21.2.2025 | Kulttuuri

Flo Kasearun näyttely pohtii naisten näkyvyyttä Viron historiassa

Teksti Johanna Heinonen 
Kuvat Ellen Rudi, Tallinna Strateegiakeskus

Tallinnan kaupungintalossa on avattu taiteilija Flo Kasearun veistossarja Monumentaalinen hylkääminen (Monumentaalne hüljatus). Näyttelyn perusajatuksena on edistää tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomista, ja se avattiin symbolisesti palkkatasa-arvon päivänä, joka oli tänä vuonna Virossa 17. helmikuuta. Tämä tarkoittaa, että naisten piti työskennellä 47 päivää enemmän ansaitakseen saman vuosipalkan kuin miehet.

Perinteisesti ratsastajapatsaat ovat omistettu miehille, mutta Flo Kasearu on päättänyt muuttaa tätä perinnettä. Hänen veistossarjassaan Monumentaalinen hylkääminen pystytetään ratsastajapatsaita historiallisesti merkittäville naisille, jotka ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota historiankirjoissa. Veistossarja sai alkunsa Miehitysten ja vapaudenmuseo Vabamun vuoden 2023 näyttelystä Pois lieden takaa! (Välja ahju tagant!), joka käsitteli Viron naisliikkeen historiaa viimeisten 150 vuoden ajalta.

”Jokaiselta aikakaudelta löytyy naisia, joille ei ole pystytetty monumenttia, vaikka he varmasti ansaitsisivat sen. Kahdeksan pienoismonumenttia ovat valmiita valutettaviksi suuriksi kultaisiksi patsaiksi kaikkien nähtäväksi kaupunkitilaan. Ne on sijoitettu kaupungintaloon siksi, että vähemmistössä olevat miespuoliset virkamiehet huomaisivat naiskollegoidensa lukumäärän. Naiset tuntuvat kuuluvan vain suljettuihin tiloihin”, taiteilija Flo Kasearu pohtii.

Tallinnan apulaispormestari Kaarel Ojan mukaan eriarvoisuus yleensä uusiutuu huomaamatta, ja tämän noidankehän katkaisemiseksi siihen on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. ”Flon teosten tilapäinen sijoitus Tallinnan kaupungintaloon on sekä sisällöltään että muodoltaan erittäin osuva, ja olen iloinen siitä, että tämä projekti toteutui”, Kaarel Oja sanoo.

Veistokset on sijoitettu kaupungintalon puolijulkisiin tiloihin, joihin ulkopuolisilla on harvoin pääsy: kokoushuoneeseen, kaupunginjohtajan huoneeseen, apulaiskaupunginjohtajan huoneen edustalle ja lehdistö- ja PR-tilaan.

Kaupungintalon kahdeksan ratsastajapatsaan henkilöt:

Lilli Suburg (1841–1923) – ensimmäisen virolaistaustaisen tyttökoulun ja ensimmäisen naisille suunnatun kulttuurilehden perustaja.

Kreenholmin lakko (1872) – hetki, jolloin naisliike kohtasi työläisliikkeen.

Alma Ostra-Oinas (1886–1960) – sosialidemokraatti, Viron ensimmäisen parlamentin sekä I–III parlamentin jäsen, osallistui aktiivisesti Viron naisliikkeeseen.

Leida Laius (1923–1996) – ohjaaja, jonka kaikki elokuvat kuuluvat Viron elokuvaklassikkoihin.

Marju Lauristin (1940–) – merkittävä poliittinen hahmo itsenäisessä Virossa.

Eha Komissarov (1947–) – taidehistorioitsija ja Viron ensimmäisen feministisen taidenäyttelyn vuonna 1995 järjestänyt kuraattori.

Anna-Stina Treumund (1982–2017) – ensimmäinen virolainen queer-feministinen taiteilija ja merkittävä queer-liikkeen jäsen.

Ratsupatsaaton muistomerkki ja tulevaisuus – kenelle vielä voisi pystyttää feministisen ratsupatsaan?