Liivinmaan hansakaupungit
Viron eri kaupungeissa kesäisin järjestettävillä Hansapäivillä palataan Hansaliiton tunnelmiin. Viljandin Hansapäivät (kuvassa) ovat 7.–9.6., Pärnun 28.–30.6. ja Tarton 20.–21.7.
Hansa oli keskiajalla kolme vuosisataa Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan merkittävin taloudellinen toimija. Se oli tärkeä myös Liivinmaalla, ja monet virolaiskaupungit kuuluivat Hansaan.
Keskiajan Liivinmaa eli Vanha-Liivinmaa oli saksalaisten 1200-luvun alkupuolella valloittama alue Väinäjoelta Suomenlahteen. Paikallinen väki, eli esimerkiksi liiviläiset, latvialaiset ja virolaiset, menetti vapautensa ja heistä tuli valloittajien kartanoiden alustalaisia ja myöhemmin maaorjia.
Liivinmaa jaettiin neljän hallitsijan kesken. Itä-Viroa hallitsi Tarton ruhtinaspiispa. Ruhtinaspiispa oli piispa, joka oli myös hiippakuntansa maallinen hallitsija.
Läänemaalla ja Saarenmaalla hallitsi Kuressaaren ruhtinaspiispa ja etelässä Latvian puolella Viron piispojen muodollinen esimies, Riian arkkipiispa. Suurin osa Liivinmaasta kuului kuitenkin munkkiritarikunnalle, Saksalaisen ritarikunnan Liivinmaan haaralle.
Munkkiritarikunta oli nimensä mukaisesti ritarikunta, jonka jäsenet olivat antaneet munkin lupaukset. Luostarin sijasta he palvelivat taistelukentillä. Kuuluisia munkkiritarikuntia olivat muun muassa Temppeliherrat ja Johanniitat eli Maltan ritarit.
Saksalainen ritarikuntakin oli aluksi toiminut Palestiinassa, mutta sitten siirtynyt kotimaahan valloittamaan pakanallista Preussia ja pakanallista Liivinmaata. Valloitusten jälkeen ritarikunta sitten hallitsi näitä alueita kuin mikä tahansa maallinen ruhtinas.
Liivinmaalla oli kuitenkin vielä yksi mahtitekijä piispojen ja ritarikunnan lisäksi. Hansa oli hallitsijoista riippumaton kauppaliitto ja sillä oli valtaa ja voimaa enemmän kuin monella kuninkaalla.
Hansan idänreitti
Hansa oli järjestö, jota oikeastaan ei ollut. Ei ollut Hansan pääkonttoria eikä Hansan puheenjohtajaa, ei ollut mitään hallintoa, lakeja tai rakenteita. Oli vain itsenäisiä kaupunkeja, joiden kauppiaat tekivät yhteistyötä.
Kun tuli yhteisiä ongelmia, kuten vaikkapa merirosvoja, niin hansakaupungit järjestivät Hansapäivät. Hansapäivillä puhuttiin niin kauan, ettei tarvinnut äänestää ja sitten kauppamiesten säntilliseen tapaan toteutettiin yhdessä sovitut päätökset.
Merirosvoja vastaan esimerkiksi jokainen kaupunki varusti sotalaivoja ja samoin yhdessä toimittiin muissakin asioissa.
Kaikkein tärkein asia kauppiaille oli tietenkin kauppaoikeudet. Hansalla oli yksinoikeus Novgorodin kauppaan, eli ulkomaiseen kauppahoviin Novgorodin kaupungissa. Tämä oli yksi neljästä tärkeästä hansakonttorista eli kauppahovista. Muut olivat Bergen, Lontoo ja Brygge.
Novgorodista tuotiin Eurooppaan ennen muuta turkiksia, olihan vallasväen avotakoilla lämmitettävissä kivilinnoissa talvisin kovin kylmä. Novgorodista tuotiin myös mehiläisvahaa, jota tarvittiin muun muassa kirkkojen kynttilöihin sekä hamppukuitua, josta tehtiin köysiä.
Kesäreitti kulki pitkin Suomenlahtea. Nevajoen suistossa lastit purettiin laivoista jokiveneisiin ja jokia pitkin sitten kuljettiin Novgorodiin. Syksyllä viimeistään palattiin samaa tietä merelle.
Novgorodin maareitti kulki Viron halki ja se selittää, miksi Virossa oli niin monta hansakaupunkia. Virossa oli neljä Hansaan kuuluvaa kaupunkia, kun taas vauraammassa Latviassa oli vain kolme. Tosin eri tutkijoilla on vähän erilaisia käsityksiä siitä, mikä kaupunki luetaan hansakaupungiksi ja mikä ei.
Tartto oli tärkein Novgorodin maareitin solmukohta. Se oli ensimmäinen merkittävä kaupunki, kun poistuttiin Novgorodin alueelta. Tartto oli hansakaupunki ja siellä saksalainen kauppias taas tunsi olevansa yhteiskunnassa, jota hän ymmärsi ja jonka kieltä hän puhui.
Tartto oli myös piispan hallintokaupunki. Siellä oli kysyntää Keski-Euroopan ylellisyystuotteille, kuten vaikkapa reininviinille (joka ilmeisesti oikeasti oli halvempaa ranskalaista punaviiniä, mutta Reinin varren hansakauppiaat sitä myivät pohjoiseen ja siitä nimi). Kaupankäynti oli Tartossa hyvin vilkasta.
Kovasti kiistellään siitä, kulkiko keskiaikainen kauppareitti pitkin Emajokea vai ei. Emajoki ei ole yläjuoksultaan sellainen purjehdittava Keski-Euroopan joki, joita yleensä pidetään kauppareitteinä.
Toisaalta jos vaihtoehdot ovat hevoskärryt tai vene, niin ei vesireitin tarvitse olla kovinkaan erikoinen, kunhan on kuljettavissa ja vene vedettävissä. Ajatellaanpa vaikka tervankuljetusta Kainuusta Ouluun: maantietäkin olisi päässyt, mutta vesireitti oli ehdottomasti parempi.
Samoin taisi olla keskiajan Virossakin. Veneellä kulki suurempi tavaramäärä helpommin, vaikka venettä joutui välillä vetämään. Tästä kertoo sekin, että Emajoen lähteillä oli Viljandijärvi ja Viljandin hansakaupunki. Viljandi oli vedenjakajalla ja Viljandijärven toinen laskujoki oli Pärnujoki.
Satamakaupunki Pärnu oli myös hansakaupunki. Se oli selvä kuljetusreitti ja sen solmukohdissa kauppapaikat eli hansakauppiaiden kaupungit.
Viron neljäs hansakaupunki oli tietenkin Tallinna. Koko Liivinmaan tärkein hansakaupunki oli suuri Riian kaupunki.
Kaupunkeja ja hansakaupunkeja
Tietenkin Liivinmaalla oli lukuisia muitakin kaupunkeja ja kauppaloita eli ei-itsehallinnollisia kauppapaikkoja. Miltei jokaisen linnan vieressä, sen turvissa, oli kauppapaikka, jossa asui myös käsityöläisiä, joiden palveluksia muun muassa linnan varuskunta ja vallasväki tarvitsi.
Näiden kaupunkien kauppiailta puuttui kuitenkin sellainen verkosto, jonka avulla ne olisivat pystyneet tekemään ulkomaankauppaa. Siihen he tarvitsivat hansakauppiaiden apua.
Hansakaupunkien kauppiaat eivät useinkaan koko työuraansa tehneet yhdessä kaupungissa, vaan muuttivat välillä toisiin kaupunkeihin. Tarton kauppias saattoi olla syntyisin vaikkapa Lyypekistä, oppinut kauppiaan ammatin harjoittelijana esimerkiksi Rostockissa ja sitten toiminut kauppiaana Bryggessä ennen kuin tuli Tarttoon.
Hänelle ”suuri maailma” oli paljon läheisempi ja tutumpi kuin jollekin paikalliselle kauppiaalle. Ennen kaikkea Hansan miehellä oli kauppakumppaneita ympäri Itämeren aluetta.
Hansakauppias saattoi ostaa maakauppiaalta turkiksia tai viljaa, sillä hän osasi viedä tuotteet Keski-Euroopan markkinoille Hansan kauppasuhdeverkoston avulla. Saman verkoston kautta hän tuotti Tarttoon tavaroita, joita hän myi edelleen myytäväksi maakauppiaalle. Hansakaupunki toi ja vei, se kukoisti.
Tartto tai Viljandi olivat osa ”suurta maailmaa”. Ihmisiä ja uutisia liikkui hansakaupunkien välillä siinä missä tavaraakin. Syrjäiseltä vaikuttava Viljandi oli keskiajalla paljon ”keskemmällä” kuin vaikkapa Tukholma, Suomen pienistä kaupungeista nyt puhumattakaan.
Hansakaupungit olivat osa pohjoissaksalaista kulttuuripiiriä ja siinä mielessä ne olivat jotain ihan muuta kuin pelkkiä kauppapaikkoja. Ne olivat myös kansainvälisiä kulttuurikeskuksia, joiden kautta levisivät niin uudet tavat kuin uudet ajatuksetkin.
Hansan laki
Hansakaupungilla oli itsehallinto. Vapaat kauppiaat valitsivat keskuudestaan raadin, joka hallitsi kaupunkia ja toimi myös oikeusistuimena. Hansakaupungissa siis hallitsi laki ja niiden oikeudenkäyttö oli huomattavasti kehittyneempää kuin paikallisten ruhtinaiden. Ihan jo siitä syystä, että kauppakiistat ovat monimutkaisempia kuin vaikkapa kahden vasallin riitely rajapyykistä.
Vaikka Virossa oli vain neljä hansakaupunkia ja niistä kolme Novgorodin kauppareitin varrella, niiden merkitys Virolle oli suuri. Hansakaupungit sitoivat Viron osaksi keskiajan Eurooppaa, sen tapoja ja kulttuuria.
Ne antoivat myös panoksensa yleiseen käsitykseen laista ja oikeudesta sekä tietenkin loivat toiminnallaan sellaista vaurautta, jota muuten ei olisi syntynyt. Olihan Liivinmaa 1500-luvun alussa Euroopan mittakaavassa hyvin vauras ja hyvinvoiva alue, kiitos hansakaupunkien.
Lähde historia-artikkelin jalanjäljlle!
Luitko Antti Sarasmon historia-artikkelin ja haluat tietää lisää? Käy seuraavalla Viron-matkallasi vaikka näissä kohteissa:
Pärnun museo
Museo kertoo Pärnun historiasta
11 000 vuoden ajalta. Oma osionsa on Hansaliiton ajalla.
Pärnun museo (Pärnu Muuseum), Aida 3, Pärnu. Avoinna ti–su klo 10–18.
Viljandin museo
Viljandissa voi tutustua Hansaliiton aikaan museon 1. kerroksen pysyvällä näyttelyosastolla.
Viljandin museo (Viljandi Muuseum), Johan Laidoneri plats 10, Viljandi. Avoinna ti–la klo 10–17.
Tarton kaupunginmuseo
Tarton monissa museoissa Hansaliiton aikaan voi tutustua parhaiten kaupunginmuseossa. Pysyvä näyttely nimeltä Dorpat. Jurjev. Tartu esittelee kaupungin historian eri vaiheet.
Tarton kaupunginmuseo (Tartu Linnamuuseum), Narva mnt 23, Tartto. Avoinna ma–pe 9–18, la–su 11–18.
Tallinnan museot
Tallinnan lukuisissa eri museoissa Hansaliiton aika välähtää siellä täällä. Kokonaiskatsauksen Viron historiaan saa esimerkiksi historiallisen museon Suurkillan talossa.
Tärkeä osa Hansaliiton historiaa on Tallinnan vanhankaupungin Raatihuone (alakuvassa keskellä), joka avataan remontin jälkeen yleisölle 25.6.2019.
Viron historiallinen museo, Suurkillan talo (Suurgildi hoone), Pikk 17, Tallinna. Avoinna ti–su klo 10–18.
Raatihuone (Raekoda), Raekoja plats 1, Tallinna. Avoinna 25.6.2019 alkaen.
Teksti Antti Sarasmo, kuva Andrei Chertkov
Lue lisää samasta aiheestahansakaupungit hansaliitto liivinmaa pärnun museo tarton museo viljandin museo viron hansakaupungit viron historia
