Kulttuurikattilan kansi avautuu

Tallinnan uusimmassa luovuuskeskuksessa keitetään kulttuurin sekahedelmäsoppaa.

Lokakuun lopussa Tallinnan entisessä sähkövoimalassa kaikuu vielä rälläkän ääni ja kypäräpäistä, keltaliivistä äijää kävelee määrätietoisen näköisesti edestakaisin.

Viestintäpäällikkö Erle Allas uskoo, että kaikki on valmista, kun kulttuurin monitoimikeskus Kultuurikatel avaa ovensa yleisölle 20. marraskuuta Reet Ausin muoti- ja musiikkitapahtuman yhteydessä. Käyttöön otetaan samalla rakennuksen B- ja C-osat.

Kompleksin hätkähdyttävin tila on yli 16 metriä korkea kattilasali, jonka keskellä pönöttävät kattilat numero 6 ja 7 kertovat voimalan mahtavasta menneisyydestä. Niissä poltettiin palavaa kiveä, josta kaupunkilaiset saivat ensin sähköä ja sitten kaukolämpöä aina vuoteen 1990 asti.

Kattilasalissa tapahtumia on järjestetty jo keväästä, jolloin A-osa valmistui. Tallinn Music Weekin tuhatkunta kävijää mahtui 700 neliön tilaan hulppeasti, ja Viron Filharmonian kuoro kapusi kattiloiden huteran näköisille tikastasanteille laulamaan.

Virossa vanhan voimalan industriaali ruosteisuus ja rosoisuus on haluttu jättää näkyviin. Jos oltaisiin Suomessa, tikkaat olisi taatusti purettu ja putkenpätkät kiskottu seiniltä alas.

Kulttuurikattila sijaitsee unelmapaikalla Vanhankaupungin, matkustajasataman ja Kalasadaman leikkauspisteessä. Sinne on helppo suunnistaa, sillä 90-metrinen punatiilipiippu kumottaa kauas. Erle Allas kertoo ihailevansa sitä aamuisin ajaessaan Piritan rantatietä töihin. ”Piippuun suunniteltiin alun perin hissiä ja näköalapaikkaa, mutta rakenteet eivät valitettavasti niitä kestä.”

Piipun juurella toimii ensi kesänä toivon mukaan kesäterassi, ja sitä ympäröiville rappusille voisi Erle Allaksen mielestä järjestää öisiä elokuvanäytöksiä.

Talo herää toimintaan

”Viime vuosina kaikki höyry on huvennut rakennuksen remonttiin”, tunnustaa Erle Allas kierroksen alussa. Tallinnan kaupungille kuuluva kohde on osin suojeltu. Vanhan kunnostaminen on ollut aikaa vievää ja kallista.

Eikä ihme, paikka on val-ta-va. Neliöitä Kulttuurikattilassa on hulppeat 9 000 ja erilaisia saleja, käytäviä ja tiloja useassa kerroksessa yhteensä kymmeniä.

Erle Allaksen haave talon heräämisestä eloon on lähellä toteutumistaan. Toimistotiloja vuokrataan luovien alojen yrityksille, saleja kulttuuritapahtumiin mutta myös firmojen seminaareihin ja gaalailtoihin.

Kellarissa voi järjestää musiikkitapahtumia aidossa underground-hengessä. Sieltä löytyy myös äänitysstudio, MakerLab -työhuone ja tuleva lasten puuhamaa, jonka pallomeri lojuu vielä isoissa muovisäkeissä.

Studiossa tavallinen kaduntallaaja voi toteuttaa unelmansa omasta levystä. MakerLabissa on jo tehty prototyyppejä ja 3D-tulostettu koruja muotinäytökseen. Nurkassa seisoo harppua muistuttava mystinen musiikki-instrumentti.

Vanhoihin savukäytäviin syntyy jännä kierteinen galleriatila. Myös potentiaalisen ravintolanpitäjän kanssa käydään neuvotteluja.

Black box-tyyppiseen monitoimitilaan mahtuu istumaan 400 hengen yleisö. Katsomon voi tarvittaessa purkaa.Yhteistyökumppaneita Kulttuurikattilan ei ole tarvinnut etsiä. Suurimmat paikalliset festivaalit kuten Pimeiden öiden elokuvafestivaali, Disainiöö ja Tallinn Music Week bongasivat heti kiehtovan uuden tilan.

Jatkossa painopiste siirtyy remontista sisältöön, ja Erle Allas uskoo myös omien tuotantojen määrän kasvavan. Kulttuurikattila on useina vuosina järjestänyt musiikkia ja taidetta yhdistävää Stalker-festivaalia.

Stalkerilla on muuten suora kytkös Kulttuurikattilaan, sillä Andrei Tarkovski filmasi kulttielokuvansa avausepisodin ja muita jaksoja juuri voimalan alueella.

Tarkovskimaisia näkymiä voi voimalasta löytää yhä, esimerkiksi puoliksi purettuun D-osaan. Erle Allas sanoo sen muistuttavan villiä, hieman vaarallista puutarhaa. Raunioiden kohtalo on avoin.

Klikkaa osoitetta, jos haluat nähdä sijainnin kartalla.

TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta