15.8.2024 | Historia

Narvasta on aina taisteltu

Narvan linna ja joen toisella puolella Ivangorodin linna. Siinä on selvästi idän ja lännen raja, mutta näin ei ole aina ollut.

Teksti Antti Sarasmo
Kuvitus The Baltic Guiden arkisto/Hannu Lukkarinen

Armon vuonna 1697 ruotsalaisessa Narvan kaupungissa italialainen Du Thillier pisti miekallaan englantilaista Hoylea. Tämän tiedämme vanhoista oikeudenkäyntiasiakirjoista. Narva näyttää olleen kansainvälinen kaupunki, sillä tuskinpa riitapukarit olivat kaupungin ainoat ulkomaalaiset. Mutta erikoinen oli riidan tapahtumapaikka, joka oli Kehrwiederin kahvila.

Kahvi oli ylellisyyttä niin kauan kun sitä tuotiin Arabian Moccan kauppakaupungin kautta Etiopiasta. Kahvinjuonti levisi muihinkin sosiaaliryhmiin kuin upporikkaisiin, kun hollantilaisten kahviplantaasit Jaavan saarella alkoivat tuottaa suurempia määriä kahvia myyntiin 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Ensimmäiset kahvilat avattiin ulkomaankauppaa käyviin kaupunkeihin, esimerkiksi kauppamahti Venetsiaan vuonna 1645 ja toiseen maailmankaupan keskukseen Lontooseen 1652. Mannermaan pääkaupungit tulivat vuosia perässä, Berliinin ensimmäinen kahvila avattiin 1721, Pariisin 1724 ja Tukholman 1728.

Narvassa kahvila oli jo ennen vuotta 1697, sillä tuskinpa kahvilan avajaisissa käytiin miekkailemaan. Narva oli siis kaukokaupan kaupunki, sillä kahvi piti tuoda Hollannista asti. Narvan kautta kulki kauppaa Venäjälle. Sinne vietiin muun muassa ylellisyystuotteita. Se saattaa selittää Kehrwiederin kahvilan olemassaolon.

Kauppa ja kaukokauppa puolestaan selitti Narvan katunäkymät. Narvaa ei syyttä kutsuttu ”Pohjolan Dresdeniksi”. Esikuvaansa se toki oli monta kertaluokkaa pienempi. Arkkitehtuuriltaan näyttävä Narva kertoi kaupungin ja sen kauppiaiden vauraudesta. Ruotsalaisen Inkerinmaan hallinto- ja talouskeskus eli kulta-aikaansa 1600-luvun jälkipuoliskolla ja se näkyi.

Joki ja linna

Keskiajalla läänityksen saaja tavallisesti rakensi itselleen linnan ja linnan viereen ja turviin syntyi kylä. Hyvällä onnella lääninherra onnistui kasvattamaan kylästä kaupungin tai ainakin markkinoiden järjestämisoikeuden omaavan kauppalan. Narvassa kehitys kulki toisin.

Narvajoki on melkein veneiltävissä. Keskiaikaiset kauppa-alukset, varsinkin sisävesille suunnitellut olivat nykymittapuun mukaan ”veneitä”. Sellaisia liikkui myös Narvajoella. Nykyisen Narvan kaupungin kohdalla on koski, josta veneellä ei päässyt. Tavarat piti purkaa ja kuljettaa maitse jokusen sata metriä ja pakata uuteen veneeseen, jolla nyt pääsi purjehtimaan Peipsijärvelle ja mahtavaan Novgorodiin asti.

Kosken juurelle syntyi jo muinaisaikana kylä ja kylän sekä kuljetusreitin turvaksi muinaislinna. Kun kerran oli asutusta ja asiaa joen molemmille rannoille, niin oli myös silta ja sen kautta alkoi kulkea Suomenlahden eteläpuolinen tie. Jo rautakautinen Narva oli merkittävä liikenteen solmukohta. Niin merkittävä, että Pohjois-Viron valloittajat, tanskalaiset, korvasivat muinaislinnan oikealla linnalla.

Oikeastaan se oli kivimuureilla vahvistettu hirsilinnoitus, jonka tanskalaiset rakensivat joskus 1220 Narvajoen itärannalle, Narvan kylän vastarannalle. Jossain vaiheessa hirsilinnoitus hylättiin ja uusi rakennettiin paremmalle paikalle Narvan kylän viereen. Novgorodia vastaan käydyssä sodassa tanskalaisten linna vallattiin ja poltettiin 1294. Paikka oli kuitenkin niin tärkeä, että jo vuonna 1300 alettiin kivisen linnoituksen rakentaminen.

Narva oli pian kasvanut niin, että se sai kaupunkioikeudet 1345. Kauppaloiden markkinathan olivat kalenteriin sidottuja tapahtumia, mutta kaupungissa sai käydä kauppaa vuoden ympäri. Narva alkoi kasvaa ja vaurastua.

