Museo Sinimäkien taistelun aseista ja esineistöstä
Teksti ja kuvat Timo Huttunen
Ivika Maidre johtaa museota sydämellään.
Vaivara Sinimägede muuseum (Vaivaran Sinimäkien museo) on Itä-Virumaalla Sinimäellä, sijaitseva museo, joka esittelee toisen maailmansodan aikana käytyyn Sinimäen taisteluun liittyviä asioita ja esineitä.
Näyttely on Vaivaran kartanon kunnostetussa kivisessä aitassa, joka vuonna 1944 oli keskellä rintamaa.
Esillä on käsiaseita, tykkejä, kypäröitä, univormuja, sotilaiden henkilökohtaisia tavaroita, valokuvia, propagandajulisteita ja muuta sodan aikaista esineistöä.
Kokoelmissa on niin saksalaisia kuin neuvostoliittolaisiakin tavaroita. Yksi hienoimmista näyttelyesineistä on neuvostoliittolaisen Iljušin Il-2 Šturmovik -maataistelukoneen runko.
Näyttely on tarkoitettu kaikille. Sillä aikaa kun aikuiset keskittyvät sotakaluston tutkimiseen, voivat nuoremmat vieraat kokeilla joitakin esineitä ja vaatteita.
Museosta voi tilata myös alueen tuntevan oppaan
Museon johtaja ja opas Ivika Maidre tuntee aiheensa. Juttuja riittää. Hän kertoo lähialueen ihmisten traagisista ja välillä jopa tragikoomisista kohtaloista sodan melskeissä ja sen jälkeen.
Ivika Maidre osaa sitoa kylmän historian tavallisten ihmisten elämään. ”Monet täällä olleet henkilöt joutuivat sodan jälkeen elämään vuosikymmeniä väärän henkilöllisyyden suojassa”, oppaamme valistaa. ”Se ei todellakaan ollut aina helppoa.”
Osassa jutuista on myös surullinen loppu.
Tarinoita kuunnellessa kuulijalle tulee tunne, että Ivika Maidrella on todellinen halu tallentaa Sinimäkien ja koko lähiseudun nopeasti ja rajusti muuttuneen historian traagisimmat hetket paikallisten ihmisten kokemusten ja heidän tavaroidensa kautta. Jokaisesta esineellä on oma tarinansa.
Sotahistoriaa tunteva oppaamme osaa sitoa myös Suomen historian Sinimäkien kohtaloon.
Museosta pääsee helposti myös kahdeksan kilometriä pitkälle luontopolulle, joka keskittyy toisen maailman sodan tapahtumiin ja taistelupaikkoihin, kuten kaikkiin kolmeen mäkeen, joiden herruudesta vuonna 1944 kamppailtiin.
Museon toimintaa pitää kehittää
”Kävin muutama viikko sitten pyytämässä rahaa, jotta voisimme rakentaa suuremman hallin. Silloin voisimme esitellä myös raskaampaa kalustoa, kuten tankkeja ja tykkejä”, Maidre kertoo. ”Saa nähdä kuinka käy. Rahaa ei koskaan ole tarpeeksi”, johtaja naurahtaa.
Lähes kaikki esineet on kerätty lähiseudulta. ”Olemme saaneet paljon lahjoituksia paikallisilta ihmisiltä. Meille on myös tuotu löytöjä. Osa tavaroista on tietenkin myös ostettu”.
Vaivara Sinimägede Muuseum, Roheline 19D, Sinimäe, Itä-Virumaa.
Taistelu Virosta vuonna 1944
Teksti Antti Sarasmo, Timo Huttunen Kuvitus The Baltic Guiden arkisto/Hannu Lukkarinen
Lähes tasan 80 vuotta sitten käytiin Itä-Virossa kovia taisteluja.
