Kun laivat palasivat Tallinna-Helsinki reitille
Teksti Peter Raudsepp (toimittanut Susanna Poikela) Kuvat Peter Raudsepp, Raud Publishing, SLHY
Teokset Höyrylaivalla Tallinnaan ja Tallinnan-liikenteen moottorialukset sopivat kaikille Suomen merenkulun vaiheista kiinnostuneille sekä Tallinnan-matkojen ystäville. Kirjoja voi tilata Peter Raudsepilta (peter.raudsepp@elisanet.fi).
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Helsinki–Tallinna-laivareitin uudelleen avautumisesta. Reitti suljettiin, kun Neuvostoliitto miehitti Viron toisen maailmansodan seurauksena.
Keväällä 1965 tehtiin viimeisiä järjestelyjä, jotta avajaismatka onnistuisi ongelmitta Neuvosto-Eestin 25-vuotisjuhlan kunniaksi 7. heinäkuuta. Ratkaisevat päätökset tehtiin Moskovassa, ja presidentti Kekkosen hyvät suhteet neuvostojohtajiin edesauttoivat hankkeen toteutumista. Neuvostojohdon tärkeimpänä motiivina laivayhteyden palauttamisessa oli Neuvosto-Viron matkailun edistäminen ja valuuttatulojen kasvattaminen.
Liikennettä varten Estonian Steamship Co:lle tuotiin Mustaltamereltä moottorilaiva Artek (rak. 1964), joka sai nimekseen Vanemuine. Suomalaiseksi vuorottelukumppaniksi reitille tuli Suomen Höyrylaiva Oy. Neuvostoviranomaisten lupaviivyttelyjen vuoksi laivayhtiö sai linjalle viime hetkellä höyrylaivat Silja II (rak. 1906) ja Wellamo (rak. 1927). Ne kulkivat alun perin Helsinki–Travemünde -väliä mutta alkoivat poiketa Helsingissä ollessaan Tallinnassa. Tämä järjestely tehtiin vain kesäkaudeksi 1965, jolloin reitillä tuli kulkemaan noin 14 800 matkustajaa.
Ensimmäisten suomalaismatkustajien joukossa oli toimittajia sekä henkilöitä, jotka olivat nähneet Tallinnan ennen sotaa. Monet halusivat nähdä, miten kaupunki oli muuttunut neuvostoaikana. Matkajärjestelyt olivat monimutkaisia, rajamuodollisuudet tiukkoja ja matkustajien valvonta tarkkaa. Suomalaisten ja virolaisten liian läheisiä kohtaamisia haluttiin rajoittaa, jotteivät länsimaiset ideologiat leviäisi.
Vanemuine tultiin näkemään linjalla vielä kesäkaudella 1966. Tuolloin se sai rinnalleen höyrylaiva Siljan. Vuonna 1967 ESCO korvasi Vanemuinen suuremmalla Tallinn -aluksella (ent. Soloviki, rak. 1960), joka sai parikseen SHO:n, jo 1930-luvulta tutun (rak. 1914). Vuosina 1968–80 reitillä kulki säännöllisesti vain Tallinn -laiva. Suomalaisyhtiöt, kuten Finnlines, SHO, Bore ja Viking Line järjestivät kuitenkin Tallinnan risteilyjä.
Vuonna 1980 järjestettiin Moskovan olympialaiset, joiden purjehduskilpailujen tapahtumapaikkana oli Tallinna. ESCO varautui kasvaviin matkustajamääriin tilaamalla suuremman Georg Ots -matkustajalaivan. Sen myötä lisääntyneiden suomalaisturistien valvonta kävi viranomaisille vaikeammaksi, jolloin suunniteltiin jopa laivan siirtoa pois Tallinnan-reitiltä.
Neuvostoliiton johto vaihtui ja maan uusi uudistusmielinen politiikka herätti virolaisissa toivon maan itsenäisyyden palauttamisesta. Kuilu länsimaihin oli kasvamassa, mikä ymmärrettiin myös suomalaisturistien ansiosta. Itsenäisyyskamppailun alettua suomalaisia houkuteltiin paikan päälle ”tapahtumien keskipisteeseen”. ESCO -yhtiön lisäksi Tallinnan satamaan liikennöivät nyt muun muassa Kristina Cruises ja uusi virolaissuomalainen Tallink. Uutta reitillä olivat myös pienet pika-alukset. Osalle suomalaisista riittivät kuitenkin suosituksi tulleet ja Tallinnan edustalle tehdyt 24 tunnin ”bileristeilyt”, joita tekivät esimerkiksi Sally -yhtiö ja Viking Line.
Viro itsenäistyi uudelleen dramaattisten vaiheiden jälkeen elokuussa 1991. Tallinna-Helsinki -reitille tuli useita uusia varustamoja ja lisää aluksia, jolloin reitin matkustajamäärät kohosivat nopeasti miljoonaluokkaan.
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Tutustu virolaisen joulunvieton tapoihin läpi aikojen
- El Greco, upea joulukuusi ja ihastuttava näkymä Tallinnan yli Nigulisten museossa
- Palkitun oopperasolistin joulukonsertti
Lue lisää samasta aiheestahistoria laivamatka Viroon laivamatkustus matkustus neuvosto-viro vanemuine Viron laivaliikenne yhteiskunta