Rajakaupunki

Moskovan nouseva ruhtinaskunta alisti Novgorodin 1478 ja kasvoi ”Venäjäksi”. Venäjän länsiraja alkoi aika luonnostaan seurata vesireittejä Peipsijärveä ja Narvajokea. Vuonna 1492 rakennettiin Ivangorodin linna joen itärannalle ja näkymästä Narvajoen linnoihin tuli idän ja lännen rajan symboli, joka päätyi jopa virolaisiin viiden kruunun seteleihin.

Aikakauden tapaan sotia käytiin paljon. Noin satavuotisen sotien sarjan päätti Kustaa II Aadolf valloittamalla Liivinmaan ja tuomalla puolestaan noin satavuotisen rauhanajan.

Suomenlahden eteläpuolen, Käkisalmen läänin ja muiden Viipurin läänin ulkopuolisten uusien alueiden hallinto keskitettiin Narvaan. Narva ei ollut enää rajakaupunki vaan hallintokeskus. Narvassa oli suurpalo 1659 ja se oli niin suuri, että kaupungille tehtiin uusi asemakaava. Narvasta päätettiin rakentaa uljas ja edustava hallintokaupunki. Narvan uudelleen rakentaminen kesti 20 vuotta ja tuloksena oli upea ja ainutlaatuinen barokkikaupunki.

Pohjansota

Hyvät ajat ja rauhan vuodet päättyivät, kun Ruotsin suurvalta sortui Suuressa Pohjansodassa 1700–1721. Narvakin sai sodasta osansa. Kaarle XII:n maineikkain voitto oli 1700 kun hän löi Narvaa piirittäneen suuren venäläisarmeijan. Venäläiset yrittivät uudelleen kuninkaan armeijoineen siirryttyä Puolaan sotimaan, ja Narva valloitettiin 1704.

Uudenkaupungin rauhassa Venäjä sai Ruotsilta koko Liivinmaan ja Inkerinmaan. Narva oli nyt Venäjän keisarikunnan kaupunki. Hallintokeskus se ei enää ollut, eikä sillä ollut enää merkittävää sotilaallista merkitys. Narva oli nyt komean rakennuskannan maakunnallinen keskus.

Narva sodissa

Narva teollistui 1800-luvulla. Koskesta saatiin voimaa ja muun muassa tärkeä Krenholmin kutomo alkoi toimia Narvassa. Kaupunki myös laajeni joen itärannalle ja Ivangorodiin syntyi uusi esikaupunki.

Viron Vapaussodan alettua marraskuussa 1918 Narva oli ensimmäinen punaisten valloittama kaupunki. Sen Raatihuoneen parvekkeelta luettiin ”Eestin työläisten kommuunin” perustamisjulistus. Oikeasti sitä ei luettu Raatihuoneen parvekkeelta vaan vaatimattomammassa paikassa. Vähän vallankumouslisää ja Narvan Raatihuone saatiin pelastettua 1950-luvulla.

Sotaonni kääntyi ja Narva vapautettiin tammikuussa 1919. Kaupungin valtasivat suomalaiset Ekströmmin vapaaehtoispataljoonan joukot. Ne olivat nousseet maihin Narva-Jõesuussa ja hyökänneet sieltä Narvaan. Kaupungin keskustaan pääsi kuitenkin ensimmäisenä virolainen lukiolaispojista koottu ratsuväenosasto. Virolaiset vapauttivat siis itse tärkeän virolaiskaupungin, mutta Vapaussodasta ja Narvasta kirjoitettaessa suomalaisten osuus muistetaan kuitenkin aina mainita.

Toisessa maailmansodassa Narvalle kävi huonosti. Saksalaiset joutivat perääntymään Leningradin piirityksestä 1944 ja vakiinnuttivat uuden rintaman Narvajoelle. Puolustus siinä kesti aikansa ja venäläinen tykistö hyökkäysvalmistelussaan ampui Narvan kaupungin raunioiksi. Joki ylitettiin ja taistelu siirtyivät Pohjois-Viron tasangon ainoan ylängön (Sinimäed) alueelle.

Narvalaiset oli evakuoitu ennen taisteluita, mutta sodan jälkeen heidän ei enää annettu palata kotikaupunkiinsa. Kaupungin teollisuus laitettiin mahdollisimman nopeasti toimimaan, ja kaupunkiin tuotiin työvoimaa Neuvostoliiton muista osista. Samaan aikaan Narvan menneisyyttä alettiin poistaa. Linna toki jätettiin, mutta koko sodassa vaurioitunut barokkikaupunki räjäytettiin ja korvattiin elementtitaloilla. Tuttu Narvan kaupunki yksinkertaisesti katosi. Paitsi se Raatihuone, vallankumouksen pyhäinjäännös.

Jos on syntyperäinen narvalainen ja kiinnostunut kotiseutunsa historiasta, niin heti pinnan alla on toisen kansan ja toisen kulttuurin historia.