Tammikuussa 1944 Leningradin piiritys murtui ja sotilaallinen tilanne Suomenlahden rannoilla muuttui täysin. Saksalaiset yksiköt joutuivat vetäytymään Narvajoen linjalle.
Suomen ja Viron kohtalot liittyivät yhteen. Jos Suomenlahden toinen ranta olisi joutunut Neuvostoliiton käsiin, olisi toistakin rantaa ollut mahdotonta puolustaa.
Narvan taistelu
Narvan linjan tärkein yksikkö oli III Waffen-SS-panssariarmeijakunta, johon oli koottu lähes kaikki ulkomaalaiset Waffen-SS-miehet.
Toinen Waffen-SS-yksikkö oli Eesti SS-leegion eli Viron SS-legioona, joka oli virolaisista koottu yksikkö. Tällä vastarinnalla oli Virossa suuri henkinen merkitys.
Saksan pohjoinen armeija oli heikentynyt sotavuosien aikana. Venäläisillä oli miesylivoima. Saksalaiset siirtelivät rintamalla pataljoonia, venäläiset armeijakuntia. Pataljoonassa on noin 650 miestä, armeijakunnassa on useampia noin 10 000 miehen divisioonia.
Venäläiset aloittivat Narvajoen rintaman murtamisen 25.7.1944 tykistökeskityksellä. Narvajoen puolustus murtui vain muutaman tunnin taistelun jälkeen.
Neuvostojoukkojen tavoite oli kunnianhimoinen. Tarkoitus tehdä läpimurto Narvassa, syöksyä länteen Viro valloittaen ja kääntyä sitten etelään.
Saksalaisia joukkoja oli Baltiassa niin vähän, että pienellä onnella neuvostojoukot olisivat olleet Itä-Preussissa muutamassa viikossa. Silloin Berliinikin olisi luultavasti valloitettu jo loka-marraskuussa.
Saksalaiset olivat kuitenkin ymmärtäneet linnoittaa Sinimäet sekä linjat niiltä Peipsijärvelle ja Suomenlahdelle.
Perääntyminen uudelle puolustuslinjalle oli kuitenkin kaoottinen.
Sinimäkien taistelu
Suomenlahden etelärannalla sijaitseva Virumaa on tasankoa. Tasangon itäosassa on kolme korkeaa mäkeä, ”Sinimäed” eli suomeksi Sinimäet.
Läntisin on ”Tornimägi” (69,86 m) eli Tornimäki. Sen vieressä on ”Põrguhauamägi” (83,2 m) eli Hornanportinmäki. Itäisin on ”Lastekodumägi” (84,6 m) eli Lastenkodinmäki.
Mäet ovat toistensa vieressä länsi-itä-suuntaisesti. Niiltä näkyy Suomenlahdelle asti.
Sinimäillä sotatanner oli niin ahdas, ettei venäläisten ylivoimasta ollut oleellista hyötyä. Tykistöä oli riittävästi kummallakin puolella. Puolustajat tuhosivat noin 160 neuvostotankkia.
Saksalaiset tekivät vastahyökkäyksiä joskus vain parin miehen joukolla. Noin kolmasosa puolustajista oli virolaisia.
Kahden raivokkaan taisteluviikon jälkeen rintama rauhoittui normaaliksi aktiiviseksi vihanpidoksi.
Sekasortoisen taistelun tappioita ei koskaan pystytä tarkasti laskemaan, mutta arvioidaan, että kaatuneita ja haavoittuneita oli venäläisillä 170 000 ja saksalaisilla 10 000.
Sinimäkien linja piti evakuointiin asti. Puolustajat jättivät Sinimäet 17.9.1944. Neuvostojoukot olivat pääsemässä Riianlahdelle Peipsin eteläpuolelta ja koko armeijaryhmä oli vaarassa jäädä mottiin.
Lue lisää samasta aiheestahistoria ltä-Viro museot Sinimäkien taistelu Vaivara viron miehitys Viron museot Viro toisessa maailmansodassa