch, seljanka, saslik ja pelmenit, mutta virolaisittain toteutettuna. Omintakeisuutta edustaa lempeä kurpitsakeitto ja monipuolisesti käytetyt kalat. Porsaanpaisti ja hapankaali on verraton virolainen yhdistelmä jälkiruokana pannukakku hilloineen.

Merkkimiehiä Tarkiainen luettelee liudan 1500-luvulta nykypäivään. Tarton kuuluisuuksista hän nostaa maailmankuulun semiootikon Juri Lotmanin (1922-1993). Hänen teoksiaan kulttuurihistoriasta ja kirjallisuudesta on julkaistu ympäri maailmaa. Hän tutki kulttuuria visuaalisesti ja auditiivisesti, metaforina ja symboleina.

Teoksen lopussa Tarkiainen luo katsauksen Neuvosto-Viron aikaan. Monet asiat olivat kiellettyjä, mutta kiellot oli tehty kierrettäviksi ja siinä virolaiset olivat erityisen taitavia. Kiellettyjä kirjoja kopioitiin, ulkomaisia radio- ja tv-ohjelmia seurattiin laajamittaisesti, nuorisomusiikki pääsi monia kanavia myöten vyörymään nuorten ulottuville. Neuvosto-oloissa virolaisista kehittyi taitavia mukautujia. Tarkiaisen teos on mielenkiintoinen ja teräväpiirtoinen sukellus naapurimme nykypäivään menneisyyden valossa.

Kari Tarkiainen: Taikaa ilmassa. 148 sivua.
Kustantantaja: SKS-Kirjat 2024.